SINIKKA TORKKOLA
Tasa-arvo on vakiintunut osaksi yhteiskunnallista puhetta. Naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua pidetään usein niin itsestään selvänä, ettei sen eteen tarvitse tehdä enää töitä. Näin ei kuitenkaan ole. Tasa-arvoa on toki edistetty yli 150 vuotta, mutta edelleen naisiä ja miehiä kohdellaaan eri tavoin, eriarvoisestikin.
Eriarvoisuutta ei ole helppo nähdä. Vielä vaikeampaa on tunnistaa eriarvoisuutta tuottavia tekijöitä. Päätöksenteossakaan ei ole tapana arvioida sukupuolivaikutuksia. Päätöksiä tehdään pohtimatta, miten päätös vaikuttaa naisten, miesten ja muunsukupuolisten elämään.
Päätöksenteon ei kuitenkaan tarvitse olla sukupuolisokeaa. Päätösten vaikutuksia voidaan arvioida etukäteen. Sukupuolivaikutusten arvionnilla, eli suvauksella, voidaan selvittää kunnan toiminnan ja palveluiden vaikutuksia ihmisten väliseen tasa-arvoon. Miten päivähoito-oikeus vaikuttaa äitien ja isien työssäkäyntiin? Miten liikuntapaikkapäätökset vaikuttavat tyttöjen ja poikien liikuntaharrastuksiin? Kohdellaanko naisia ja miehiä eri tavoin vanhuspalveluissa tai terveyskeskuksessa? Millaista joukkoliikennettä tarvitaan, jotta kaikkien asukkaiden liikkuminen sujuvoittuu?
Sukupuolivaikutusten arviointia on tarjottu päättäjien työvälineeksi kohta parikymmentä vuotta. Tarjous on otettu vastaan nuivasti eikä suvauksesta ole tullut päättäjien työkalua. Sukupuolten havaitsemista parantavaa työvälinettä ei ole taidettu edes kaivata, sillä sukupuoli-sanaa ei ole tapana kunnallisesta päätöksenteossa tai viestinnässä käyttää. Haku pirkanmaalaisten kuntien sivuilla sanalla sukupuolivaikutus tuottaa nollatuloksen. Sukupuoli-sanalla tehdyt haut tuottavat seksuaaliterveyteen liittyviä tuloksia. Nollatulokset tulevat myös Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan liiton sivuilla.
Sukupuolivaikutusten arvioinnin ohella useimmilta kunnilta puuttuvat tasa-arvoa edistävät ohjelmat. Kunnilla on toki lain edellyttämät kuntien työntekijöitä koskevat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, mutta kaikkia kuntalaisia koskevia tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta parantavia toimenpiteitä ei suunnitella edes paperilla.
Tasa-arvosta näyttääkin tulleen kuntien käytännöissä välttämätön hokema, joka ei käytännössä tarkoita yhtään mitään. Tasa-arvo ei hokemilla edisty. Töitä pitää tehdä. Työt voisi aloittaa perustamalla joka kuntaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnat.
Kirjoittaja on Vasen Kaistan päätoimittaja ja Pirkanmaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja.
