Parempaa sote-mallia ei pidä odottaa – se pitää tehdä

Työväenmuseo Werstaan Galleria Bertel täyttyi lauantaina vasemmistoliiton sote-seminaarin osanottajista (Kuva: Pertti Salo)

 

Teksti: NIKO VALLENIUS    
Vasemmistoliitto järjesti Tampereella lauantaina sosiaali- ja terveyspalveluiden perusparannus -seminaarin, johon kutsuttiin professoreita, eri aihepiirien asiantuntijoita, vaikuttajia sekä asiasta kiinnostuneita keskustelemaan sote-uudistukseen liittyvistä ydinkysymyksistä. Keskustelutilaisuudelle oli selvästi kysyntää, sillä paikalle saapui yli 80 ihmistä, joilla oli kiinnostus ja halu kehittää Suomeen entistä toimivampi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä.

Kaikkia keskustelijoita yhdisti vahva perusnäkemys: uudistus on tehtävä ihmisiä eikä yrityksiä varten. Me ansaitsemme aidosti hyvinvointia lisäävän sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän, emme verorahoitteista yritysvoittoautomaattia.

”Sote-kupla on puhjennut”

Hallituksen esittämä sote-malli kaatui perustuslakivaliokunnassa. Palveluiden yhtiöittämispakon ja terveydenhuoltojärjestelmän markkinaehtoistamisen nähtiin olevan perustuslain vastaisia. Lisäksi hallitus sai moitteet kiirehtimisestä, joka pahimmillaan johtaisi koko sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmän kriisiytymiseen.

Uudistuksen kanssa on erityistä syytä edetä varovasti ja harkiten, sillä kyseessä on yli 300 000 ihmisen työpaikka – sekä lukuisista ihmiselämistä ja -hengistä, jotka vaarantuvat, jos järjestelmä ei yhtäkkiä toimikaan niin kuin pitää.

Hallitus ei valmistelussa juurikaan kuullut asiantuntijoita, sote-alan työntekijöitä eikä palveluiden käyttäjiä. Sen sijaan elinkeinoelämän toiveita se kuuli senkin edestä. Ehdotettu markkinaehtoistamiseen tähtäävä järjestelmä oli selvästi rakennettu yritysmaailman etua ajatellen – ei kansalaisten ja palveluiden käyttäjien.

Terveydenhuolto: perusoikeus, joka ei ole enää kaikkien saatavilla

‒ Sote-uudistusta tehdään hallinto ja rakenne edellä, vaikka pitäisi edetä potilaat ja asiakkaat edellä. Tuskin mikään konkretisoi tätä uudistuksen henkeä paremmin kuin se, että pienituloisten omavastuurasitus on kasvanut jo nyt kestämättömäksi, emeritusprofessori Juhani Lehto kritisoi. Hän viittaa hallituksen päätökseen nostaa terveydenhuoltomaksujen maksukattoa, jonka seurauksena suurin osa kunnista korotti asiakasmaksuja lähes 30 prosenttia viime vuoden aikana. Asiakasmaksujen nosto on vaikeuttanut erityisesti pienituloisten ja monisairaiden arkea.

‒ Minusta on kansallisen häpeän aihe, että sosiaali- ja terveydenhuoltomaksuja peritään vuodessa yhteensä 387 437 kappaletta ulosoton kautta eikä valtio tee mitään, totesi Lehto viitaten alkuviikosta julkaistuun uutiseen.

Juhani Lehto (Kuva: Pertti Salo)

 

Hallituksen esityksessä esiintyy sana valinnanvapaus, joka tarkoittaa käytännössä palvelujen markkinaehtoistamista. Markkinaehtoistamisesta seuraa kuitenkin jo nykytasosta korkeammat asiakasmaksut, joilla yritys paikkaa investointeihin menneitä kuluja ja maksaa toiminnan tuotosta kertyneet osingot. Markkinaehtoisessa mallissa voittajana ovat yritykset ja häviäjänä ihmiset, joilla ei ole enää varaa terveydenhuoltoon.

