Suomen 37. eduskuntavaalit järjestettiin huhtikuussa 2015. Koko vaalikauden oppositiossa ollut keskusta nousi vaalien ylivoimaiseksi voittajaksi. Edellisissä vaaleissa kahdeksanneksi suurimmasta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi noussut perussuomalaiset nousi nyt kakkossijalle, vaikka menettikin kannatustaan.
Vaalien suurimmat häviäjät olivat kokoomus ja sosiaalidemokraatit. Myös vasemmistoliitto menetti kannatustaan. Vihreät ja RKP kuuluivat vaalien voittajiin.
Vaalien aikaan toimeenpanovaltaa käytti Alexander Stubbin johtama hallitus. Sen takana oleva enemmistö eduskunnassa oli sangen täpärä, 102 kansanedustajaa. Hallitukseen kuuluivat kokoomus, SDP, RKP ja kristillisdemokraatit.
Suurimman osan vaalikautta, vuoden 2014 juhannuksen tienoille, pääministerinä oli Jyrki Katainen, jonka hallituksessa oli alunperin myös vasemmistoliitto ja vihreät. Vasemmistoliitto osallistui sinipunahallitukseen, sillä puolue oli saanut hallitusohjelmaan lupauksen, että ohjelmaan sisältyviä leikkauksia ei kohdistettu köyhimpiin. Sen sijaan sosiaaliturvaan tehtiin vuosikymmenien supistusten jälkeen korotukset.
Vasemmisto sinnitteli hallituksessa kevään 2014 kehysneuvotteluihin asti. Silloin hallituskumppanit päättivät ulottaa leikkaukset myös kaikkein köyhimpiin, ja vasemmistoliiton oli jätettävä hallitus. Vihreät jättivät hallituksen syksyllä 2014, kun hallitus päätti uusien toimilupien myöntämisestä ydinvoimaloille.
Kataisen ja Stubbin hallitukset jatkoivat uusliberalistista talouspolitiikkaa, jota hallitukset olivat toteuttaneet vuodesta 1987 asti. Tuolloin kokoomus palasi pääministeripuolueeksi yli 30 vuoden tauon jälkeen. Oikeistolaisen talouspolitiikan tärkeimpinä tavoitteina olivat markkinoiden vapauttaminen, verohelpotukset, hyvinvointivaltion purkaminen sekä ammattiyhdistysliikkeen lamauttaminen ja halpatyömarkkinoiden luominen..
Oikeistolainen talouspolitiikka sai uuden työkalupakin, talouskurin
Vuoden 2011 vaalikampanjaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitos oli tuonut uuden iskusanan, kestävyysvaje. Valtiovarainministeriön virkamiehet ryhtyivät kuuliaisesti tekemään kestävyysvajeesta laskelmia, joiden perusteella vaatimuksia miljardien valtiontalouden supistuksia voitaisiin perustella. Laskelmissa ei otettu huomioon esimerkiksi terveydenhuollon ja sosiaalityön leikkauksista aiheutuvia kuluja. Leikkaustarpeen määrittelyssä käytettiin kaikkein pessimistisimpiä arvioita talouskehityksestä.
Finanssikriisin (2008‒2009) jälkeen uusliberalistisen talouspolitiikan työvälineeksi Euroopan unionissa otettiin talouskuripolitiikka. Talouskuripolitiikka ja valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmat perustuivat pitkälti kahden Harvardin yliopiston tohtorin, Kenneth Rogoffin ja Carmen Reinhartin taloustieteellisten tutkimusten tuloksiin.
Keväällä 2014 kolme Massachusettsin yliopiston tutkijaa tarkasti Rogoffin ja Reinhartin aineiston ja laskelmat, ja havaitsivat että Rogoffin ja Reinhartin Excel-taulukossa oli virhe, joka käänsi tulokset päälaelleen.
