Teksti: PIRKKO SEPPI
Keitä ja mitä tekemässä ovat rauhanpuolustajat – sitä ei joka tavistallaaja heti hoksi, vaan kyselee, että eikös ne rauhanturvaajat ole niitä, joita meiltäkin lähetetään joka kriisipesäkkeeseen. Rauhanpuolustajien Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Jouni Sirén ja johtokunnan jäsenet istahtivat toimiston kevätsiivouksen lomassa selvittämään mistä on kysymys, mitä nämä Pirkanmaan pulut oikeasti hommailevat.
Jouni Sirén muistuttaa, että Suomen Rauhanpuolustajat ry on valtakunnallinen järjestö, jolla on toimintaa ympäri maata. Yhdistys on perustettu jo vuonna 1949. Asiaa tuntemattomalle rauhanpuolustus tuo mieleen kuuskytluvun rauhantalkoot ja äkkiä olettaisi, että kyseessä on vanhojen hippien eläkeläiskerho. Tai paremman väen kokoontumisajot, koska ainakin yhdistyksen seminaareissa esiintyjillä näyttää aina olevan pitkä rimpsu titteleitä, ja yleisökysymyksetkin kuulostavat asiantuntevilta.
– Mikään älymystön eliittikerho ei olla, Jouni Sirén kumoaa ennakkoluuloni.
– Tilaisuuksien alustajat ovat tietenkin alansa asiantuntijoita. Mutta jäsenistöstä löytyy kyllä duunareita: metallimiehiä, rakennusmiehiä, lähihoitajia, opiskelijoita ja opettajia. Keskituloista keskiluokkaa ehkä eniten. Yllättävän vähän on nuorinta ja vanhinta ikäluokkaa. Eikä juuri vanhoja eikä uushippejäkään, vaan enimmäkseen tavallisia keski-ikäisiä ihmisiä.
Sivarit
Mielestäni urospulun pitää toki olla sivari ellei peräti totaalikieltäytyjä ja mieluusti vasemmistolainen. Meidän kylän puolueosaston duunarit, levysepät, rakennusmiehet ja autonasentajat ovat hyvinkin sotaisia ja isänmaallisia. Sankarihaudoilla käydään, armeija on itsestäänselvyys ja sivareille vähän hymähdellään. Kukaan ei kai suunnittele liittymistä Rauhanpuolustajiin. Mistä näihin Pirkanmaan puluihin onkin löytynyt rauhaa rakastavia duunareita?
– Ei meillä sivarius ole mikään itsestäänselvyys. Sitä ei vaadita eikä kysellä. Meillä on työpaikkojen rauhantoimintaa, ja yhdyssiteenä toimivan ammattiyhdistysväen kanssa on hyvät suhteet. Jäseniä on kaikista isoista ammattiliitoista ja Metalli Seiskan kanssa on erinomaiset välit, ja johtokuntaan kuuluu ay-aktiiveja.
– Yhdistys tekee kyllä joissakin tilaisuuksissa yhteistyötä Aseistakieltäytyjäliiton kanssa, mutta Rauhanpuolustajien jäsenyys ei edellytä asepalveluksesta kieltäytymistä. Toki meidän jäsenistöön kuuluu keskimääräistä enemmän sivareita, mutta se on jokaisen yksityisasia. On armeijan käyneitä, on sivareita ja totaalikieltäytyjiä. Eikä tästä tule riitoja – ei edes naljailua.
– Meidän toiminta on painottunut Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puolustamiseen ja kansainvälisen asekaupan ongelmiin. Suomen aseistariisunta ja armeijan lakkauttaminen ei ole välitön tavoitteemme. Mutta siihen pitäisi pyrkiä, ettei armeijaa Suomessa koskaan tarvittaisi. Ja tässä maailmantilanteessa tietenkin siihen, ettei sitä myöskään käytettäisi aggressiivisesti missään. Armeija ei saa päättää mitä Suomessa tehdään, eivätkä armeijan tarpeet määrittää, miten Suomen yhteiskunnassa toimitaan.
