Minne katosi Italian keskusta ja vasemmisto?

Vapauden, tasavertaisuuden ja fasisminvastaisuuden tunnukset eivät menestyneet Italian vaaleissa. Voiton korjasivat oikeistopopulistit ja uusfasistit. (Kuva on vasemmiston vaalipuolueen Liberi e Uguali kuva-arkistosta Facebookissa)

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
Italian vaalitulos poikkeaa monella tavalla muiden länsieurooppalaisten maiden viimeaikaisista tuloksista:

  • Vasemmisto ja vihreät eivät vetoa nuorisoon. Nuoret äänestävät oikeistopopulistisen viiden tähden liikkeen ehdokkaita
  • Useimmissa maissa porvarit hyötyvät siitä, että vanhimmat kansalaiset äänestävät ahkerammin kuin nuoremmat, mutta seniorikansalaiset pitävät Italian demaripuoluetta hengissä
  • Oikeistoradikaalien kannatus moninkertaistui Italiassa. Useimmissa Euroopan maissa laitaoikeiston kannatus on hiipunut.
  • Porvarillinen keskusta jäi kokonaan ilman parlamenttipaikkoja
  • Italiassa ei ole jälkeäkään suositusta vasemmistovoimien liitosta kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Uusia vasemmistopuolueita syntyy jakamaan hupenevaa kannatusta

Italia valitsi Länsi-Euroopan oikeistolaisimman parlamentin

Radikaalioikeiston Liitto (Lega, L) on Italian sunnuntaisten vaalien suurin voittaja. Se nelinkertaisti kannatuksensa nostamalla ääniosuuttaan 17,4 prosenttiin. Yhdessä uusfasistisen Italian veljet (Fratelli d’Italia, FdI) puolueen kanssa Lega sai enemmistön keskustaoikeiston vaaliliitossa. FdI yli kaksinkertaisti kannatuksensa 4,4 prosentin ääniosuudellaan.

Berlusconin puolue vuoden 2013 vaaleissa oli Vapauden kansa (Il Popolo della Libertà, PdL). Se hajosi pian vaalien jälkeen ja Berlusconi perusti uuden puolueen samalla nimellä kuin aikaisempi puolueensa Forza Italia.

 

Silvio Berlusconin paluu Italian vahvaksi mieheksi ei toteudu. Hänen puolueensa Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI) hävisi kolmanneksen kannatuksestaan ja jäi maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Legan puheenjohtaja Matteo Salvini on nyt Italian oikeistoblokin johtaja.

Donald Trumpia ihaileva Salvini on ankara EU-kriitikko, tasaveron ja veronalennusten kannattaja, “perinteisten perhe-arvojen” vaalija joka ajaa bordellien laillistamista. Ulkopolitiikassa hän on profiloitunut vastustamalla Venäjälle asetettuja talouspakotteita ja kannattamalla taloussuhteiden kehittämistä muun muassa Pohjois-Korean kanssa.

Italian sotaisan kansallislaulun suomennokseen (oikealla) voi tutustua Wikipediassa.

 

Sunnuntaina järjestettiin myös aluevaalit Lombardiassa, Italian väekkäimmässä hallinnollisessa alueessa. Lombardian pääkaupunki on Milano. Presidentiksi valittiin Lega-puolueen Attilio Fontana, joka ei salannut rasismia pelotellessaan kansaa. ”Valkoisen rodun” puhtautta ja kiihkokansallisuutta korostavilla puheilla on kaikupohjaa maassa, joka kokee Euroopan unionin pettäneen sen pakolaiskysymyksen ratkaisussa.

Uusfasistinen Fratelli d’Italia on ottanut nimensä Italian kansallislaulusta, joka ylistää maan suuruudenaikoja. FdI korosti asemaansa Italian fasistisen perinteen jatkajana. Kun puolueen puheenjohtaja Giorgia Meloni järjesti maahanmuttajavastaisen vaalitilaisuuden diktaattori Mussolinin vuonna 1932 perustamassa Latinan kaupungissa, lavalle nousi myös Mussolinin pojantytär Rachele Mussolini. 

Sosiaalidemokraatteja äänestivät enää eläkeläiset

Sosiaalidemokraattisen Demokraattisen puolueen (Partito Democratico, PD) ilonaiheet rajoittuvat siihen, että se on edelleen Italian toiseksi suurin puolue. PD on suosituin puolue yli 64-vuotiaiden ikäluokassa (kannatus 27,3 prosenttia) ja eläkeläisten keskuudessa (27,6).