EU:n komissiota, talouskomissaari Olli Rehniä sen enempää kuin Suomen pääministeri Jyrki Kataista tai valtiovarainministeri Jutta Urpilaista ei kuitenkaan vähääkään häirinnyt talouskuripolitiikan tieteellisen perustelun nojaaminen virheeseen laskentataulukossa. Talouskuripolitiikkaa jatkettiin jääräpäisesti, vaikka politiikka johti muun muassa maanteiden ja rautateiden rapistumiseen. Leikkaukset vähensivät henkilökuntaa opetuksessa, tutkimuksessa, terveydenhoidossa ja vanhusten hoivassa, työvoimapalveluissa, poliisivoimissa ja varansi palveluiden toimivuuden.
Talouskuripolitiikan tuhoisista vaikutuksista kansantalouksille valmistui useita tutkimuksia. Esimerkiksi taloustieteen nobelisti Paul Krugman havaitsi talouskuripolitiikan seuraukset katastrofaalisiksi.
Talouskuripolitiikkaa kuitenkin jatkettiin, sillä hegemonian yhteiskunnallisessa keskustelussa saaneelle oikeistolle valtiontalouden purkaminen on ideologinen kysymys. Talouskuripolitiikkaan sisältyi myös oikeistopoliitikoille hyvin sopiva harhaoppi rikkaiden verotuksen keventämisen suosiollisista vaikutuksista.
Vaalipuheet valtiovarainministeriön nuoteista
Vaalien alla valtiovarainministeriön virkamiehet olivat ottaneet tavakseen esitellä, kuinka monella miljardilla markalla tai eurolla julkista taloutta on supistettava. Puolueet ovat vaalipuheissaan esittäneet joitakin lievennyksiä valtiovarainministeriön vaatimuksiin. Vaalien jälkeen muodostetut hallitukset ovat sitten pääosin mukautuneet valtiovarainministeriön vaatimuksiin.
Maaliskuussa 2015 valtiovarainministeriön virkamiehet vaativat valtion menojen karsimista neljällä ja kuntien menoja kahdella miljardilla euroa seuraavalla vaalikaudella. Lisäksi virkamiehet vaativat rakenteellisia uudistuksia. Vakiintuneen käsikirjoituksen mukaisesti puolueet ottivat ohjelmiinsa pienemmät luvut kyseenalaistamatta itse leikkausten tarvetta.
Kokoomus ja SDP esittivät valtion menoja leikattavaksi kolme miljardia, perussuomalaiset kaksi-kolme miljardia, keskusta ja RKP kaksi miljardia ja vihreät 1,7 miljardia. Toukokuussa, hallitusta muodostettaessa neuvottelujen vetäjä Juha Sipilä sitten korotti keskustan säästötavoitteet viisinkertaisiksi ja puhui 10 miljardin säästöohjelman välttämättömyydestä. Tämä ei estänyt Sipilää vaalien alla blogissaan kehumasta, kuinka hänen hallituksensa onnistui torjumaan valtiovarainministeriön 7 miljardin euron leikkausvaatimuksen.
Vasemmistoliiton mielestä leikkauksia ei pitänyt tehdä, vaan elvyttää talous kuntoon. Vasemmistoliitto viittasi useiden taloustieteilijöiden analyysiin, jonka mukaan nimenomaan harjoitettu julkisen talouden alasajon politiikka on syynä valtion talousongelmiin.
Vaalitulos
Vaaleissa keskusta sai lisäpaikkoja jokaisessa vaalipiirissä paitsi Helsingissä. Keskustalla oli myös tuuria vaalipiirien viimeisten paikkojen saamisessa. Keskustalla oli viimeisenä valittu kansanedustaja kuudessa vaalipiirissä. Perussuomalaiset sai viimeisen paikan kolmessa vaalipiirissä, vasemmistoliitto kahdessa.
Ensimmäisen putoajan paikat jakautuivat tasaisemmin. Sosiaalidemokraateilla oli kolme vaalipiirissään ensimmäisenä valitsematta jääneitä ehdokkaita, enemmän kuin muilla puolueilla.
Puolueiden vaalimenestystä voi lyhyesti kuvata seuraavasti:
- Keskustan voitto oli melkein yhtä massiivinen kuin puolueen tappio edellisissä vaaleissa. Keskusta sai takaisin 14 edellisissä vaaleissa menettämistään 16 paikasta.
