Hallituksen sosiaali-ja teveydenhuoltouudistuksen, soten, kaatumisesta on julkisuudessa esitetty huolestuneita näkemyksiä erityisesti vanhushuollon ja lastensuojelun tulevaisuuden kannalta. Myös minä olen huolissani molemmista palveluista, mutta näen hallituksen esittämän soten kaatumisen huojentavana niidenkin kannalta. Perustuslaillisten ongelmien, joissa on kyse ihmisten perusoikeuksista, ohella hallituksen esitykseen sisältyi useita riskejä, kuten sosiaali-ja terveyspalveluiden integraation heikkeneminen, eriarvoisuuden lisääntyminen muun muassa kasvavan yksityisen hoivabisneksen myötä, ja myös kustannusten hallitsematon kasvu. Jo pelkästään nämä riskit ovat täysin vastakkaisia soteuudistuksen alkuperäisille tavoitteille.
Vanhus- ja myös vammaispalveluita esitettiin hoidettaviksi palveluseteleillä ja henkilökohtaisilla budjeteilla. Kuka uskoo, ettei niiden taso olisi ollut alimitoitettu! Esityksessä lähdettiin siitä, että asiakkaat voisivat ostaa tarvitsemiaan lisäpalveluita yrityksiltä omalla rahallaan. Asiakasmaksujen nousu ylipäätään olisi lisännyt pienituloisten vanhusten ahdinkoa.
Myöskään lastensuojelun osalta hallituksen sote ei olisi tarjonnut ratkaisuja. Suuntaus ostopalveluihin olisi kasvanut ja integraatio jäänyt toteutumatta, koska osa lasten ja perheiden palveluista olisi jäänyt kuntiin. Riittävä resursointi ja palkkaus ovat avaintekijöitä hyvälle lastensuojelutyölle. Nämä voidaan toteuttaa jo ennen uutta sotea.
Kun seuraava hallitus jatkaa uudistuksen valmistelua, toivottavasti parlamentaarisesti, tulisi ehdottomasti palata alkuperäisiin tavoitteisiin terveyserojen kaventamisesta, yhdenvertaisuuden saavuttamisesta ja hoitoketjujen sujuvoittamisesta. Vain näiden tavoitteiden toteutumisen myötä voi seurata myös kustannusten hallintaa.
Hyvä vanhushoiva edellyttää riittävää hoitajamitoitusta, palveluiden laadun parempaa valvontaa, omaisten ja henkilöstön näkemysten kuulemista, ja myös kilpailutusprosessien valvonnan tehostamista. Kansalaisilla on perustuslainkin suomia oikeuksia hyviin, yhteisillä verovaroilla tuotettuihin palveluihin. Yksityiset palvelut voivat toki täydentää julkisia palveluita. Lähtökohta ei kuitenkaan voi olla se, että ihmisten sairastamisella ja hoivan tarpeella tavoitellaan suuria taloudellisia voittoja. Emme tarvitse markkinoiden sotea, vaan ihmisten SOTE:n.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.