Kulttuuri, Näkökulma

ULLA-LEENA ALPPI

28.12.2019 klo 11:24

Lapset ja taiteilijoiden toimeentulo uupuvat kulttuuristrategiasta

Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut sekä lasten ja aikuisten kansantanssiryhmät järjestivät marraskuussa Tampere tanssii -tapahtuman Tullikamarin Pakkahuoneella. Kuvassa taitojaan esittelee yksi Tampereen nuorisoseuran tanssiryhmistä. (Kuva: Cai Melakoski.)

Ulla-Leena Alppi.

Tampere on saanut kulttuuristrategian. Se tarvitaan kun haemme Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026, mutta on muutoinkin tarpeellinen. Tampere toki on monessa mielessä kulttuurikaupunki, mutta täällä on myös puutteita erityisesti kulttuurintekijöiden ja taiteilijoiden kannalta. 

Strategiassa painotetaan taiteen ja kulttuurin itseisarvoa. Minua ilahduttaa myös se, että kulttuurin tekemisen nähdään olevan työtä. Se ei tipahda taivaasta nautittavaksemme, vaikka monesti tuntuu siltä, että niin oletetaan tapahtuvan. Taiteilijoiden odotetaan yhä tarjoavan palveluksiaan ilmaiseksi tai nälkäpalkalla. Suuri osa erilaisista kulttuurityöntekijöistä lukeutuu hyvin pienituloisiin.

Strategiassa ei puhuta apurahoista eikä toimeentuloon liittyvistä kysymyksistä, mutta taiteen ja kulttuurin tekijöiden toimintamahdollisuuksia sanotaan parannettavan tarjoamalla tiloja työskentelyyn ja yhteisölliseen toimintaan. ”Tampereelle laaditaan kulttuuritilasuunnitelma ja kehitetään uusia tilojen käytön toimintamalleja yhteistyössä toimijakentän kanssa”. Tätä on pitkään toivottu ja esitetty; on aika päästä sanoista tekoihin. 

Asiakirjassa nähdään myös taiteen ja kulttuurin arvo hyvinvointitekijänä, ja luvataan tuoda ne  osaksi erilaisia hoito- ja sosiaalityön muotoja. Minua puhuttelee erityisesti ajatus, jonka mukaan ”mahdollisuus kulttuuriin voi olla vähävaraisen koko elämän läpi kantava voimavara. Yhteiskunnasta syrjään jääneelle se voi olla ratkaiseva kutsu ja askel osaksi merkityksellisiä yhteisöjä”.

Puutteena näen sen, ettei asiakirjassa edes mainita lastenkulttuuria. Valmistelijoiden mukaan yleisluontoisessa strategiassa mitään kohderyhmää ei ole haluttu nostaa erikseen esiin. Kuten valtuustossa sanoin, olisin kuitenkin nostanut esiin lapset. Näin siksi, että lapsuus ei ole vain yksi elämänvaihe; se on perusta tulevalle elämälle ja siinä mielessä erityinen. On äärimmäisen tärkeää, että lapset saavat jo varhain kosketuksen kulttuuriin, että siitä tulee luonnollinen osa arjen elämysmaailmaa. Lastenkulttuuria Tampereella toki on, mutta sen merkitystä ja määrää on syytä painottaa. On hienoa, että Taidekaari kattaa nyt peruskoulun kaikki luokat, mutta valitettavaa, ettei valtuusto hyväksynyt tekemääni aloitetta Taidekaaren ulottamisesta varhaiskasvatukseen. 

Strategiassa puhutaan yhteisestä kaupunkitilasta, luonnonläheisyydestä, viihtyisistä puistoista ja ulkoilureiteistä. Vaikka strategioissa ei ole tarkoitus mennä yksityiskohtiin, olisi ollut luontevaa mainita kansallinen kaupunkipuistohanke, jolla varmasti olisi merkitystä kulttuurikaupunkihankkeelle.

Kulttuuristrategia on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden rakentamisen askelmerkeistä, ja olisin pitänyt suotavana, että se olisi tuotu lautakuntiin ja valtuustoon päätösasiana, ei ainoastaan tiedoksi. 

Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.