- Puolueiden voimasuhteet eduskunnassa lasketaan kansanedustajain paikoissa. Siksi perussuomalaiset nousi nyt yhden paikan erolla kokoomukseen toiseksi suurimmaksi puolueeksi, vaikka saikin vähemmän ääniä ja pienemmän ääniosuuden kuin kokoomus.
- Kokoomukselle tuli toinen paha perättäinen tappio. Vuonna 2007 saadusta 10 paikan vaalivoitosta suli ensin kuusi paikkaa vuonna 2011 ja nyt seitsemän. Edellisissä vaaleissa ensimmäistä kertaa saavutettu suurimman puolueen asema jäi lyhytaikaiseksi.
- Sosiaalidemokraatit saivat kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksen. Puolue ei koskaan ennen ole saanut alle 42 kansanedustajaa tai alle 19 prosentin kannatusosuutta.
- Vihreät otti takaisin ne viisi paikkaa, jotka puolue oli hävinnyt edellisissä vaaleissa. Puolue ohitti nyt vasemmistoliiton ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa.
- Kannatusmittaukset viittasivat vasemmistoliiton vaalivoittoon. Puolue sai kuitenkin historiansa huonoimman vaalituloksen. Vasemmistoliitto menetti kaksi paikkaa ja prosenttiyksikön kannatusosuudestaan.
- RKP onnistui kääntämään vuoden 1991 vaaleissa alkaneen hienoisen kannatuksen laskun kannatuksen nousuun.
- Kristillidemokraatit saivat enää viisi paikkaa. Puolue sai aikaisemmin paljon enemmän paikkoja vaaliliittojen ansiosta, mutta joutui nyt tulemaan toimeen etupäässä omilla listoillaan.
Taulukko 2 osoittaa, kuinka suuren mullistuksen suomalaiseen puoluekenttään perussuomalaiset aiheuttivat voitollaan vuoden 2011 vaaleissa. Siihen asti eduskunnassa oli 1990-luvulta asti selvästi kolme suurta, kaksi keskikokoista ja kolme pientä puoluetta.
Kansalaisten kannatus ei vuoden 2015 vaaleissa enää siirtynyt yhtä dramaattisesti puolueiden välillä kuin vuoden 2011 vaaleissa. Vasemmistoliiton äänestäjistä yhdeksän prosenttia oli edellisissä vaaleissa äänestänyt sosiaalidemokraatteja ja 14 prosenttia vihreitä. Sosiaalidemokraatteja nyt äänestäneistä vain prosentti äänesti vasemmistoliittoa edellisissä vaaleissa, mutta vihreitä äänestäneistä peräti 15 prosenttia oli vuonna 2011 äänestänyt vasemmistoliittoa.
Perussuomalaisia nyt äänestäneistä yhdeksän prosenttia oli kokoomuksen ja niinikään yhdeksän prosenttia sosiaalidemokraattien äänestäjiä vuonna 2011.
Vaalivoittaja keskustan äänestäjistä oli vuonna 2011 kuusi prosenttia äänestänyt sosiaalidemokraatteja, 11 prosenttia kokoomusta ja kahdeksan prosenttia perussuomalaisia.
Vaalipiiriuudistus yhdisti neljä vaalipiiriä kahdeksi
Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit vapautuivat kohtuuttoman korkeista, yli 15 prosentin äänikynnyksistä. Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirit yhdistettiin Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi, joka sai 17 kansanedustajan paikkaa. Se on paikan vähempi kuin Etelä-Savon (6) ja Kymen (12) yhteenlaskettu paikkaluku vuoden 2011 vaaleissa.
Yhdeksän paikan Pohjois-Savon ja kuuden paikan Pohjois-Karjalan vaalipiirien yhdistämisestä syntynyt Savo-Karjalan vaalipiiri sai 16 paikkaa, yhden paikan lisäyksen vuoden 2011 vaaleihin verrattuna.
Yhden lisäpaikan saivat Helsingin (22 paikkaa) ja Pirkanmaan (19) vaalipiirit. Yhden paikan menettivät puolestaan Satakunnan (8) ja Vaasan vaalipiirit.