Tarpeeton hävittäjälaivue
Sirén ihmettelee, keitä Suomen 30 miljardia euroa maksava 64 koneen hävittäjälaivue oikein palvelisi ja peräänkuuluttaa koko hankkeen perumista.
– Hävittäjähanke on siinä vaiheessa, että se voidaan vielä perua, Jouni Sirén muistuttaa.
– Tänä vuonna jätetään virallinen tarjouspyyntö hävittäjistä. Yhdysvaltojen, Ranskan ja Ruotsin kuolemankauppiaiden kanssa käydään neuvotteluja. Virallista hankintapäätöstä ei ole tehty, joten vielä voidaan kampanjoida ja kyseenalaistaa koko kaupat. Rauhanpuolustajien mielestä hävittäjien hankinta ei kohentaisi vaan heikentäisi Suomen turvallisuutta.
– Mihin meillä tarvitaan 64 kappaletta hyökkäyssotaa varten aseistettuja hävittäjälentokoneita, Jouni Sirén ihmettelee ja kaipaa vähän suhteellisuudentajua.
– Kanada on 30 kertaa Suomea isompi maa ja se on myös hankkimassa 65 koneen laivuetta. Kotimaatako puolustamaan hävittäjiä tarvitaan? Ei, vaan hyökkäyssotiin ulkomailla. Tarkoitus on, että Suomi voisi osallistua sotilaallisiin iskuihin muualla maailmassa. Aiemminkin Suomea on jo kosiskeltu maailman konflikteihin. Esimerkiksi kun Muammar Gaddafia kaadettiin Libyassa, Suomea pyydettiin osallistumaan pommituksiin, samoin Irakin sotaan on kyselty.
– Nyt kannattaa myös laskeskella mihin järjelliseen hyötykäyttöön tarpeettomiin aseisiin suunniteltu posketon rahasumma voitaisiin osoittaa. On väärin että Suomen puolustusvoimat halutaan sitoa tällaisiin hankkeisiin. Nyt on nostettava keskustelua ja pyrittävä vaikuttamaan päättäjiin. Kansalaismielipiteellä on merkitystä. Tätä varten Facebookissa on käynnistetty hävittäjähankintoja vastustava kampanja ”Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön”.
Onko tilausta radikaali-pasifismille?
Jouni Siren ei osaa arvioida, minkä verran Rauhanpuolustajissa on radikaaleja pasifisteja – sivarien määrästäkään sitä ei voi päätellä, koska nimenomaan naisista kai suurempi osa kannattaa yksipuolistakin aseistariisuntaa. Niinpä – ajatus tuntuu viehkolta. Mitä ihmettä pieni Suomi tekee armeijalla? Kuka meitä uhkaa? Ruotsi vai Venäjä? Ollaanko naapurissa kieli pitkällä vartoilemassa, että Suomi poika panee pyssyt naulaan, ja sitten voidaan tulla ja ottaa maat, talot ja tavarat?
– No joo, aika vaikea minunkin on kuvitella mikä meitä voisi uhata. Enkä panisi hanttiin vaikka armeija lakkautettaisiin, Jouni myöntää. – Mutta en nyt heti vaatimalla sitä vaadi. Jos nyt mennään vaiheittain, ja vaaditaan ainakin, että Suomen aseita ei käytetä Suomen ulkopuolella. Aika vaikea on kuvitella, kuka Suomen kimppuun haluaisi iskeä. Ruotsilla ei taida olla sen suuntaisia aikeita. Venäjän uhkaa nyt hoetaan. Mikä sekin nyt sitten lienee kenenkin mielestä? Kaiketi menneisyydestä kummitteleva kuva. Nykyäänhän Suomen ja Venäjän raja on Venäjän rauhallisin raja – melkein ainoa, jossa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Miksi ihmeessä Venäjä haluaisi pilata tämän suhteen. Suomessa ei ole mitään, mitä kannattaisi tulla aseilla hakemaan. Jos täältä jotakin tarvitaan, niin se voidaan ostaa – kapitalismissa kun elellään.