Todellinen valinnanvapaus on sitä, että ihminen pääsee terveydenhuoltoon silloin, kun hän sitä tarvitsee. Nykyäänkin ihminen voi valita terveydenhuollon toimipisteensä ja hakeutua erinäisiin sosiaalihuollon palveluihin. Julkisen terveydenhuollon palveluverkosto on kattavampi, edullisempi ja kustannustehokkaampi kuin yhdelläkään yksityisellä toimijalla. Mitään järkeen tai taloudellisuuteen perustuvaa syytä nykyisen järjestelmän pohjan romuttamiselle ei ole.

‒ Sosiaali ja -terveydenhuoltojärjestelmä ei kaadu siihen, jos yksi uudistus kaatuu, Lehto muistutti.
Lipposen ja Kataisenkin hallituksien aikana yritettiin uudistaa sotea ja povattiin tulevaa katastrofia, jos uudistusta ei saada aikaan. Sama meno jatkuu nykyisellä hallituksella, joka haluaa pelottelua hyödyntäen kiirehtiä uudistuksensa läpi.

Lehto huomauttaakin, että nykyisen järjestelmän kehittämisellä ja lisäresurssien kohdentamisella saataisiin monet nykyisen järjestelmän ongelmat korjattua.

‒ Terveydenhuoltojärjestelmä ei ole heikentynyt itsestään, vaan heikentyminen on poliittisten päätösten seurausta. Muutamalla sadalla miljoonalla saadaan paremmin asiat kuntoon kuin esitetyllä sote-uudistuksella ja yksityistämisellä, tiivisti Lehto.

Hyvinvointipalvelut ovat ihmisoikeuskysymys

Keskustelu soten ympärillä keskittyy usein taloudellisiin seikkoihin. Tämä keskustelullisen viitekehyksen siirtyminen vääristää keskustelua. Professori Anneli Anttonen, tilaisuuden toinen puhuja, korosti keskustelun oikeilla raiteilla säilymisen tärkeyttä.

‒ Kaikille yhtäläiset palvelut ovat välttämättömiä ihmisoikeuksien toteutumiselle. Nyt me olemme siirtymässä kokonaan toisenlaiseen ajatteluun ja kielenkäyttöön, Anttonen huomautti.

Anneli Anttonen (Kuva: Pertti Salo)


‒ Sosiaalipolitiikasta on tulossa elinkeinopolitiikkaa. Julkiset palvelut nähtiin aiemmin julkista hyvää edistävinä palveluina, arvoina itsessään, ihmisarvoisen elämän edellytyksinä. Nyt ne on alettu nähdä elinkeinopolitiikkana: jonain, jolla voidaan luoda yrityksille lisää tilaa, kun muut alat ovat siirtyneet pois Suomesta, Anttonen totesi ja jatkoi:‒ Yrityksille on jaossa helppoa rahaa, koska taustalla on verotus ja suhteellisen vakaa rahoitus.

Anttonen kritisoi uudistuksen valmistelua erityisesti siitä, että se tarkoittaisi perinteisen pohjoismaisen hyvinvointipalvelumallin loppua.
‒ Pohjoismainen nykyinen julkisen sektorin sote-malli on kansainvälisestikin katsottuna edelläkävijä ja maailmassa kadehdittu malli, ja sen purkaminen ja täysi markkinaehtoistaminen olisi erittäin outo ratkaisu. Hallituksen kaavailemassa sotessa on kyse melkein puhtaaseen markkinamalliin siirtymisestä, ja Euroopan alueella jopa poikkeuksellisen suuresta markkinaehtoistamisesta, Anttonen huomautti.

‒ Kaavailtu uudistus sisältää myös valtavasti ongelmakohtia, joihin ei ole edes etukäteen mietitty ratkaisuja. Uudistuksen valmistelijat ilmoittivat, että ongelmia ratkaistaan sitä mukaan kun niitä tulee vastaan, sanoi Anttonen selvästi pettyneenä uudistuksen valmistelun tasoon. Tämä jatkaa hallituksen valmistelemattomuuden linjaa. Omat ratkaisut yritetään viedä ideologisista syistä maaliin mahdollisimman nopeasti selvittämättä kunnolla uudistusten vaikutuksia.