Vaalipiirien rajoissa tapahtui vain yksi muutos. Kiikoinen liittyi vuonna 2013 Sastamalan kaupunkiin ja siirtyi samalla Satakunnan vaalipiiristä Pirkanmaan vaalipiiriin
Vaaliliitot
Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa muodostettiin kaikkiaan 48 vaaliliittoa. Vuoden 2011 vaaleissa muodostettiin enää 17 vaaliliittoa ja vuoden 2015 vaaleissa vaaliliittoja oli enää seitsemän. Vasemmistoliitto ei ole muodostanut vaaliliittoja vuoden 2007 vaalien jälkeen.
Varsinais-Suomen vaalipiirissä muodostettiin kokoomuksen ja RKP:n vaaliliitto, josta kokoomus sai neljä paikkaa ja RKP yhden. Ilman vaaliliittoa kokoomus olisi pitänyt neljä paikkaansa, mutta RKP olisi jäänyt ilman. Tämä vaaliliitto oli ainoa, joka vaikutti eduskunnan kokoonpanoon.
Lapin vaalipiirissä liittoutuivat PS ja KD, mutta PS olisi saanut yhden paikkansa ilman vaaliliittoakin. Muut viisi vaaliliittoa olivat pienpuolueiden muodostamia. Mikään niistä ei ollut lähelläkään paikkaa.
Vasemmisto vaaleihin leikkauspolitiikan vastaisin tunnuksin
Vasemmistoliitto kävi vaaleihin voitonvarmana. Sen vaalitunnus Me korjaamme sen viittasi vuodesta 1987 jatkuneen hyvinvointivaltion murentamispolitiikan aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka vaati talouskuripolitiikan muuttamista. Vasemmistoliitto osoitti, että Suomella ei ole varaa luopua hyvinvointivaltiosta. Monien arvostettujen taloustieteilijöiden mielestä taloudellinen tilanne vaati nollakorolla myönnettävien lainojen ottamista elvyttävän talouspolitiikan toteuttamiseksi.
Vasemmistoliiton huono vaalitulos johtui ilmeisesti ainakin osin liiallisesta keskittymisestä talouspolitiikkaan. Monet keskeiset vasemmistoliiton vaalitavoitteet jäivät vähemmälle huomiolle.
Kun kaikki puolueet ja keskeiset tiedotusvälineet toitottivat yhteen ääneen talouskuria ainoana mahdollisena politiikkana, ei vasemmiston viesti talouskurikeisarin vaateettomuudestalla mennyt perille.
Vasemmistoliiton kansanedustajat
Vasemmistoliiton kansanedustajiksi valittiin vaalipiireittäin:
- Helsingin vaalipiiristä (22 kansanedustajan paikkaa) kansanedustajan avustaja Paavo Arhinmäki (1976‒), 7 910 ääntä ja toimittaja Silvia Modig (1976‒), 6 190 ääntä.
- Uudenmaan vaalipiiristä (35) levyseppä Kari Uotila (1955‒), 3 251 ääntä
- Varsinais-Suomen vaalipiiristä (17) varatuomari, työvoimapiirin lakimies Annika Lapintie (1955‒), 5 027 ääntä ja valtiotieteiden kandidaatti Li Andersson (1987‒), uusi kansanedustaja, 15 071 ääntä.
- Satakunnan vaalipiiristä (8) työehtosihteeri Jari Myllykoski (1959‒), 4 175 ääntä.
- Hämeen vaalipiiristä (14) lähihoitaja Aino-Kaisa Pekonen (1979‒), 5 487 ääntä.
- Pirkanmaan vaalipiiristä (19) yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija Anna Kontula (1977‒), 7 769 ääntä.
- Savo-Karjalan vaalipiiristä (16) rakennusmies Matti Semi (1957‒), 2 140 ääntä.
- Oulun vaalipiiristä (18) ylioppilasmerkonomi, myyjä Katja Hänninen (1980‒), 4 326 ääntä ja filosofian maisteri Hanna Sarkkinen (1988‒), uusi kansanedustaja, 9 582 ääntä.
