Vihreät ilmoittavat olevansa ”eettisen ulkopolitiikan” kannalla. Euroopassa se on ollut poukkoilevaa ja sekavaa. Koomisia käänteitä on nähty autotehdas BMW:llä. Suomen Pekka Haaviston ulkoministerikausi alkoi kompuroiden.
Vihreää ulkopolitiikkaa ei Suomen mediassa ole suuremmin arvioitu. Olisi syytä – nimittäin Pekka Haavisto on Saksan Joschka Fischerin jälkeen toinen ulkoasiain johtoon noussut vihreä EU:ssa. Kannatustaan lisännyt ja institutionalisoitunut vihreä liike alkaa olla merkittävä toimija myös ulkosuhteissa.
Vasemmistossa on pitkään ollut hiljaiseloa ulkopolitiikassa. Vallalla on asenne, että ulkopolitiikka kiinnostaa pienehköä joukkoa eikä siitä metelöinti tuo vaaleissa ääniä. Kepun pohjanoteeraus oli Juha Sipilän hallitus. Kokenut ulkoministeri Paavo Väyrynen potkaistiin sivuun ja persuille annettiin värisuora ulkoasioissa, sekä ulkoministerin että puolustusministerin paikat. Äärioikeistolainen Jussi Niinistö veti Suomen laajasti mukaan Naton sotaharjoituksiin. Timo Soinin aikaansaannokseksi jäivät uskollisuudenosoitukset Donald Trumpille rukousaamiaisilla Washingtonissa.
Ovatko vihreät 2000-luvun vaihtoehto ulkopolitiikassa? Silmäys Vihreän liiton ulkopoliittisiin dokumentteihin osoittaa sekavan ja poukkoilevan linjan. On toki ollut myönteisiä näkökulmia, mutta paljon historiattomuutta ja tietämättömyyttä, suoranaista naiiviutta. Mustia aukkoja vihreille ovat imperialismi, maanpuolustus, Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikka ja Venäjä. Vihreät ovat innokkaita EU-liittovaltion kannattajia ja haluavat antaa ulkopoliittisen vallan EU:lle. Se ei ole Suomen etujen mukaista.
Vihreiden ulkopoliittisissa asiakirjoissa myönteistä on vilpitön rauhantahtoisuus sekä kriittinen asenne sotilasliitto Natoon. Eettisen ulkopolitiikan mukaan ”Suomen ei tule hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä” ja jos haetaan, Natosta on järjestettävä kansanäänestys. Antti Rinteen hallituksessa samalla kannalla ovat Vasemmistoliitto ja Kepu.
Vihreiden suhde Natoon on ollut vaihteleva. Saksan ulkoministerinä Joschka Fischer kannatti Naton hyökkäyssotaa ja pommituksia Serbiassa sekä Kosovossa 1999. Hän joutui punaväriä ruiskuttaneen mielenosoituksen kohteeksi, mutta ei katunut, vaan kannatti myöhemmin Naton hyökkäystä Libyaan 2011. Sittemmin Fischer alkoi kannattaa euroarmeijaa ja EU-liittovaltion yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (Die Zeit 15.3.2001 ”Die Antwort auf fast alle Fragen ist: Europa”).
Suomen vihreät ovat tehneet täyskäännöksen euroarmeijan suhteen. Vuonna 1996 Euroopan vihreät arvostelevat aloitetta EU:n kriisienhallinnasta: ”Vihreiden mielestä aloite on alku Suomen ja Ruotsin tiellä kohti WEU-jäsenyyttä ja EU:n puolustusulottuvuutta” (HS 16.10.1996). Vuonna 2016 vihreät julistivat, että ”EU:n taisteluosastojen asemaa on uudistettava niin, että se mahdollistaa niiden tehokkaan käytön kriisien ehkäisyssä ja rajoittamisessa. Vihreät pitävät entistä tärkeämpänä jäsenmaiden sitoutumista unionin vahvistamiseen ja sen puolustusyhteistyön tiivistämiseen” (Ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjapaperi 18.9.2016).