Sote, jossa ihminen on joko maksaja tai kuluerä

Uudistusta tehdään selvästi enemmän elinkeinoelämää kuin ihmisiä varten. Anttonen antoi karun esimerkin sote-valmisteluraporteista:
‒ Vanhus-sanaa käytetään sote-raporteissa vain kustannussäästöjen yhteydessä.

Keinoja vanhusten olojen parantamiseen ei ole pohdittu, vaan lähinnä sitä, miten vanhuksista voidaan säästää tai miten vanhuksilla voidaan tehdä voittoa. Tähän tiivistyy hallituksen kaavaileman sote-uudistuksen henki.

‒ Hallituksen sote-mallissa keskiössä on terve, toimintakykyinen ja rationaalisia valintoja tekevä kansalainen, Anttonen toteaa. Toisin sanoen maksukykyinen asiakas eli terveyspalveluiden kuluttaja. Kuitenkin Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät välttämättä pysty huolehtimaan itsestään, kuten esimerkiksi vanhukset tai vammaiset. Näiden ihmisryhmien oikeus hyvinvointiin hukkuu, jos emme aseta jokaisen ihmisen yksilöllistä oikeutta hyvinvointiin sote-uudistuksen keskeisimmäksi tavoitteeksi.

Tilaisuudessa puhunut Vasemmiston vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtaja Elina Nykyri muistutti, että jo nykyään on nähtävillä mitä sote-palveluiden markkinaehtoistaminen tuo tullessaan.

‒Miltä sinusta tuntuisi, jos joku toinen määrää kuinka usein saat syödä ja kuinka usein käyt suihkussa? Suurin ongelma kilpailuttamisessa on se, ettei asiakasta kuunnella ollenkaan, vaan hinta menee laadun edelle, Nykyri kritisoi.

Vammaisten asumispalveluita kilpailutetaan nykyisen hankintalain puitteissa jo parin vuoden välein. Pahimmillaan tämä tarkoittaa asumisolojen merkittävää huonontumista tai jopa pakkomuuttoja kahden vuoden välein.

Elina Nykyri (Kuva:Markku Uusitalo)

 

Tällainen ”huutolaisyhteiskunnan paluu” rikkoo räikeästi YK:n vammaisten henkilöiden yleissopimusta. Käytännössä vammaisten asumispalvelut olisi pitänyt jättää kilpailutuksen ulkopuolelle, mutta näin ei tehty.

‒ Hyvässä yhteiskunnassa vammaisella tulee olla oikeus valita itse asuinpaikkansa ja se kenen kanssa asuu. Ei pakkomuuttoja, ei kilpailutusta. Sote-uudistuksessa tulisi todellakin kuunnella enemmän niitä, joita uudistukset koskevat, Nykyri tiivisti.

Lopuksi hän kannustaa jokaista allekirjoittamaan Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen, joka tähtää vammaisten asumispalveluiden kilpailuttamisen lopettamiseen ja vammaisten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen.

Sote on tehtävä ihmisiä varten

Rakenteista keskustellessa yksittäisten ihmisten näkökulmat jäävät usein kuulematta. Tämä koskee sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän asiakkaita sekä työntekijöitä. Mikäli järjestelmää aiotaan uudistaa paremmaksi asiakkaiden ja potilaiden sekä työtekijöiden näkökulmasta, on heidän näkökulmansa otettava huomioon alusta asti.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson esitteli vasemmistolaista sote-vaihtoehtoa seminaariin osallistujille.

‒ Vasemmiston linja on, että sotea täytyy uudistaa, mutta hallituksen esittämä uudistus ei toteuta kansalaisten asemaan ja hyvinvointiin liittyviä tavoitteita, vaan vie pikemminkin tilannetta huonompaan suuntaan, Andersson totessi ja tarkensi:

‒ Hallitus puhuu valinnanvapaudesta, mutta kyse on peruspalvelutuotannon markkinaehtoistamisesta; siitä, luodaanko verorahoitteinen yli 10 miljardin markkina Suomeen, vai lähdetäänkö sotea rakentamaan hoidon saatavuuden ja palveluiden tasa-arvoisuuden näkökulmasta.

