Tervemenoa orjamarkkinoille, työttömät

KAISTAPÄÄ
Tapasin 33- vuotiaan Maija Maisterin, joka oli työkomennuksella Tampereella. Hän on valmistunut suomen kielen maisteriksi Turun yliopistosta, sivuaineenaan psykologia ja viron kieli.  Maisteriksi valmistumisensa jälkeen hänellä oli mentori, jonka piti auttaa työnsaannissa. Jonkin aikaa Maija oli harjoittelijana erään suuren eteläsuomalaisen kaupungin kulttuuritoimessa. Kymmenien työhakemusten jälkeen hän pääsi ei-koulutustaan vastaavaan toimeen koulusihteeriksi kuuden kuukauden koeajalla.

Useamman viikon ajan Maija Maisteri yritti pyytää rehtorilta perehdytystä ja selvitystä, mitä hänen työtehtäviinsä kuuluu. Opastusta tai neuvontaa hän ei saanut.  Rehtorille  oli tärkeää, että työt tehtäisiin niin kuin ’Hilman aikana’. Entisen kanslistin, Hilman, aikana koulussa oli käytetty kynää, paperia ja kirjoituskonetta. Oppilastiedot ja arvostelut piti siirtää digiaikaan uudella ohjelmalla.

Aikansa pähkäiltyään Maija Maisteri otti itse yhteyttä opetusvirastoon ja tietokonekeskukseen, josta sai lyhyehkön perehdytysjakson.

Hän alkoi siirtää oppilastietoja tietokoneelle. Töitä oli paljon. Kaikki oli tehtävä alusta alkaen uuden ohjelman hankkimisesta lähtien.

Ennen koeajan päättymistä, juuri ennen syyslukukauden loppumista Maija sairastui influenssaan ja jäi lääkärin määräämälle sairauslomalle. Rehtori soitti kotiin ja vaati Maijaa hoitamaan oppilaiden syyslukukauden arvosanatiedot valmiiksi sairauslomasta huolimatta. Korkeassa kuumeessa Maija haki koulun tietokoneen kotiinsa ja teki työn valmiiksi. Seuraavalla viikolla rehtori soitti ja ilmoitti, ettei  työsuhdetta jatketa koeajan päätyttyä. Todellisuudessa työsuhde katkesi sairauslomaan.

Tiedän, että Maija on ahkera,huolellinen, ystävällinen ja hyvä työntekijä. Työsuhteen päättymisestä Maija otti yhteyttä ammattiliiton lakimieheen. Liiton juristi arveli, ettei juttua kannata riitauttaa. Maija oli siis jälleen työtön. Seuraavan kevään aikana hän suoritti lisäopintoja Turun yliopistossa viestinnästä ja markkinoinnista.  

Työhakemusrumba alkoi uudestaan, mutta työtä Turusta ei enää löytynyt.

Maija Maisterin mies sai työpaikan Helsingistä. Pariskunta muutti pääkaupunkiin. Maija Maisteri uskoi, että pääkaupunkiseudulla olisi  helpompi löytää työpaikka akateemisesti koulutetulle.

Jälleen lisää kursseja avoimessa yliopistossa, lisää työhakemuksia. Muutama johti jopa haastatteluun saakka. Työpaikkaa ei kuitenkaan löytynyt.

Lopulta Maija pestautui vuokrafirmaan nollatuntisopimuksella. Kyseinen firma myy palveluja Työ-ja elinkeinotoimistoille.