Asebisneksen logiikka?
Normaalin ihmisen mielestä koko asebisneksen maailma on täysin järjenvastainen. Aseita muka täytyy olla ja niitä pitää valmistaa. Mutta niitä ei saa kuitenkaan myydä sellaisiin maihin, jotka niitä haluaisivat ja tarvitsisivat tositoimiin. Kaupat pitää tehdä erilaisten hämärien agenttien välityksellä ja tavara toimittaa muka sotaa käymättömiin maihin kuten Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin. Näistä kuitenkin pyssyt varsin liukkaasti hoidetaan maihin, joissa on kunnon tappamisen meininki.
– Myös Turkki on Suomen hallituksen mielestä sotaa käymätön maa, Jouni muistuttaa. Ja vaikka aseita myydään vain rauhankyyhkyille, niin kummasti löytyy suomalaisia aseita Jemenistä, Irakista ja kaikista kuumista paikoista. Aika tulkinnanvaraista on mitä maata pidetään sotaa käymättömänä.
Onko Suomesta tulossa uhka?
– Kaikki sodathan syntyvät siten, että joku maa kokee toisen uhkana. Jos ei mitään uhkaa olisi, niin miksi hyökättäisiin, Jouni puntaroi.
– Nyt taas lietsotaan vähän joka puolella sotaa. Onneksi Suomen vaatimatonta armeijaa ei koeta naapurissa niin pelottavana, että hyökkäyksen tänne voisi perustella. Hyvä niin. Mutta nyt tietyt puolustusministerit ja Nato-intoilijat ovat tekemässä Suomesta uhkaa. Jos Suomesta tulisi Naton jäsenmaa ja meille otettaisiin tänne ulkomaisia joukkoja maista, jotka ovat julistaneet, että meidän naapuri on se vastapuoli, niin silloinhan Suomesta tulee tahtomattaan nimenomaan potentiaalinen uhka naapurille ja tilanne jännittyy.
Me too
Totean olevani sakin ainoa ei-feministi. Neljä haastateltavaa rauhanmiestä – Jouni Sirénin lisäksi johtokunnan jäsenet Karim Maiche, Juuso Aalto ja Kauko Kuusniemi ovat näköjään radikaalifeministejä ja peukuttavat ehdoitta #metoo kampanjalle – jota itse paheksun – sillä perusteella että se näyttää syövän julkisuustilaa aivan kohtuuttomasti. Rauhanliike on varmaan saanut viime ja tänä vuonna promillen siitä julkisuudesta, jonka mediaseksikäs #metoo on napannut. Naisia ei saa kopeloida, mutta lapsia sopii polttaa ja tappaa. Jos sama into ja raivo julkisuudessa olisi kohdistettu sotien lopettamiseen, niin maailma olisi jo riisuttu aseista. Miksi naiset eivät houkuttele miehiä pois tästä isommasta pahanteosta.
Kommenttini herättävät kiivaita vastalauseita. Miehet valistavat kuorossa, että #metoo:ssa on kysymys tärkeästä asiasta.
– Sillähän muukin väkivalta loppuu, kun ihmiset muuttavat käytöstään arjen tasolla. Sen lisäksi että vastustaa sotia, voi myös muuten käyttäytyä ihmisiksi, Karim toteaa.
Myös Jouni Sirén on sitä mieltä, että rauha on laajempi asia kuin vain sodan puuttuminen.
– Siihen sisältyy toisen ihmisen kunnioittaminen ja sosiaalinen ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Ahdistelu ja nöyryyttäminenhän on myös sodan välineistöä, toisen osapuolen ihmisarvon riistämistä. Tämä nähdään kaikissa sodissa. Jos annetaan rauhan aikana kehittyä sellaisen ajattelutavan, että toisen ihmisen fyysinen koskemattomuus ei ole tärkeä, niin kriisiaikoinahan ilmiö kärjistyy äärimmilleen. Sillä on merkitystä miten naisista puhutaan, miten luodaan viholliskuvia ja epätasa-arvoa.