Li Andersson (Kuva: Markku Uusiniemi)

 

Vasemmistoliiton sote-mallissa palvelut ovat aidosti kaikkien saatavilla. Riittävä julkisen sektorin rahoituksen lisääminen nopeuttaa hoitoon pääsyä ja lyhentää jonotusaikoja. Ongelmien pahenemisen estäminen on sekä inhimillistä että taloudellista politiikkaa. Muita konkreettisia keinoja palveluiden saatavuuden helpottamiseen on myös terveyskeskusmaksujen poistaminen ja muiden palveluiden asiakasmaksujen kohtuullistaminen.

Pohjimmiltaan Sotessa on kyse ihmisoikeuksien toteutumisesta – asiasta, jota ei voi jättää markkinoiden armoille. Ihmisten terveyden edistäminen on aina ollut julkisen sektorin ydintehtävä, mutta se ei tule koskaan sitä olemaan yrityksille. Tämän takia päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee jatkossakin olla hyvin rahoitetulla julkisella sektorilla, jonka toimintaa voidaan täydentää terveyspalveluyrityksillä ja kolmannen sektorin toimijoilla.

Keskustelun aika on nyt

Seminaari kesti yhteensä kuusi tuntia ja keskustelu sote-asioista kävi kuumana. Todellinen keskustelu – ja se tärkeämpi – jatkuu kuitenkin seminaarin ulkopuolella. Vaikka hallitus valmisteleekin tällä hetkellä hiljaa uutta lakiehdotusta, se ei tarkoita sitä, että asiasta kiinnostuneiden pitäisi odottaa hiljaa seuraavaa esitysluonnosta. Päinvastoin: hallituksen hiljaisuus on muiden tilaisuus puhua ja esittää vaihtoehtoisia soten toteuttamismalleja ja ratkaisuja.

Nyt on hyvä hetki haastaa hallituksen vaihtoehdottomuuden politiikka, sillä vaihtoehtoja on olemassa. Keskustelu paremman soten puolesta jatkuu. Toivoa sopii, että keskustelun ytimessä on jatkossa rakenteiden sijaan ihmiset.

 

Aiheesta lisää Vasen Kaistassa

Vain muutama paikka vapaana soteseminaarissa (12.9.2017)

Aiheesta lisää muualla verkossa

Seminaari on katsottavissa kokonaisuudessaan KSL:n Youtube-kanavalla:
Osa 1
Osa 2 

Seminaarin esitysten tiivistelmät

Vasemmiston sote-malli

Perustuslakivaliokunta: Sote-uudistuksen valinnanvapausmallissa suuria ongelmia – yhtiöittäminen ristiriidassa perustuslain kanssa (YLE 29.6.2017)

Ei myytävänä -kansalaisaloite vammaisten ihmisoikeuksien puoluesta

Potilaalla on oikeus vakaaseen hoitosuhteeseen (Kansan Uutisten verkkolehti 9.9.2017)

 

Linkkilistaa on päivitetty 27.9.2017 klo 6.30

*

One Response to “Parempaa sote-mallia ei pidä odottaa – se pitää tehdä”

  1. Jääskeläisesta Jokiseen: ojasta allikkoon vai rotkon pohjalle?

    Voimia vasemmistolle ja professoreille hallituksen hullun sote-uudistuksen kaatamisessa/korjaamisessa. Seuraavakin esitys on takuulla surkeata sontaa, sen voi jo ennustaa.

    Vasen kaistalle pyyntö: tilaisin syväanalyysin Ylen uuden päätoimittajan Jouko Jokisen ideologisesta mielenmaisemasta ja propagandaintohimoista, kun olette siellä läheltä seuranneet Jokisen kautta Aamulehden päätoimittajana. Jokisestahan voidaan sanoa jo ettei ole mikään hyvä eikä raikas vaihtoehto Ylen päätoimittajaksi. Hän on näitä oikeistolaisia setiä, jotka palvelevat elinkeinoelämän etua. Mutta kuinka pahasti on piru merrassa? Onko Jokinen kuinka kiinteästi Apusen tallin osa? Voidaanko sanoa, että nyt Yle on käytännössä Matti Apusen hallussa? Onko Aamulehden linja Jokisen aikana pysynyt apuslaisena vai muuttunut neutraalimmaksi?

    Vastaa

Leave a Reply