- Lapin vaalipiiristä (7) yhteiskuntatieteiden maisteri, metsätalousinsinööri Markus Mustajärvi (1963‒), 5 743 ääntä.
Kansanedustajiksi vuoden 2011 vaaleissa valituista Oulun vaalipiirin Martti Korhonen, Savo-Karjalan vaalipiirin Erkki Virtanen ja Varsinais-Suomen Jyrki Yrttiaho eivät asettuneet ehdolle. Korhonen oli viimeinen kansanedustaja, joka oli vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä puolueen ensimmäisistä vaaleista vuonna 1991 asti.
Oulun vaalipiirissä vasemmistoliiton istuvista kansanedustajista jäi valitsematta 4 791 ääntä saanut Risto Kalliorinne, sillä vasemmistoliitto hävisi vaalipiirissä yhden paikan. Keski-Suomen läänin vaalipiirissä (10 kansanedustajaa) Eila Tiainen sai 3 488 ääntä, mutta jäi valitsematta uudelleen, koska vasemmistoliitto menetti ainoan paikkansa vaalipiirissä. Paikan säilyttämiseen olisi riittänyt 38 äänen lisäys.
Vasemmistoliitto jäi ilman kansanedustajaa lisäksi kahdessa vaalipiirissä. Kaakkois-Suomen vaalipiirissä (17 kansanedustajaa) lähinnä valintaa oli 1 365 ääntä saanut Joona Mielonen ja Vaasan vaalipiirissä (16) 1 962 ääntä saanut Anneli Lehto.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajana toimi koko vaalikauden Aino-Kaisa Pekonen. Ensimmäisenä varapuheenjohtajana toimi elokuun loppupuolelle 2016 Li Andersson ja hänen jälkeensä vaalikauden loppuun Matti Semi. Semi toimi toisena varapuheenjohtajana kunnes otti vastaan ensimmäisen varapuheenjohtajan postin, hänen jälkeensä vaalikauden loppuun toisena varapuheenjohtajana toimi Markus Mustajärvi.
Vasemmistoliiton vaalitulos vaihteli tuttuun tapaan eri vaalipiireissä. Lapissa ääniosuus pieneni peräti kolme prosenttiyksikköä, Varsinais-Suomessa tuli 0,7 prosenttiyksikön voitto. Valtakunnallista yhden prosenttiyksikön tappiota pienemmät takaiskut tulivat Helsingin, Pirkanmaan, Hämeen, Uudenmaan ja Vaasan vaalipiireissä.
Äänestysaktiivisuus kääntyi uudelleen laskuun
Äänestysprosentti oli pysynyt alle 70 prosentin kaikissa tämän vuosituhannen eduskuntavaaleissa vuoden 2011 vaaleihin saakka, jolloin äänestysaktiivisuus nousi.
Vuoden 2015 vaaleissa äänestysaktiivisuus kääntyi jälleen laskuun, mutta pysyi 70 prosentin yläpuolella. Naisten äänestysaktiivisuus pysyi samana kuin edellisissä vaaleissa ja naiset lisäsivät jälleen etumatkaansa miehiin nähden.
Naisehdokkaiden määrä ei millään nouse 40 prosenttiin
Puolueet päättivät aikoinaan yksimielisesti, että kansanedustajaehdokkaista on kumpaakin sukupuolta vähintään 40 prosenttia. Tämä tavoite on tähän mennessä toteutunut vain vuonna 1991.
Kaksi puoluetta, SDP ja vihreät ovat asettaneet vähintään 40 prosenttia naisia ehdokkaiksi jo vuodesta 1987 alkaen. Vihreäliitto osallistui juuri vuonna 1987 ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleihin. Vasemmistoliitolla tuo 40 prosenttia täyttyi puolueen ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1991, mutta seuraavissa kaksissa vaaleissa puolue jäi alle tavoitteen. Kokoomus saavutti 40 prosentin tavoitteen vuonna 1991 ja on pysynyt siinä kiinni.
