Rojava: Naisten vallankumous pelottaa

Kun on saanut elää lähes 70 vuotta, on myös saanut mahdollisuuden opiskella monenlaisten järjestelmien toimintatapoja. Vanhemmiten havahtuu usein tuttuuden tunteeseen. Taasko tämä asia hoidetaan näin? Tämä tappava, alistava ja tuhoava menetelmä on nähty niin usein. Taasko koodisanoina joku näistä: Vapaus, Rauha, Terrorisminvastainen sota. 

Nyt näillä sloganeilla on koristeltu Turkin armeijan sotakaluston kylmät kyljet. Satojatuhansia kurdeja on muutamassa päivässä ajettu kodeistaan. Uutisvirrassa katson suurta kranaatinreikää asuinkerrostalon yläkerroksissa ja ajattelen, että eilen tuossa kodissa on syöty illallista perheen kanssa. Nyt perhe, jos on hengissä, vaeltaa etelää kohti nyyttiensä kanssa ja kysyy lakkaamatta kysymyksen, johon heille annetaan lakkaamatta sama vastaus: kun se Rauha, kun se Vapaus, kun se Terrorismi.

Sydäntäni särkee ja voimaton viha kuumottaa mieltä. Taasko kerran tätä. Lohduttomuuden kokemista lisää tietoisuus historiattomuudesta, jolla laaja mediakenttä uutisoi kurdeihin kohdistetun etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan taustoista. 

Meille uutisoidaan miten Trump hylkäsi kurdit ja jätti heidät kuin karitsan Erdoganin teuraaksi. Tai eihän meillä ilmaista asiaa näin selkeästi; Turkin trumpin tekemisiä osataan tuomita ja arvostella yhtä elegantisti kuin tuomittiin Saudi-Arabian todellinen johtaja Muhammad bin Salman toimittaja Jamal Khashoggin paloittelumurhasta maan Turkin suurlähetystössä. Muutama viikko kuningashuoneen tilaaman murhan jälkeen bin Salman paistatteli yhteiskuvassa maailman johtajien kanssa. Mutta oletko kuullut uutisoinnin yhteydessä mitään Rojavasta? Jos ja todennäköisesti kun et ole kuullut siitä juuri mitään, on sinulta ja meiltä kaikilta jätetty kertomatta paljon sellaista, joka selittäisi meneillään olevan päällekarkauksen taustoja.

Kurdien autonominen alue Syyrian koillisosassa tunnetaan nimellä Rojava. Näin sitä nimittävät kurdit itse. Rojavan alue on Tanskan kokoinen. Se alkoi muotoutua Syyrian presidentin al-Assadin vastaisten mellakoiden jälkeen. Rojava ei ole valtio vaan itsehallintoalue. The Democratic Federation of Northern Syria. Sen pääkaupunki on Turkin vastaisella rajalla sijaitseva Qamishli, joka on yksi Erdoganin kalifaatin Rauhankevät-operaation moukaroinnin kohteista. Rauhaa tuodaan kaupunkiin, jossa eri uskontokuntia seuraavat kansalaiset ovat vuosikymmeniä asuneet rauhassa keskenään. Kaupungin kristityillä on pitkät yhteydet Turkkiin ‒ he ovat niiden kristittyjen jälkeläisiä, jotka onnistuivat pakenemaan Turkin armenialaisiin kohdistamaa kansanmurhaa vuonna 1915. Rikosta, jonka vastuuta Turkki pakenee yhä. Ja kansalaiset pakenevat Turkkia taas.

Alueen itsenäisistä valtioista poiketen Rojava otti poliittisena järjestelmänä selkeästi eroavan suunnan. Tämä suuntaus on yksi sanomatta jätetty syy siihen mitä nyt tapahtuu. Alla on linkki ranskalaisen Mylone Sauloyn vuonna 2018 tekemään 25 minuutin mittaiseen dokumenttiin,  jonka otsikko on ”Rojava, The Revolution by Women”. Kurdien arkeen sijoittuva dokkari päästää valon pimitettyjen tietojen ja kätkettyjen motiivien komeroihin. 