PD on vuodesta 1948 vuoteen 1987 mahtipuolueena vaaleissa 22,6-33,4 prosentin kannatusosuuksia saaneen Italian kommunistisen puolueen (Partito Comunista Italiano, PCI) jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Vuonna 1991 PCI päätti vaihtaa sosiaalidemokraattiseen leiriin ja otti uuden nimen, Vasemmiston demokraattinen puolue (Partito Democratico della Sinistra, PDS)

Tämän jälkeen vasemmisto on ollut kymmenien keskenään taistelevien, uusiin hajoavien ja uusia liittoja solmivia ja uusiin puolueisiin yhdistyvien puolueiden ja ryhmien temmellyskenttä. PDS:stä eri vaiheiden kautta Demokraattiseksi puolueeksi päätynyt puolue on useissa vaaleissa saanut kolmanneksen kaikista äänistä uskollisen peruskannattajajoukon ansiosta. Nyt tuo kannattajakunta on ikääntymisen vuoksi hiipumassa. Lisäksi puolueesta lohkeaa uusia puolueita vasemmalle ja oikealle.

Keskusta on poistunut poliittiselta näyttämöltä

Sekä keskustavasemmiston että keskustaoikeiston vaaliliittojen poliittiseen keskustaan sijoittuvat puolueet käytännöllisesti katsoen katosivat. Keskustavasemmiston vaaliliiton porvaripuolueista mainittavaa kannatusta (2,6 prosenttia äänistä) sai vain Lisää Eurooppaa (Più Europa, +E) puoluelista, johon kuuluu kaksi liberaalipuoluetta, keskustalainen puolue ja sosialistinen puolue.

Keskustaoikeiston listan ainoa keskustalaisen puolueen Me Italian kanssa (Noi con l’Italia, NcI) ei 1,3 prosentin ääniosuudella saanut paikkoja. Oikeistopuolue Forza Italiasta ei keskustalaista saa yhtään sen enempää kuin suomalaisesta veljespuolueestaan kokoomuksesta.

Viiden tähden liike lumosi nuoret ja etelän

Useimmissa läntisen Euroopan maissa nuoriso suosii vasemmistoa ja vihreitä. Kun uskottava vasemmistolainen tai vihreän vaihtoehto puuttuu Italiasta, on pyöräteitä ja kasvisruokailua suosiva ja vanhojen puolueiden kähmintäpolitiikkaa vastustava Viiden tähden liike (Movimento 5 Stelle, M5S) voittanut nuoret puolelleen. Yli kolmannes (35,3 prosenttia) 18‒34-vuotiaista äänesti puoluetta. Kun M5S sai 32,7 prosenttia kaikista äänistä, oli se muidenkin ikäluokkien suosituin puolue. Poikkeuksen muodostaa yli 64-vuotiaat äänestäjät, joiden keskuudessa sosiaalidemokraatit oli suosituin.

M5S onnistui pitämään kannattajinaan 72 prosenttia puoluetta vuonna 2013 äänestäneistä. Eniten, 11 prosenttia, äänestäjiä siirtyi Legan kannattajiksi.

Euroopan unioniin ja maahanmuuttajiin varauksellisesti suhtautuva M5S oli suurin Italian köyhässä etelässä, joka on kantanut suurimman vastuun 600 000 maahanmuuttajan vastaanottamisesta.

Ennen vaaleja M5S kalasteli suosiota muun muassa lupaamalla, ettei se tule solmimaan liittoutumia vanhojen puolueiden kanssa. Puolueen 31-vuotias puheenjohtaja Luigi Di Maio osoitti heti vaalituloksen selvittyä sopeutuneensa hyvin maansa poliittiseen kulttuuriin ilmoittamalla olevansa valmis keskustelemaan vaikka oikeistoblokin kanssa yhteistyöstä johtamassaan hallituksessa.

Oikeistopuolueiden hallitus ei kuitenkaan ole mitenkään varma. Suurimman liittoutuman johtohahmoksi vaaliyönä noussut Ligan Matteo Salvini ilmoitti, että pääministerin posti kuuluu hänelle, ja että hallitusyhteistyö M5S:n kanssa ei tule kuuloonkaan.

Vasemmiston vaaliliitto kariutui jälleen

Joulukuun alkupäivinä Wikipediaan ilmestyi artikkeli uudesta italialaisesta vaaliliitosta, joka yhdistäisi Italian kaikki varteenotettavat puolueet sosiaalidemokraateista vasemmalle. Vapaat ja tasavertaiset (Liberi e Uguali, LeU) vaaliliiton toivottiin jatkavan sosiaalidemokraattien vasemman siiven edustajien perustamien uusien demaripuolueiden ja vasemmistopuolueiden yhteistyötä. Tämä oli onnistunut kohtuullisen hyvin tuloksin marraskuussa pidetyissä Sisilian aluevaaleissa.