Vihreiden usko Euroopan liittovaltioon on muuttunut 20 vuodessa lähes fanaattiseksi. EU:lle pitää säätää perustuslaki. Jäsenmaksuja voi korottaa. On järjestettävä EU:n laajuisia kansanäänestyksiä. Pitää olla yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Yksittäisille jäsenmaille ei saa antaa erivapauksia, vaan ne on pakotettava ruotuun äänestyspäätöksin. Suomen tulee alistua EU:n Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin, vaikka Suomi on eniten kärsiviä jäsenmaita. Heidi Hautala on esittänyt, että ulkopoliittinen valta pitää antaa EU:lle, eikä saa olla kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa (IL 12.4.16). Turvapaikanhakijoiden suhteen käy ”taakanjako” ja Suomen tulee lopettaa vapaaehtoisuuden kannattaminen.
Liekö europuolustuksen enne, että vihreät hyväksyivät yllättäen viime keväänä Supon vaatiman tiedustelulain? Puheenjohtaja Maria Ohisalo kannatti lain kiireellisyyttä.
Suomen vihreissä on käyty samanlainen kisa ”realojen ja fundiksien” välillä kuin Saksassa 1990-luvulla. Suomessakin se päättyi realojen voittoon. Erkki Pulliainen taisi olla viimeinen fundis-kansanedustaja.
Ulkoministeri Pekka Haavisto on ottanut onnahdellen mallia realo Joschka Fischeristä. Kun Fischer tuki Nato-iskuja Jugoslaviaan ja Libyaan, Haavisto syyttää Irania eristäytymisestä (HS 22.6.19). Haloo! Yhdysvallathan on eristänyt Irania vuodesta 1979 ja Iran on halunnut pois eristyksestä. Haavisto puhuu kuin Alabaman syyttäjä. Raskaana ollutta naista ammuttiin vatsaan ja sikiö kuoli. Syyllinen olikin raskaana ollut nainen, ei ampuja. Alabaman syyttäjä perui, mutta Haavisto ei ole perunut syytöstä Iranin eristäytymisestä.
Iranin ja lännen öljytankkerikiistassa Haavisto asettui Yhdysvaltojen ja Britannian puolelle. Britannia saa kaapata iranilaisen tankkerin Gibraltarilla, mutta Iran merirosvoaa pysäyttäessään brittitankkerin Hormuzin salmessa. Näin sanottuaan Haavisto ei ole Lähi-idässä puolueeton. Urho Kekkonen olisi pyrkinyt vastaavassa tilanteessa rauhanvälittäjäksi. Pekka Haavisto ilmoitti, että Suomi ei ”tällä haavaa” pyri rauhanvälittäjäksi (Yle 24.6.19).
Vihreä euroarmeija joutuu koetukselle, kun Ranskan Emmanuel Macron pyysi Suomea mukaan sotimaan Maliin islamisteja vastaan (Yle 12.7.19). Suomi on jo mukana Ranskan ”interventioaloitteessa”, ja Macronin esityksessä euroarmeija näyttäytyy raaimmillaan. Vihreiden ja Haaviston olisi todisteltava miksi suomalaisten pitää lähteä sotimaan EU:n päämaiden entisiin siirtomaihin. Timbuktusta nimittäin tulisi paluupostissa ruumisarkkuja Suomeen. Venäjän hyökkäys Suomeen on siihen verrattuna erittäin epätodennäköinen. Melkoinen on sivaripuolueen todistustaakka.
Vihreän ulkopolitiikan kummajainen on baijerilaisauto BMW. Vuonna 2009 Joschka Fischer ilmestyi yllättäen BMW-automainoksiin. Juppiautoksi leimautunut Bemari halusi pehmentää julkisuuskuvaansa vihreän poliitikon avulla. Se herätti tyrmistystä Saksan autokriittisessä vihreässä puolueessa. Berliinin vihreä valtuutettu Anja Schillhaneck piti sponsorisopimusta ”säälittävänä ja häpeällisenä”. Fischer ei piitannut kritiikistä mitään, vaan sponsorisopimus on yhä voimassa. Niinpä ex-ulkoministerin kuvia löytyy kosolti autotehtaan nettisivulta.
Viime viikolla uutisoitiin, että Suomi otti EU-puheenjohtajakauden sponsoriksi BMW-autotehtaan, vaikka sata EU-meppiä vaati linjanmuutosta (Yle 18.7.19). Sponsorisopimusta ei liene tehty kuulematta ulkoministeri Pekka Haavistoa.