Taide antaa ihmisen kasvaa mittoihinsa

Teksti: SIRKKA-LIISA VIRTANEN, kuvat: CAI MELAKOSKI
Kymmenen vuotta sitten ilmestyneen Tampereen Kirjatyöntekijäin yhdistyksen kirjallisuuskerhon 40-vuotishistoriikin kirjoittajat onnistuivat välittämään kerhon eri vuosikymmenien toiminnan.  Erityisesti alkuvuosille ominaista aktivismia ja eri liikkeiden värittämää ajanhenkeä kuvataan mukaansa tempaavan elävästi.

Näyttely antoi kuvan moninaisesta ja vilkkaasta työväen kulttuuritoiminnasta, jossa vilahteli monia tuttuja kasvoja. Tampere vanhana työläiskaupunkina saa olla kiitollinen noille laaja-alaisille ja innokkaille kulttuuriharrastajille.

Suomen ainoan kirjatyöntekijöiden kirjallisuuskerhon historiikki tekee näkyväksi tamperelaisen työväestön kulttuuriharrastusten laajuuden. Toinen esimerkki Tampereen työläisten kulttuuriharrastusten merkityksestä on maan kakkosoopperaksi noteerattu Tampereen ooppera. Se sai alkunsa pian 70 vuotta sitten toimintansa käynnistäneestä Valmetin työläisten kuorosta.

Suomessa on paljon kulttuurin tai yksittäisten taiteenlajien ympärille muodostuneita yhdistyksiä, jotka ovat vuosikymmeniä koonneet samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä yhteen. Yhdessä tekemään, jakamaan innostustaan, innostumaan ja innostamaan. Yhteisestä harrastustoiminnasta on tullut elämäntapa, joka vie eteenpäin, antaa uuden löytämisestä riemua ja vahvistaa yhteisöllisyyttä .

Taiteella ja kulttuurilla onkin  hyvin tärkeä merkitys ihmisen ja ihmiskunnan hyvinvointia rakentavien ja tukevien tekijöiden joukossa. Ilman näitä yhteisöjä ja kulttuuria olisivat ihmiset yksinäisempiä ja apaattisempia.

Yksilöllisiksi hyvinvoinnin osatekijöiksi luetaan sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja onnellisuus. Filosofi Demokritos arvioi että ”se on onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on”.

Bertrand Russelin mukaan onnellisuus liittyy erityisesti ”ystävälliseen kiinnostukseen ihmisiä ja asioita kohtaan”. Russell katsoo, että mitä useammista asioista ihminen on kiinnostunut, sitä enemmän hänellä on aihetta onnellisuuteen.

Yhtenä onnellisuuden tekijänä Russel pitää työtä, johon minä tässäkin yhteydessä haluan lukea myös taiteen. Työ antaa antaa onnistumisen mahdollisuuksia ja tarkoituksen tunnetta. Russell päättää tarkastelunsa siihen, että onnellisuus vaatii ponnisteluja ja kovaa työtä. Se ei ole jotakin, joka vain putoaa syliimme kuten kypsä hedelmä, vaan se on useimmiten sitkeän ja pitkäjänteisen ponnistelun tulos.

Taiteen voima ja voimaannuttava vaikutus on siinä, että taide antaa ihmisen kokea itsensä omanlaisenaan, ainutkertaisena ihmisenä. Tämä koskee mielestäni niin taiteen tekemistä kuin sen kokemistakin. Taiteessa ei ole oikeaa eikä väärää vaan siinä ihmisellä on oikeus kasvaa omaksi itsekseen. Usein taiteilijan työstä näytetään ajattelevan, että se on inspiraation odottelua ja kun se tulee, annetaan mestariteosten estelemättä syntyä.

Kirjatyöntekijäin kirjallisuuskerhon juhlanäyttelyssä esillä olevissa teoksissa  näkyy erilaisten  tekniikoiden ja tyylien hallinta, taito ja pitkäaikainen, vakava suhtautuminen omaan taiteelliseen tekemiseen. Teoksissa näkyy myös elämys, joka tekijöillä on ollut teosta tehdessään. Ilman taiteilijan elämystä teos jäisi parhaimmillaankin taitavaksi tekniseksi suoritukseksi joka ei sytytä katsojassa tunnetason kohtaamista.