Ruutukaappaus näyttää mukana olevat puolueet 3. joulukuuta illansuussa. Hetkeä myöhemmin suurin kommunistipuolueista, Kommunismin jälleensyntymisen puolue (Partito della Rifondazione Comunista, PRC) on poissa ja lista lyhenee illan mittaan päivitetyissä versioissa. Seuraavana aamuna myös Vihreä Italia (Green Italia, GI) katoaa listalta.

Melko laajasta punavihreästä vaaliliitosta julkaistiin jo artikkeli ja yllä näkyvä jäsenlista Wikipediassa. Illan ja yön aikana artikkeliin tehtiin monta päivitystä joukon pienetessä.

 

LeU:n muodostavat lopulta vasemmistopuolue Sinistra Ecologia Libertàn (SEL) seuraaja Italian vasemmisto (Sinistra Italia, SI) ja sosiaalidemokraattisen PD:n vasemmasta laidasta omiksi puolueikseen erkaantuneet Demokraattinen ja edistyksellinen liike (Movimento Democratico e Progressista, MDP) ja Mahdollisuus (Possibile, P). Vaaliliittoon kuuluu lisäksi pari alueellista puoluetta.

SEL sai vuoden 2013 vaaleissa keskustavasemmiston vaaliliiton jäsenenä 1 089 231 ääntä, 3,2 prosenttia äänistä ja 37 paikkaa edustajainhuoneeseen. LeU sai hiukan enemmän ääniä ja ääniosuutta ja 14 paikkaa. Pientä toivoa tulevaisuudesta LeU:lle tuo suurempi kannatus 18‒34 vuotiaiden (viiden prosentin kannatusosuus) ja opiskelijoiden (kahdeksan prosentin kannatusosuus) keskuudessa. 

Kommunistipuolueet perustivat pienten vasemmistopuolueiden ja joidenkin kansalaisjärjestöjen tapaan Valta kansalle vaaliliiton (Potere a Popolo! PaP) samaan tapaan kuin Kansan vallankumous vaaliliiton (Rivoluzione Civile, RC) vuoden 2013 vaaleissa.

RC jäi viisi vuotta sitten 765 189 äänellä ja 2,3 prosentin kannatusosuudella ilman paikkoja. Nyt PaP sai 372 000 ääntä ja 1,3 prosentin kannatusosuuden.

Lisää vaalituloksia ja -yhteenvetoja:

Euroopan kokoomus hukkasi yhteiset arvot ja viidenneksen äänestäjistään (11.6.)
Kokoomuslaiset voittoon Sloveniassa, myös vasemmisto lisäsi kannatustaan (4.6.)
Euroopan vaalit 2017 ‒ demarit vilkuilevat Portugaliin (3.5.)
Euroopan vaalit 2017: Vihreiden alavire jatkui (10.4.)
Euroopan parlamenttivaalit 2017 – vasemmiston nousu jatkuu (3.4.)
Euroopan vaalit 2017: Kaikki äänet ja paikat laskettu (29.3)
Minne katosi Italian keskusta ja vasemmisto? (8.3.)
Berlusconi – viidennen kerran? Italian vaaliennakko (3.3.)

*

3 Responses to “Minne katosi Italian keskusta ja vasemmisto?”

  1. Esa Aallas

    Välttelisin lyömästä valtamedian vuosikausia vähättelemään ja leimaamaan Viiteen tähteen oikeistopopulistin leimaa, kuten jutussa tehdään Jos ei vasemmistopopulistinkaan, joksi moni valtio- ja valtamedian skribentti myös Kreikan Syrizanleimasi – tai äärivasemmistolaiseksi – ennen kuin siitä tuli hallitusvastuussa ”vain” vasemmistopuolue.
    Pikemminkin Viisi tähteä on osallistuvaa demokratiaa suosiva protestipuolue. Siitä voi toki kehkeytyä korruptoitunut valtapuolue kuin vaikka kepustamme, jonka äänestäminen on monille elinkeino kuin monille Italiassa vanhojen puolueiden.
    Viiden tähden liikkeen kannattajista suuri osa on puoluevaltaan tai puoluejäsenyyteen sitoutumattomia nuoria eikä ikääntyneitä vaikkapa demareitamme – ja myöskö vasemmistoliiton tapaan. Nuoria, joita puoluevallan oikean ja vasemman laidan ryhmät eivät houkuttele. Myös vihertäviä nuoria,joita ei saapasmaassa haali vihreä liike maamme tapaan.
    Vastaavan protestipuolueen soisi menestyvän kansanvaltaa pilkkanaan, puoluetuen avulla pitävässä puoluevallan Suomessakin, jossa parhaillaan piiskataan ryhmäkuriin sotessa.
    x
    Alla oleva ote on pala Guardianin jutusta.
    xxxThe movement was born in 2009 out of popular anger and disillusionment with the established political parties, and today it may represent Italy’s best chance to curb decades of corruption and waste in the public sector and deliver much-needed economic reforms. Far from advocating an exit from the eurozone, the movement calls for greater cooperation with Brussels to address common challenges to the EU, from the migrant and refugee crisis to the phasing out of fossil fuels and the development of renewable energy.