Nyt Maija Maisteri kiertää Helsingissä ja Uudellamaalla, tarvittaessa myös muualla Suomessa, TE-toimistoissa neuvomassa työnhakijoita tietokoneen käytössä, ansioluettelon tekemisessä ja työnhaussa. Siitä hänellä itsellään on jo  useamman vuoden (karvas) henkilökohtainen kokemus. Hän osallistuu myös kotouttamisryhmien opetukseen. Suomen kielen maisteritutkinnostaan huolimatta hän ei voi olla vastuukouluttaja, sillä hänellä ei ole opettajan tutkintoa,

TE-toimistot siis entiset työvoimatoimistot ostavat  yksityisiltä vuokrafirmalta työvoimaa hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluvat työvoimapalvelulle. TE-toimistojen resurssit on ajettu alas ja näin on rakennettu kahden kerroksen työvoimapalvelut; vuokrafirmat, jotka  tuottavat itselleen lisäarvoa työttömyyden kustannuksella.

Suomen perustuslain 18. pykälän mukaan julkisen vallan ”on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön”. Kauniita sanoja maassamme, jossa on yli 200 000 työtöntä. Suuri osa heistä on nuoria tai pitkäaikaistyöttömiä. Akateemisten työttömien määrä myös kasvaa. Niin maistereita kuin tohtoreitakin on työttömänä kuin ennen vanhaan merkonomeja.

Maija Maisteri kertoi, että noin 80 prosenttia työpaikoista ei tule hakuun työvoimatoimistojen tai lehti-ilmoitusten kautta vaan ne ovat piilotyöpaikkoja. Minkähän takia meillä on TE-toimistoja, jos työnantajat eivät käytä niiden palveluja. Mikä tässä oikein mättää?

Mistä työttömän pitäisi sitten hakea töitä, kysyin Maijalta Maisterilta? Pitää verkostoitua,  laatia LinkedIn-profiili, soitella työpaikkoihin, käydä rekrytointimessuilla, opetella myymään itseään. Mitä tekee sellainen työtön, jolla ei ole suhteita tai verkostoja?

Maija Maisteri kertoi myös, että vuokrafirmassa on jo perustettu tyopaikkojen metsästysosasto, jonka työntekijä saa palkkaa sen mukaan, kuinka monta sielua hän on saanut myytyä työmarkkinoille.

Huikea yksityistämisbuumi vain kasvaa, kun perusporvarihallitus saa toteutettua päätöksensä työttömän kolmen kuukauden välein tapahtuvasta ilmoittautumisvelvollisuudesta. Kenelle hän ilmoittautuu? Työtä välittävälle yksityiselle firmalleko, joka ei ole saanut orjaa vielä kaupaksi vai olemattomalle työ- ja elinkeinotoimistolle?

Entä, jos työnhakija on mahdollisesti kieltäytynyt perustelluista syistä ottamasta vastaan hänelle tarjottua työtä ja hänelle määrätään karenssi? Tuleeko siitäkin päättämään yksityisen työnvälitysfirman sielunkauppaajat vai työvoimatoimikunta virkavastuulla. En ole enää varma, onko sellaista elintä enää olemassakaan.

Kaikki näyttää olevan kaupan. Tässä työttömyystilanteessa hallitus puhuu kilpailukyvystä ja tuottavuuden kasvusta, digitalisaatiosta ja mystisistä kannustinloukuista. Jos työtä ei ole tai tekee työtä osa-aikaisesti tai nollatuntisopimuksella, on edessä vääjäämättä toimeentulotukeen turvautuminen. Eikä niilläkään rahoilla kovin suurta pesuetta elätä.

Tavoitteena on hallituskauden aikana työllistää 120 000 työtöntä. Käytänössä tämä näyttää Kaistapään silmissä 120 000 orjan myymiseltä yksityisten työnvälitystoimistojen tai vuokrafirmojen kautta ja mahdollisesti vielä polkuhinnalla, sillä Suomessa ei ole olemassa minimipalkkaa takaavaa tai nollatyösopimuksia kieltäviä lakeja.

Perustuslain mukaan on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Näin ei kuitenkaan ole. Orjamarkkinat on kyllä avattu,mutta ne eivät tuo helpotusta työttömille vaan lihottavat yksityisten työnvälitystoimistojen ja vuokrafirmojen taseita.

|||

Etusivun kuva:

*