Eräs nainen pukee hyvin sanoiksi taustoja. Hän kertoo kuinka monissa niin sanotuissa  arabikevään kansannousuissa juuri naisilla oli ratkaisevan suuri merkitys. Diktatuureja kaatui, osin vain vaihtuakseen kohta toisiin. Mutta kansannousujen jälkeen naiset palautettiin nopeasti keittiöihin. Ministeriksi kutsuttu Abdul Karim Omar toteaa naisten merkittävästä asemasta Rojavassa: ”Emme antaneet tätä asemaa naisille. Naiset taistelivat sen itselleen”. 

Rojavassa ei ole perustuslakia – sehän ei ole valtio. Sen sijaan yhteisö laati sosiaalisen sopimuksen, joka kattaa oikeastaan kaiken sen, mitä voitaisiin katsoa perustuslakiin kuuluvaksi. Ja voin kuvitella sen lämmön, joka on punannut niin Trumpin, Erdoganin, Putinin kuin kaikkien muiden ulko- ja kotoperäisten misogynistien naamat kun he kuulevat tämän sosiaalisen sopimuksen olevan feministisen yhteiskuntamallin perusta. 

Siinä poliittisessa geomaantieteessä, johon Rojavan olemassaolo sijoittuu, ei ympärillä löydy ymmärrystä muunlaiselle demokratialle kuin sellaiselle, jossa se toteutuu kun nainenkin saa ajaa autoa, nainen saa jakaa vaimon taakkaa miehensä muiden vaimojen kanssa, nainen saa iloita siitä, että mies tekee hänelle lapsen, nainen saa seitsemänkin lasta synnytettyään yhä vain kunnian puunata miehensä kengät, nainen saa vanhetessaan iloita myös vanhenneen miehensä uudesta nuoresta vaimosta.

Ei osaa pitää sattumana sitä, että yksi Turkin hyökkäyksen ensimmäisistä teloitusluonteisesti murhatuista siviiliuhreista oli tunnettu naisten oikeuksien puolustaja Havrin Khalaf. Hän oli näkyvä poliittinen toimija, nuori nainen. Hänen autonsa pysäytettiin maantiellä. Teloitus tapahtui saman tien, myös kuljettaja tapettiin. Taas yksi nainen, joka oli aukaissut suunsa. 

Pelkoa suunsa aukaisemisesta asiansa sanoakseen ei ollut Rojavassa. Dokumentti näyttää kohtauksen erään naisten keskuksen istunnosta, jossa on meneillään yhden avioliiton ongelmien käsittely. Mies istuu kunnon äijätyyliin leveässä tuolissa. Hänellä on vaimo, joka on synnyttänyt jo viisi ja on taas raskaana. Tähän kohtaan mies oli ottanut toisenkin vaimon, joka oli myös raskaana. Totisesti mies saa oppitunnin siitä, miten naiselle ei enää sovi puhua!

Yliopistossa nuoret naiset – ja kaikki halukkaat – ovat joukoittain aloittaneet jineologian opiskelut. Kyseessä on uusi sosiologian oppiaine, joka perustuu ajatukseen naisten vapaudesta. Kurdin kielestä käännettynä sana tarkoittaa ”naisten tiedettä”. Se on vahvasti feministinen sekä sukupuolten tasa-arvoa korostava oppijärjestelmä. 

Jineologian perusteiden isänä pidetään Abdullah Öcalania, kurdijohtajaa, joka jo kolmattakymmenettä vuottaan Turkin vankiloissa istuttuaan on kirjoittanut tärkeitä kirjauksia Rojavan poliittisen järjestelmän kansioihin ja käytäntöihin. Opinnoissa ei jää epäselväksi, että tasa-arvon toteutumiseksi on taisteltava naista objektiksi alentavaa kapitalismia vastaan. Ja yhtä lailla on taisteltava historiaan ne paikalliset patriarkaaliset perinteet, jotka alentavat naisen orjan asemaan. Niin, Öcalan on tietysti terroristi. Samoihin arvoihin uskovat kurditerroristiperheet pakenevat nyt henkensä edestä kun ovat uskoneet vääränlaiseen maailmanjärjestykseen – naisen paikasta.