    The Five Star Movement has also been deeply misunderstood, at home and abroad, partly as a result of biased media coverage in Italy. In its last report, Freedom House ranked Italy as only “partly free” in terms of freedom of the press, lamenting the “heavy concentration of media ownership” – a clear reference to Berlusconi’s media empire – and “political influence on the public broadcaster” (the centre-left has traditionally dominated public television channels). Thus, on the national media scene the Five Star Movement has been constantly under attack. The international press should not fall for the often misleading and partisan coverage of Italian politics that dominates domestic media sources.

    Vastaa
    • Cai Melakoski

      Kiitos kommentista!
      Toivon, että joudun häpeämään viiden tähden liikkeen määrittelemistä oikeistopopulistiseksi. Olinkin kahden vaiheella, kirjoittaako oikeistopopulistinen vai vain populistinen.
      Valinta kallistui oikeistopopulismiin monesta syystä.
      Yksi on sen kuuluminen samaan Euroopan Parlamentin EFDD-ryhmään kuin Britannian itsenäisyyspuolue, Liettuan Laki ja järjestys ja Ruotsidemokraatit. (Tiedän, että haki myöhemmin liberaalien ALDEn jäsenyyttä ja sai rukkaset).
      Toinen syy on on se, että oikeistopopulistien tapaan M5S vaatii rosvoja kiinni ja vanhoja puolueita vastuuseen, mutta se ei näe itse kapitalismissa mitään vikaa.
      Kolmanneksi M5S haistelee tuulia ja vaihtaa joustavasti mielipiteitään tilanteen mukaan, kuten oikeistopopulistit tapaavat. Suhtautuminen Euroopan unioniin ja maahanmuuttoon vaihtelee, mutta myötäilee nationalistien näkemyksiä.
      Jäsenet ja kannattajat eivät ole mitenkään yhtenäinen joukko oikeustopopulismin kannattajia. Mukana on paljon kansalaisia, jotka tulisivat uskottavaa vihreää tai punavihreää poliittista liikettä, jos sellainen olisi tarjolla. Joukon kirjavuus yltää myös puoluehierarkian ylempiin kerroksiin. Monet kansanedustajat ja senaattorit ovat siirtyneet toisiin puolueisiin, sekä oikealle että vasemmalle. Euroopan parlamentin ryhmästäkin on lähtenyt kolme MEPpiä, yksi radikaalioikeiston ENF:ään, toinen vihreiden ryhmään ja kolmas ryhmättömien ryhmään.
      Viiden tähden liikkeellä on nyt hallitusneuvotteluissa hyvä mahdollisuus osoittaa, että me oikeistopopulisti-kortin heiluttajat olemme väärässä.

      Vastaa
      • Sari Hamberg

        5 tähden puolue ei haistele tuulia ja vaihda joustavasti mielipiteitään tilanteen mukaan, kuten oikeistopopulistit tapaavat. He ovat aina olleet nykyistä eurosysteemia vastaan, joka on aiheuttanut vahinkoa monessa euromaassa (siis ei eroa vastaan, vaan järjestelmää ja sotiettyjä sopimuksia vastaan), koska ne eivät tue Italian taloutta. He eivät ole EU:ta vastaan, mutta haluavat Italian saavansa äänensä kuuluville (siitä idea äänestää EU:sta ja erosta). 5 tähden puoluetta äännestivät Italiassa ihmiset, jotka haluavat vihdoin viimeinen puuttua maan ongelmiin ja valtavaan valtion velkaan aikaisemmasta puoluekannasta riippumatta. Jos tämä puolue on ainoastaan ”populistinen”, niin miksiköhän pitäisi kutsua puolueita Suomessa?

        Vastaa

Leave a Reply