Vuosittaista Asunnottomien yötä vietetään tänään torstaina teemalla ”Varjojen naiset”, jolla kiinnitetään huomiota etenkin naisten asunnottomuuteen. Vuonna 2018 asunnottomia oli Suomessa tilastojen mukaan noin 5500, joista nuoria oli noin 1000.
Asunnottomuus on yksi äärimmäisimmistä syrjäytymisen muodoista yhteiskunnassamme. Asunnon puuttuessa on vaikea pyörittää arkeaan, kun omaa elämää ei voi rakentaa kodin varaan. Päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa painiminen on ylivoimaista, jos samaan aikaan joutuu taistelemaan asunnottomuuden kanssa.
Valitettavasti Tampereella asunnottomuus on nytkähtänyt kasvuun. Asunnottomia oli Tampereella viime vuonna 254, kasvua oli 31 ihmisen verran. Muutos ylöspäin oli siinä määrin suuri, että on vaikea kuvitella muita syitä kuin harjoitettu sosiaalipolitiikka. Istuvan pormestarikoalition aikana Tampere on kunnostautunut ennen kaikkea leikkaamispolitiikassa, mikä ei voi olla heijastumatta myös asunnottomuudesta kärsivien tilanteeseen. Kaupungilla on myös ansionsa ongelman hoidossa. Ensi vuonna asumisneuvontapalveluita liitetään kiinteäksi osaksi kaupungin sosiaalipalvelujen neuvontaa. Kaupunki on myös osallistunut valtakunnallisiin asunnottomuutta ehkäiseviin projekteihin. Viime vuoden notkahdus pitkän laskukauden jälkeen kuitenkin vaatii tietoisia toimia.
Ennaltaehkäisy on aina jälkien korjaamista parempi vaihtoehto. Asumisneuvonta on tärkeä palvelu niille, joiden asumistaidot syystä tai toisesta ovat vajavaiset. Asunnottomuuteen liittyy ongelmien kasautumista, eikä vuokrarästien kertyminen tai häädön saaminen edistä vyyhdin purkamista. Etenkin nuorten kohdalla on elintärkeää tarjota tukipalveluita, jotta turvallinen itsenäistyminen ja elämänsyrjään kiinni pääseminen on mahdollista. Asunnottomuuden tunnistaminen ja siitä kärsivien ihmisten tavoittaminen on myös tärkeää. Valtakunnallisesti etenkin siirtolaistaustaisten ihmisten asunnottomuus oli viime vuonna kasvussa. Etsivä sosiaalityö ja palveluiden riittävä markkinointi on yhtä tärkeää kuin palveluiden laatu itsessään.
Seurauksien hoidossa on tärkeää tunnistaa eri ryhmien näkökulmat ja tarpeet. On esimerkiksi tunnistettu, että naiset eivät käytä hätämajoituspalveluita, koska kokevat ne turvattomiksi.Päihdeongelmien kanssa painivalle voi olla ylivoimaista päästä raittiiksi, jos asuminen ei järjesty eikä hätämajoituksen päihteellisellä puolella ole tilaa. Asuntojen tarjonnassa pitäisi aina korostaa asunto ensin -periaatetta. Asunnon tulisi järjestyä kaikille sitä tarvitseville ilman sitoumusta muita elämää vaivaavien ongelmien hoitamiseen. Asunto kuuluu inhimillisten perustarpeiden minimiin. Asunnottomuuteen johtavia ongelmia on huomattavasti helpompi alkaa hoitaa, kun ihmisellä on varma asumus allaan.
Asunnon tulee olla perusoikeus. Tämä oikeus taataan tarvittavalla määrällä pitkäpinnaista asumispalvelua, jotta kierre ei häädön myötä alkaisi uudestaan. Julkinen asuntojen tuotanto ja asumisneuvonta tulee nostaa sellaiselle tasolle, ettei kenellekään palvelujen äärelle löytävälle tarvitse tarjota ei-oota. Asunnottomuudesta kärsivä ei välttämättä ole markkinaehtoisen vuokra-asunnon omistajan näkökulmasta ihannevuokralainen, jolloin kaupungin on välttämätöntä ottaa asiasta koppia. Riittävä julkinen asunnontuotanto auttaisi myös muita kipeästi kohtuuhintaista asuntoa etsiviä.
Kirjoittaja on Vasen Kaistan virkaatekevä päätoimittaja ja Pirkanmaan vasemmiston hallituksen jäsen.
Kirjoitus julkaistu lyhennelmänä myös Aamulehdessä 16.10.