Teksti: ANNE SOIMAJÄRVI
Astun Ylävitosen eteistilaan, pysähdyn ja sanon itselleni: rauha. Olen hitusen myöhässä, hikinen ja puuskuttava. Avoimesta joogatilaksi muokatusta salista säteilee vastaani pehmeää valoa, kiireettömyyttä ja lämpöä. Illan isäntä Iikka Nikkinen tulee luokseni, neuvoo vaatteiden vaihtopaikalle ja näyttää vapaan tilan salista.
– Tule rauhassa, emme ole vielä aloittaneet, hän kehottaa.
Jenni Saxholm avaa tilaisuuden. Hän on ammatiltaan urheiluhieroja ja kokonaisvaltainen hathajoogaohjaaja. Tämä joogan perusmuoto on lempeää. Sen tavoitteena on, että kuka vain uskaltaa ja voi tulla mukaan. Hathajoogatunneilla ei ole suoriutumispaineita. Riittää, että on valmis kokeilemaan rauhoittumista, osaa istua ja maata.
Ohjaajan tietämys ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta luo turvallisuutta. Periaatteena on, ettei kukaan satuta itseään tunnin aikana. Turvallisuutta luovat periaatteet mahdollistavat myös liikuntaa harrastamattoman, joogasta tuon taivaallista tietämättömän osallistumisen.
Saxholm ohjaa pehmeästi, ystävällisen lempeällä, lämpimällä äänellä. Tunnin aikana hän kiertää auttamassa osanottajia. Minulle hathajooga on vain etäisesti tuttu laji. Ennestään tiesin lähinnä sen, että tunneilla liikutaan tehden jonkinlaisia asentoja ja pyritään löytämään rauhaa ja keskittyneisyyttä.
Mitään ei ole pakko
Olen hyvin lähellä muita ihmisiä. On hiljaista. Tavoitteena on kokea ja toimia kehollisesti. Se ei ole helppoa, sillä kuulun salaiseen kerhoon nimeltä ”liikunta on vaikeaa ja liikuntatunnit ovat koulun pahimpia hetkiä”. En ole koskaan käynyt missään jumpassa tai harrastanut mitään joukkueurheilua. Jos puhutaan, vieraiden ihmisten läheisyys on minulle ihan luontevaa, mutta tällainen hiljainen läheisyys aiheuttaa ahdistusta. Välillä pysähdyn miettimään, lähdenkö pois, pystynkö hengittämään ja olemaan paikallani hiljaa. Rauhallisesti koetan ja pystyn olemaan mukana.
Joogassa liikkeitä ja asentoja voidaan muunnella sen mukaan, millainen liikkuja on ja millainen päivä hänellä on takanaan. Liikkeissä otetaan huomioon esimerkiksi jonkin vaurion aiheuttamat rajoittavat tekijät. Kaikki liikkeet lähtevät liikkujan omista kyvyistä ja kunkin hetken tuntumasta. Mitään ei pakko tehdä, ei ole oikeaa eikä väärää. Riittää, kun on. Tähän olen motivoinutkin.
Illan päättyessä olo on hämmentynyt, mutta ehdottomasti miellyttävä. Olen vähän kummasti samalla sekä rauhoittunut että virkeä. Fyysisesti huomaan tehneeni osassa asentoharjoituksia vähän liikaa. Vaikka ohjaaja pyysikin välttämään kivun tunnetta, tulin rääkänneeksi parissa liikkeessä lihaksiani vähän turhan paljon ja se tuntuu kehossa. Kotimatkalla puolen tunnin bussissa istumisen jälkeen askel on kuitenkin huomattavan kevyt, rintakehä sekä niska-hartiaseutu avoimempi ja olo hyvä.
Kokemus oli upea. Jo tunnin aikana pohdin: tämä voisi olla minulle sopivaa jatkossakin, uusi aluevaltaus, jossa rikoin rajojani. Ilta jätti minuun halun tutustua joogaan lisää. Kenties tästä tulee vielä harrastus?
Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa
Hyvän energian perjantait kutsuvat kokeilemaan (16.1.2019)
Lisää aiheesta muualla verkossa:
Hyvän energian perjantait Facebookissa
Hyvän energian perjantait Vasemman Kaistan tapahtumakalenterissa
Jenni Saxholmin lempeyttäjä-sivut
*