Taideteoksen kohtaaminen on intiimi ja yksilöllinen tapahtuma. Usein kysytään, mitä joku teos merkitsee, vaikka se ei ole kovinkaan tärkeää. Tärkeämpää ja merkityksellisempää on se, mitä teos saa kohtaamisessa liikkeelle.

Taiteilija Anna Erikson kirjoitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa 2013 hyvin taiteen voimasta:
– Taiteen voima ei ole kommunikaatiossa vaan reaktiossa; siinä mitä se saa aikaan eikä siinä, mitä se kertoo. Lukematon määrä vaikuttavia taideteoksia olisi jäänyt tekemättä, jos niiden olisi pitänyt syntyä täysin tietoisessa mielessä ja katsojan ymmärrystä palvellen. Paras ja koskettavin taide heijastelee elämää itseään, ja toisinaan elämä on kaiken ymmärryksen ulkopuolella ja vain tunteen ja kokemisen kautta lähestyttävissä, kirjoitti Erikson.

Arvostamani taiteilija Otto Mäkilä on sanonut, että taideteos tapahtuu aina uudelleen katsojassa. Taide sen enempää kuin taiteilijakaan eivät tarjoa valmiita ratkaisuja vaan jokainen meistä kokee teoksen omalla tavallaan. Taiteilijalla on ollut oma lähtökohtansa teoksen tekemiseen, joku asia, joka on sytyttänyt, kyky nähdä ja tahto kertoa.

Katsojan ja taiteen kohtaamisessa on aina tavalla tai toisella mukana katsojan oma tarina, hänen aikaisemmat kokemuksensa ja elämyksensä. Taiteessa tuodaan esiin ja vertaillaan erilaisia todellisuuskertomuksia. Siinä ilmennetään samalla vaihtoehtoisia todellisuuden tulkintoja.

Ernst Billgren on todennut, että taide ei ole kuva-arvoitus, joka pitää ratkaista. Taiteen merkitys yhteiskunnassa näkyy parhaiten silloin kun taidetta ei yritetä selittää. Taiteella ei tarvitse olla sanomaa, ei Mona Lisallakaan ole mitään sen kummempaa sanomaa, se vaan on kiinnostava taideteos. Toisaalta esimerkiksi Picasson Guernica on juuri siksi niin merkittävä teos, että sillä on niin väkevä sanoma.

Todellisuuden etsiminen, keksiminen ja löytäminen

Lopulta taiteessakin on kysymys kätketyn todellisuuden etsimisestä, keksimisestä ja löytämisestä. Ja on sanottu, että ei ole mahdollista löytää mitään muuta, kuin mikä jo oli siellä ja odotti löytämistä. Taiteilija löytää sen omalla tavallaan, taiteen katsoja omalla tavallaan.  Vaikka taiteilijan ja katsojan elämykset ovat erilaiset, heitä yhdistää tulkinnan vapaus.

Toisinnäkemisen taito liittyy olennaisesti taiteeseen. Jokainen teos on uniikki ja ainutlaatuinen, erityinen. Näyttelyn kokoaminen useiden taiteilijoiden teoksista ei ole helppo prosessi. Teemoiltaan tai tekniikaltaan erilaiset teokset on saatava sellaiseen vuoropuheluun keskenään etteivät ne syö toisiltaan elintilaa, tukahduta vierustoveriaan.

Tässä näyttelyssä  teosryppäät tai parit muodostavat omia kokonaisuuksiaan hyvällä tavalla. Moninaisten tekniikoiden ja tyylilajien käyttö tekevät näyttelyn kiinnostavaksi ja monipuoliseksi.

Ellen Theslef on todennut että vain taiteen kautta on mahdollista välittää mystinen kokemus, koska taiteilijan ja katsojan välillä ei ole älyllistä tai selittävää tekijää. Taiteilija muodostaa poimimastaan tiedosta oman kokonaisuuden ja täysin oman näkemyksensä.

|||

Kirjoitus perustuu Sirkkaliisa Virtasen puheeseen Tampereen Kirjatyöntekijäin yhdistyksen kirjallisuuskerhon 50-vuotisjuhlassa ja juhlanäyttelyn avajaisissa.

Lue lisää aiheesta Vasen Kaistasta:

Kirjallisuuskerhon 50-vuotisjuhla avasi upean näyttelyn (9.5.2016)

Kirjallisuuskerho – 50 vuotta kulttuuria (3.5.2016)