Teksti: SINIKKA TORKKOLA, kuvat: JUUSO AALTO
Jäähyväiset valheille, joihin uskottiin. Jäähyväiset puheille, joilla synnit sovitettiin. Jäähyväiset aseille, joilla elämää suojellaan. Jäähyväiset aseille, joilla elämä tuhotaan.
Liisa Tavin laulun sanat kaikuvat Keskustorilla ja se kutsuu kansalaisia viettämään Yhdistyneiden Kansakuntien vuosipäivää. On jälleen aika muistuttaa rauhan tärkeydestä ja sodan tuhoisuudesta.
Pirkanmaan Rauhanpuolustajien ja Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien järjestämän tilaisuuden avaa Pirkanmaan Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Jouni Sirén. Hän muistuttaa, miksi YK aikanaan, vuonna 1945 perustettiin: lopettamaan sodat. Edelleen maailmassa soditaan, mutta ilman Yhdistyneiden Kansakuntien tekemään työtä eläisimme paljon synkemmässä maailmassa. On syytä juhlia YK:n vuosipäivää.
Suomen allekirjoitettava ydinasekieltosopimus
Puheet aloittaa Rauhanpuolustajien aktiivi Mervi Grönfors. Hän muistuttaa, miten Suomen kiiltokuvamaine liittoutumattomana rauhanedistäjänä on himmenemässä. Puolueettomuus ei enää kuvaa Suomen ulkopolitiikkaa eivätkä YK:n julkilausumat enää näytä päättäjiä velvoittavan.
– Suomi tuntuu siirtyneen oikeistohallituksen johdolla suoranaiseen sotahulluuteen ja varusteluvimmaan. Satsaukset asehankintoihin ovat viemässä Suomea Natoon ja samalla ne lisäävät jännitystä Itämerellä. Valtioneuvoston alkuvuodesta hyväksymä puolustuspoliittinen selonteko on sisällöltään silkkaa hyökkäyspolitiikkaa ja sotaan valmistutumista, kritisoi Mervi Grönfors.
Grönfors vaatii puheessaan Suomelta aitoa ja oikeaa rauhantahtoa. Juuri nyt Suomelle paras tapa osoittaa rauhantahtoa olisi ydinasekieltosopimuksen allekirjoittaminen.
Sodan syyt syvällä yhteiskunnassa
Evankelisluterilaisten seurakuntien puheenvuoron käyttää Ilkka Hirvi, joka pohtii puheessaan sodan ja väkivallan syitä. Tyhjästä ne eivät synny, vaan ne ovat seurausta monimutkaisista syysuhteista. Hän toteaa käsitykseksemme nykymaailman väkivallasta olevan samanlaista, kuin jos aloittaisimme sarjakuvan lukemisen jostain sarjakuva kolmannesta tai neljännestä, tai ehkä vasta sadannesta, ruudusta.
– Heidänkään (terrori-iskuihin syyllistyneiden) väkivaltansa ei syntynyt tyhjästä. Terrori-iskut eivät olleet sarjakuvan ensimmäinen eikä edes toinen ruutu. Vaikka emme tavoittaisikaan sitä alkuruutua, noissa heidän elämänsä aiemmissa ruuduissa oli hirmuinen määrä köyhyyttä, osattomuutta ja yhteiskunnallista ja henkilökohtaista torjuntaa. Mutta tuohon toivottomuuteen ja eriarvoisuuteen myös me olemme jotenkin osalliset ja syypäätkin. Tämän vastuun pyyhimme pois mielestämme. Eli niin kuin Jeesus raamatussa toteaa meitäkin koskien: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi”, pohtii Ilkka Hirvi.
Mahmoud Maachaal palaa puheessaan Libanonissa kokemiinsa sodan kauheuksiin. Sodassa ei ole mitää hyvää, vain tuskaa, kärsimystä ja kuolemaa. On tehtävä kaikki niiden lopettamiseksi. Soihdut lepattavat tuulessa. Talven ensi viima uhkaa karkottaa rauhanystävät torilta, mutta Ragnar B. Haudan laulu ja kitara nostattavat tunnelmaa: Väki jää vielä hetkeksi pitämään rauhan puolta: rauhaa ja rakkautta, ei sotaa eikä rähinää. Ensi vuonna sitten uudestaan.
Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa
Rauhan ja Runon töissä (24.10.2017)
Vasen Kaistan kooste päivän tapahtumista (23.10.)
Vasen Kaistan uutinen ICANin saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta (7.10)
*