Keskusta on täyttänyt 40 prosentin tavoitteen vaaleissa 2003‒2011, mutta ei pysynyt tavoitteessa vuoden 2015 vaaleissa. RKP pääsi tavoitteeseen vuonna 2003 ja kristillisdemokraatit pysyvästi vuoden 2011 vaaleissa. Perussuomalaiset ovat kaikissa vaaleissa jääneet kauas tavoitteesta.
Vuonna 2015 naiset saivat yhtä suuren osuuden äänistä, 42,6 prosenttia, kuin ennätysvuonna 2003. Sen sijaan naiskansanedustajien määrä laski verrattuna kaksiin edellisiin vaaleihin.
Naisten osuus vasemmistoliiton ehdokkaista oli pienempi kuin kolmessa edellisessä vaaleissa, mutta oli silti varsin tyydyttävällä tasolla. Naisehdokkaiden osuus vasemmistoliiton ehdokkaiden saamista äänistä oli ensimmäistä kertaa yli puolet, kuten myös osuus kansanedustajista.
Vielä vuonna 2007 vasemmistoliittoa äänestäneistä vähemmistö, 42 prosenttia oli naisia. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 56 prosenttia puolueen äänestäjistä oli naisia. Yhtä suuri osuus vasemmistoliiton äänestäjistä oli naisia vuoden 2015 vaaleissa.
Vasemmistoliitosta tullut nuorten suuri puolue
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa alle 30-vuotiaiden osuus ehdokkaista laski pienimmäksi tällä vuosituhannella. Alle 30-vuotiaita ehdokkaita asetettiin yhteensä 273. Eniten nuoria ehdokkaita oli vasemmistoliitolla (33) ja vihreillä (27). Vähiten nuoria ehdokkaita oli perussuomalaisilla (14) ja kristillisdemokraateilla (16).
Ehdokkaiden keski-ikä oli 45,8 vuotta. Alin ehdokkaiden keski-ikä oli vihreillä (40,6) ja vasemmistoliitolla (43,3). Korkein keski-ikä oli kristillisdemokraattien (49,7) ja perussuomalaisten ehdokkailla (47,3)
Alle 30-vuotiaiden kansanedustajien osuus ryhmän kansanedustajista oli ylivoimaisesti suurin vasemmistoliitolla, jonka edustajista 16,7 prosenttia ei vaalipäivään mennessä ollut täyttänyt 30-vuotta. SDP:lla alle 30-vuotiaiden osuus oli toiseksi suurin, 8,8 prosenttia.
Valittujen kansanedustajien keski-ikä oli 47,2 vuotta. Alhaisimmat keski-iät oli vihreiden (41,7) ja vasemmistoliiton ryhmissä (43,7). Korkeimmat keski-iät oli kristillisdemokraattien (52,6) ja keskustan (51) eduskuntaryhmillä. Kristillisdemokraattien ja RKP:n ryhmässä ei ollut yhtään alle 30-vuotiasta.
Vasemmistoliitto onnistui ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaalien jälkeen saamaan alle 30-vuotiaita kansanedustajia. Vasemmistoliiton kannatus nuorten keskuudessa on suurempi kuin väestön keskuudessa keskimäärin. Kaikista äänestäjistä vasemmistoliittoa äänesti seitsemän prosenttia, 18‒24-vuotiaista 12 prosenttia ja 25‒29-vuotiaista yhdeksän prosenttia.
Suomen vaalijärjestelmä ei ole suhteellinen
Vaikka Suomessa ei ole muodollista äänikynnystä, on äänikynnys käytännössä korkea. Piilevä vaalikynnys on toistakymmentä prosenttia niissä vaalipiireissä, joissa valitaan alle kymmenen kansanedustajaa. Koska järjestelmä suosii suuria puolueita, eivät puolueet ole lukuisista yrityksistä huolimatta päässeet järjestelmän muuttamisen vaatimaan yhteisymmärrykseen.
Aidosti suhteellisen vaalitavan toteuttaminen ei ole lainkaan mahdotonta, esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa sellainen on käytännössä. Saksassa tosin äänikynnys on viisi prosenttia, ja se tekee uusille puolueille pääsyn liittopäiville erittäin hankalaksi. Ruotsissa äänikynnys on neljä prosenttia.
