REIJO KAHELIN
Maailmassa on monta asiaa, jotka minua mietityttävät. Yksi niistä on yleinen puheenaihe. Lähes kaikkialla sitä toistetaan. Vaikkei se minusta ihan niinkään ole.
Tarkoitan maakuntavaaleja. Kuinka usein, kaikissa puolueissa, viimeksi sunnuntaina pääministeri haastattelutunnillaan jätti kertomatta kokonaisuuden. Puhutaan siitä, ettei tiedetä, mitä asioita maakuntavaltuustot käsittelevät. Ja siksi ollaan haluttomia lähtemään ehdokkaaksi, epävarmoja äänestämään menemisestä.
Miksei kerrota sitä, että maakuntavaltuustot käsittelevät sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä maakunnassaan? Miksi sanotaan, ettei tiedetä, mistä asioista päätetään? Ja sanontaa perustellaan sillä, ettei tiedetä, millainen sote meille tulee. Maakunnan ja maakuntavaltuuston tehtävä on järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus parhain päin omalla alueellaan tulipa siitä millainen hyvänsä.
Mutta ei maakuntavaltuuston tehtävä jää pelkästään sotesta huolehtimiseen. Miksi kokonaan on yleisestä puheesta jätetty sivuun, että siellä hoidetaan myös muun muassa alueellisen joukkoliikenteen, pelastustoimen, yleisen kehittämisen, maankäytön suurpiirteisen suunnittelun, maakunnallisen kehittämisrahoituksen sekä työllisyys- ja elinkeinopolitiikan kysymyksiä?
Väittääkö joku, ettei maakuntavaltuustolla ole tehtäviä? Ja käsiteltäviä ja päätettäviä asioita?
Sote kannattaa ja tulee tehdä. Se kuitenkin kaipaa muuta kuin tällä hetkellä esitettyä toteutustapaa. Eläköön siis sote-kapina. Entäs jos tehtäisiinkin toisin, jos sote ei muutoksineen ehdi kelkkaan mukaan?
Pidetään maakuntavaalit suunnitellusti lokakuussa 2018. Annetaan maakuntavaltuustojen aloittaa työnsä tammikuussa 2019. Tulkoot sote-tehtävät maakuntavaltuustojen asialistoille sitten, kun niiden hoito on ajan kanssa kyetty asiallisesti päättämään. Vaikkapa sitten 2020 tai 2021 alusta.
Kuten edellä kirjoitin, maakuntavaltuustoilla on tehtävää ilman soteakin. Maakuntahallinnon kokoaminen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksista, maakunnan liitoista, osin aluehallintovirastoista ja kunnistakin on askel kohti yksinkertaisempaa hallintoa. Se on askel kohti demokraattista toimintaa. Se kannattaa tehdä.
Samalla ratkaistaisiin myös erityisesti Tampereen seudulla keskustelua herättänyt kysymys siitä, miten kuntapohjainen työllisyydenhoidon kokeilu on keskeytymässä tämän vuoden lopussa ennen sen siirtymistä maakuntien vastuulle. Kokeilu kyllä loppuisi, mutta pitkäaikaistyöttömiä ei uudelleen ja vain vuodeksi heitettäisi valtion haltuun työ- ja elinkeinotoimistoihin. Maakunnan tehtävä olisi sitten järjestää työllisyydenhoito yhdessä kuntien kanssa. Järkevästi ja koko maakuntaa kattavasti.
Ymmärtääkseni maakuntahallinnon asioiden hoito on sinänsä varsin pitkälle jo suunniteltu. Suuria kaupunkeja hiertää kaiketi se, miten niin sanotut kasvupalvelut (elinkeinojen kehittäminen, kehittämisrahoitus) hoidetaan. Kysymys on oikeastaan tarpeeton – eivät suuretkaan kaupungit ole tähänkään saakka kasvupalvelujen kokonaisuudesta vastanneet. Miksi siis jatkossa? Miksi samassa maakunnassa olisi keskuskaupunkien oma tapa hoitaa näitä kasvupalveluja omalla alueellaan ja maakunnan kenties toinen tapa hoitaa niitä muun maakunnan alueella?
Toki toinenkin ratkaistava kysymys tässä vielä on. Se koskee ympäristöhallinnon järjestämistä. Kysymys kuuluu, jääkö valtion lupahallintoa ympäristökysymyksiä ratkaisemaan ja valvontaa suorittamaan. Vai annetaanko se kokonaan kuntien käsiin? Siis mitä tekee aluehallintovirastoista koottava valtion lupa- ja valvontavirasto?
Kirjoittaja on Oriveden kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen jäsen sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tarkastuslautakunnan jäsen. Hän on pitkään työskennellyt maakunnallisten asioiden parissa Pirkanmaan liitossa
HUOM. korjattu, 9.3. avattu joitakin lyhenteitä
Lisää aiheesta muualla verkossa
Pirkanmaan liiton maakuntauudistuksen sivut
*