Näitten feministimiesten mielestä #metoo kampanja on hyvä ja tärkeä, ja on median vika, jos se vie tilaa tärkeämmiltä asioilta.
Kärkihankkeet on valittava
– Sanomista tulee aina, Jouni Sirén huokaa.
– Meitä syytetään, että miksi ette ottaneet esille sitä ja sitä asiaa, mutta kun asiaan sitten tartutaan, niin se ei enää kiinnosta arvostelijoita eikä mediakaan. Jokin aika sitten medioissa valitettiin, miksi rauhanaktivistit eivät ole tuominneet Aleppon piiritystä Syyriassa. Asia tuntui kuitenkin unohtuneen siinä vaiheessa, kun järjestimme mielenosoituksen Venäjän suurlähetystön edustalle Aleppon pommitusten takia. Valtamedian edustajia ei kutsusta huolimatta paikalle ilmaantunut.
Puolueettomuudella ja objektisuudella Jounin kokemuksen mukaan hankkii myös helposti vihamiehiä.
– Meitä on usein syytetty Venäjän myötäilystä siksi, että ollaan yritetty tuoda esille Ukrainan kriisissä myös Ukrainan hallituksen ihmisoikeusloukkauksia ja demokratian vastaisia toimia. Toiselta laidalta tulee taas kuittailua Ukrainan hallituksen myötäilystä. Ollaan kuulemma USA:n kätyreitä, koska myönnetään, että Krimin liittäminen Venäjään oli kansainvälisen oikeuden vastaista ja että Itä-Ukrainassakin tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia. Tosiasiassa yritämme kuitenkin nähdä, miten asiat ovat, emmekä halua luoda mustavalkoista asetelmaa monimutkaisessa tilanteessa. Joillakin ihmisillä on kumma pakko nähdä kaikissa konflikteissa hyvät vastaan pahat -rintamajako.
Rauhanpuolustajat on merkillinen poikkeus tässä suomalaisessa hyvää tekevien järjestöjen kentässä. Sovussa, saman katon alla on pysytty perustamisesta lähtien, vaikka joukkoon kuuluu ihmisiä joka puolueesta. Kovin erilaisia utopioita hellitään kokoomuksen ja Skp:n riveissä, mutta rauhaa mahdutaan vaalimaan samassa poppoossa. Siinä on jo saavutusta kerrakseen. Jounin Sirénin mielestä rauhanliikkeen voima on siinä, että se on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton liike.
Ukrainasta ja asehankinnoista puhutaan ensi keskiviikkona
Ensi tiistaina Tampereen pääkirjastossa Metsossa Pirkanmaan Rauhanpuolustajat järjestävät tilaisuuden, jossa toivottavasti kertovat, miten saadaan perutuksi hävittäjäostokset.
– Siellä kerrotaan, mitä Ukrainassa tapahtuu. Viime syksynä Rauhanpuolustajat lähetti Ukrainaan valtuuskunnan selvittämään siviiliväestön olosuhteita ja maan poliittista tilannetta, kuvailee tilaisuutta Jouni Sirén.
– Valtuuskunta tutustui tilanteeseen myös Itä-Ukrainassa, missä aseet puhuvat jatkuvasti virallisesta aselevosta huolimatta, Sirén tarkentaa.
Keskustelutilaisuus: Ukraina tänään – yhteiskunta kriisin keskellä
Pääkirjasto Metso 11.4.2018 klo 18
Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa
Totaalikieltäytyjät (2.3.2018)
Rauhansoihdut syttyivät Keskustorilla (25.10.2017)
Rauhan ja runon töissä (24.10.2017)
Siviilien puolustus – väkivallaton vaihtoehto (11.9.2017)
Sotahullut (10.3.2017)
Asiaa puolustusvälineistä (1.12.2016)
Lisää aiheesta muualla verkossa
Suomen Rauhanpuolustajien verkkosivut
Pirkanmaan Rauhanpuolustajien Facebook-sivut
*