Jos eduskuntaan valittaisiiin kansanedustajia samassa suhteessa kuin niillä on kannatusta ‒ jos Suomessa siis olisi suhteelliset vaalit ‒ olisi piraattipuolue saanut kansanedustajan vuonna 2015. Tosin paikka olisi jäänyt saamatta, jos meillä suhteellisen vaalitavan maiden esimerkin mukaan olisi ollut neljän (Ruotsi) tai viiden (Saksa) prosentin äänikynnys.
Vaalikaudella puoluetukea myönnettiin noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, 150 000 euroa kansanedustajaa kohden. Vaalikauden puoluetuki oli noin 600 000 euroa jokaiselta kansanedustajalta.
Kun keskustapuolue sai vuoden 2015 vaaleissa kuusi ylimääräistä kansanedustajaa verrattuna puolueen suhteelliseen kannatukseen, sai keskusta yhteensä 3,6 miljoonaa euroa ylimääräistä puoluerahoitusta. Vastaavasti vasemmistoliitolta, vihreiltä ja kristillisdemokraateilta jäi kultakin saamatta 1,2 miljoonaa euroa verrattuna tilanteeseen, jossa puolueet olisivat saaneet kansanedustajia suhteellisen kannatuksensa mukaan.
Sipilän hallitus yritti viedä kokoomuksen projektin päätökseen
Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen muodostettu Juha Sipilän hallitus muodostui keskustapuolueen, kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajista. Se ryhtyi määrätietoisesti viemään päätökseen vaalikaudella 1987‒1991 toimineen Holkerin hallituksen käynnistämää uusliberalistista projektia.
Vaikka kaikki hallitukset Holkerin hallituksen jälkeen ovat toteuttaneet suuryrityksiä ja rikkaita suosivaa talouspolitiikkaa ja rapauttaneet hyvinvointiyhteiskuntaa, olivat ne toistaiseksi epäonnistuneet monissa suurtyöantajien ja kokoomuksen työelämää ja sosiaaliturvaa koskevissa tavoitteissa.
Sipilän hallituksen keskeisiä tavoitteita oli heikentää ammattiyhdistysliikettä korvaamalla yleissitovia työsopimuksia paikallisesti solmituilla sopimuksilla, pidentämällä työaikaa ja muuttamalla sosiaaliturva vastikkeelliseksi.
Sipilän ensimmäinen tavoite oli niin sanotun yhteiskuntasopimuksen solmiminen. Hankkeen mentyä karille hallitus onnistui pakkolaeilla uhaten taivuttamaan ammattiyhdistysliikkeen niin sanottuun kilpailykykysopimukseen, joka pidensi työaikaa, leikkasi lomarahoja ja alensi työnantajamaksuja.
Sipilän hallitus tullaan muistamaan monista toimista, jotka vaikeuttivat jo muutenkin toimeentulonsa kanssa kamppailevia kansalaisia. Sosiaaliturvan indeksikorotuksia jäädytettiin ja työttömyysturvaan luotiin leikkausautomaatti.
Ennen vuoden 2015 vaaleja kokoomuksen ja keskustapuolueen johtajat antoivat lupauksen, ettei koulutusleikkauksia enää tehdä. Sipilän hallitus on kuitenkin leikannut ankaralla kädellä koulutus- ja tutkimusmäärärahoja. Erityisen vaikeaan tilanteeseen on joutunut ammatillinen koulutus, jonka Sipilän hallitus olettaa toimivan lähes ilman opettajia.
Pitääkseen perussuomalaiset ruodussa kokoomus ja keskusta omaksuivat perussuomalaisten linjan suhtautumisessa pakolaisiin ja kehitysapuun.
Hallitus onnistui monissa tavoitteissaan, mutta sen laajamittaisin hanke, sosiaali- ja terveyspalvelujen avaaminen kansainvälisille suuryrityksille kariutui.