Jonkun tekisi tässä yhteydessä varmaankin mieli kysäistä, että entäs se öljy? Ymmärrän hyvin. Tuon alueen historiaa on reilut sata vuotta piirretty öljyputkien vedoin. Eikä se työkalu ole vielä kirvonnut kädestä. Kyllä, ISIS rahoitti terroriaan merkittävässä määrin myös sen alueen öljyllä, jota  kurdit nyt hallitsevat. 

Turkki ei kuitenkaan ole näiden lähteiden perässä. Jos niillä olisi suuri taloudellinen merkitys, ei USA olisi vetänyt joukkoja alueelta. Katsotaan karttaa ja USAn joukkojen sijoittelua, niin tiedämme missä putkimiehet katsovat kannattavaksi hääriä polkemassa ihmisoikeuksia. Tämän tarinan näkökulma ei ole öljy. Ei sillä, öljyn kanssa sopii ihan hyvin synonyymiksi sellaiset sanat kuin kolonialismi, kapitalismi, imperialismi, patriarkaatti, valkoinen ylivalta, naisviha, etninen puhdistus, kansanmurha, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet. Viha, ahneus, valheet, empatian puute.

Mietin taas, kuinka lyhyeksi jää se aika, jolloin nyt etnistä puhdistusta ja kansanmurhaa pakenevat kurdit ovat otsikoissa. Ehditäänkö edes hieman syventää tietoa tämän aggression liikkeellepanevista taustatekijöistä?  Jääkö nimi Rojava johonkin historian marginaaliin kummajaiseksi. Joksikin epämääräiseksi erisnimeksi, jonka ympäriltä on riisuttu kaikki sisällöt ja arkiset käytännöt, jotka hetkeksi muuttivat Tanskan kokoisen maan ihmisten elämää ratkaisevasti valoisampaan ja toiveikkaampaan suuntaan. 

Minusta on tyhjää sanoa fraasia ”historia toistaa itseään”. Ei se niin ole. Ikään kuin olisimme yksilöinä jotenkin vapautettuja vastuista sen edessä, mitä eläessämme teemme. Me voimme yksilöinä tietysti tehdä samat virheet sukupolvesta toiseen, toistaa historiaa. Ihminen toistaa itseään. Mutta voi sille stopinkin laittaa, muuttaa sitä. 

Nykymaailman misogynistijohtajat eivät aio kirjoittaa historiaa uusiksi. Meilläkin, ihan omasta takaa, ihan eduskunnan suojista, töräytellään maailmalle puheenvuoroja, joiden ainut tarkoitus on saada ihmiskunnan mustin historia toistumaan. Tahallisesti tai tarkoittamatta.  Ainekset on lueteltu jo edellä. Se kylmyys ja se sokeus ja se tietämättömyyden ylistys satuttaa ja oksettaa. 

Nyt on siis käsillä Rojava, sen asukkaat. Eufratin ja Tigrisin välissä asuvat ihmiset, joiden koti on siellä, mistä me olemme saaneet sivistyksemme siemenet jo pitkälle jalostettuna. Lähimmäisemme. Ehkä joskus toiste voitaisiin ottaa esille käsite Levant. Sama maailmankolkka, eri aikakausi. Ja kas, mitä länsimaat saivatkaan aikaan Levantissa! Satoa korjataan yhä.

Loppunostatuksena käyköön oheisen linkin takaa löytyvän dokumentin kohtaus. Siinä jo mainittu, vielä aika ”perinteisesti” käyttäytyvä kahden raskaana olevan vaimon mies puhuttelee erästä läsnä olevaa henkilöä selvästi väheksyvällä nimityksellä ”vanha nainen”. Puhuteltu vastaa kipakasti, että ”lakkaa nimittämästä minua vanhaksi naiseksi. Minä olen nainen”. Missä olet nyt, nainen?

Pelottavaa.
|||
Katso dokumenttielokuva Syria: Rojava, the Revolution by Women