Lyhyt tiivistelmä SIpilän hallituksen työhistoriasta
Tässä esimerkkejä Sipilän hallituksen toimenpiteistä:
Lapsiperheet
- Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen
- Vanhempainvapaan päivärahojen leikkaus
- Lapsilisän, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan leikkaaminen
- Köyhien lapsiperheiden määrän lisääminen
Työelämä
- Vuorotteluvapaan ehtojen kiristäminen
- Julkisen sektorin lomarahojen leikkaus 30 prosenttia
- Vuosittaisen työajan pidennys 24 tuntia
- Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen 100 päivällä
- Työmarkkinatuen leikkaaminen
- Työsuhdeturvan heikentäminen
- Aktiivimallin työttömyysturvaleikkurin synnyttäminen
Terveys
- Omavastuupäivien palauttaminen sairausajan vuosilomaan
- Lääkekorvausten leikkaaminen 150 miljoonalla eurolla
Opiskelu
- Aikuiskoulutuksen tuen keston lyhentäminen neljällä kuukaudella ja perusosan leikkaaminen 15 prosenttia
- Ammatillisen koulutuksen leikkaaminen 190 miljoonalla eurolla
- Opiskelijoiden opintorahan osuuden pienentäminen ja lainaosuuden lisääminen
Muuta
- Perussuomalaisten ohjelman ottaminen Suomen ihmisoikeus- ja pakolaispolitiikan normiksi
- 38 500 ihmisen vieminen köyhyysrajan alapuolelle
- Kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaaminen yli 40 prosentilla
- Kansaneläkkeiden leikkaaminen
- Yleisen asumistuen perusomavastuun korottaminen
- Veteraanietuuksien ja vammaisetuuksien leikkaaminen
- Valtion omaisuuden myyminen
- Taksiuudistus
Kokoomus on Vanhasen toista hallitusta lukuun ottamatta ollut kaikissa hallituksissa vuodesta 1987. Myös Vanhasen toinen hallitus toteutti kokoomuksen vaaliohjelmaa.
Vasemmistoliiton kannatus nousee
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmälle vaalikausi oli seitsemäs kokonainen vaalikausi, eduskuntaryhmä toimi vain vuoden vaalikaudella 1987‒1991. Vasemmistoliitto on esittänyt vaihtoehtoja uusliberalistiselle politiikalle kolme kautta hallituksessa ja neljä kautta oppositiossa.
Kun vasemmistoliitto perustettiin oli puolueella 20 kansanedustajaa. Sen jälkeen vasemmistoliitto on hävinnyt yhtä lukuunottamatta kaikki eduskuntavaalit. Kuntavaaleissa 2017 vasemmistoliiton kannatus kuitenkin nousi, ja nousu on jatkunut vuoden 2019 eduskuntavaalien alla tehdyissä mielipidemittauksissa.
Yhteistyö sosiaalidemokraattien ja vihreiden kanssa on yhteisellä oppositiokaudella sujunut melko hyvin. Vaalien alla tehdyissä mielipidemittauksissa vasemmistoliiton, sosiaalidemokraattien ja vihreiden varaan rakennettu punavihreä hallitus on saanut kannatusta. On mielenkiintoista nähdä, kantaako tuo tuki vaaliuurnille asti.
Lue artikkelisarjan kaikki osat:
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 1/8: 1991 (15.11.2018)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 2/8: 1995 (28.11.2018)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 3/8: 1999 (2.1.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 4/8: 2003 (4.3.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 5/8: 2007 (28.3.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 6/8: 2011 (8.4.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 7/8: 2015 (Tämä artikkeli)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 8/8: 2019 – vaaliennakko (13.4.2019)
Lue lisää muualta verkossa:
Jälleenrakennetaan hyvinvointivaltio – Vasemmiston vaaliohjelma 2015 (Pohtiva, poliittisten ohjelmien tietovaranto)
Poliittisen osallistumisen eriytyminen – Eduskuntavaalitutkimus 2015 (Kimmo Grönlund ja Hanna Wass (toim.) Oikeusministeriö)
Demokratiaindikaattorit 2015 (Oikeusministeriö, selvityksiä ja ohjeita 56/2015)
Miten Suomen taloutta voitaisiin elvyttää? (Pertti Haaparanta, Talous & Yhteiskunta 1/2015)