Artikkeli: Kulttuuri

26.1.2020 klo 11:20

Utelias raitis tunnustelee vaihtoehtoja absolutismille

Raittiusuteliaisuus haastaa jaon alkoholiongelmaisiin ja ihan tavallisiin perusjuoppoihin sekä kyseenalaistaa vallitsevan juomakulttuurin. (Kuva: Alexandra Theodora Frosterus-Såltin, Turmiolan Tommi.)

Miksi juot? Mahtaako keneltäkään koskaan tivattu syytä kännäämiselle yhtä hanakasti kuin satunnaiseen selvistelyyn? Oletko raskaana, uskovainen, alkoholisti vai joku sellainen kettutyttö? Kanssaihmisillä herää herkästi tarve niputtaa johonkin poikkeuskategoriaan, jos alkoholi ei maistu. Jos ei kulje autolla, tekosyyt ovat vähissä ellei käynnissä satu olemaan jokin yleisesti hyväksytty nenänvalkaisukausi, kuten tipaton tammikuu. 

Toisen valinta olla selvinpäin tuntuu olevan monelle kiusallinen paikka, vähän kuten vegaani ruokapöydässä, se vaikuttaisi herkästi herättävän tarpeen sekä selitellä omia valintojaan että tivata syytä sosiaalisesta normista poikkeavalle käytökselle. Keikoilla, pikkujouluissa ja kissanristiäisissä tulee herkästi ulkopuolinen olo viimeistään puolenyön paikkeilla, kun yhä useamman kommunikointiyritykset ovat lähinnä sylkemistä ja sammallusta oman tilan kavetessa toisten keinuessa hallitusti pitkin ihmispylväitä ja tuppautuessa vähän liian liki. 

Ei mikään ihme, jos kultaisen keskitien hakeminen on hapuilua, kun ruokajuoman virkaa toimittaa maito ja viikonlopusta viestii perjantaipullo sekä perseet olalla. Tiukoista paikoista selviää suojakänneillä ja sosiaalisessa ähkyssä voi vetää turvalliset kalsarikännit. Vastoinkäymiset voi kuitata hukuttamalla murheet tuoppiin ja ilman hauskaakin voi olla viinaa. Läträäminen on ihan okei, kunhan työn pystyy pitämään eikä lumihanki kutsu perhettä talvisin.

Uteliaisuuden uusi aalto

Hyvinvoinnin hellän aallon mukana Suomeenkin rantautuneessa sober curious -ilmiössä raittiuteen suhtaudutaan uteliaisuudella tavoittelematta välttämättä absolutismia. Vissyn voi valita vailla alkoholismia. Esimerkiksi sadan päivän selvistelystartti on mukavan mittainen etappi tarkastella kriittisesti omia ja ehkä vähän muidenkin juomistottumuksia, sillä siinä ajassa iloliemen lipitykseen liittyvät käyttäytymismallit ehtii hienosti havaita ja tissuttelutottumuksetkin muuttua. 

Voi olla vallan virkistävää ja voimaannuttavaa kyseenalaistaa normeja ja haastaa vallitsevaa juomiskulttuuria. Juonko pelkästä tottumuksesta tai sosiaalisen paineen vuoksi? Kuinka hauskoja ovat tapahtumat, joihin tarvitaan alkoholia viihtymisen voiteluksi? Onko käytössäni parempia nollauskeinoja? Tuleeko juomisesta hyvä olo? 

Tunnustelevaa tietoista läsnäoloa

Selvinpäin on helpompi olla läsnä hetkessä ja rehellinen itselleen. Unenlaatu ja palautuminen paranee eikä sosiaalisen elämänkään tarvitse kuivua kasaan, vaan juhlissa voi ravata vaikka joka päivä vailla tarvetta kohmelokoomailulle ja keikkalippuun ynnätyille kaljarahoille. On helpompi kuulostella itseään ja valita aidosti miellyttävää seuraa ja puuhaa. Kun ottaa huomioon alkoholin mielialaa madaltavan vaikutuksen, ei ilo ilman viinaa ehkä olekaan teeskentelyä. Riskinä voi olla myös itsetunnon koheneminen morkkisten mädäntyessä muistoihin kun pärjääkin ilman rohkaisuryyppyä. 

Murheellisten laulujen maan juomakulttuuri näyttäisikin olevan murroksessa yhä terveystietoisempien nuorten kyseenalaistaessa märkien sukupolvien tottumukset ja suhtautuessa nihkeämmin humalahakuiseen hourailuun. Ehkäpä lähestymme eurooppalaista juomakulttuuria muutenkin kuin satunnaisen sivistyneesti seitinohuet päiväkännit vetämällä. Joskin holhoavan alkoholipolitiikan hölläystä, viinien hyllytystä ruokakauppoihin ja keskikaljan anniskelua leikkipuistoissa saanee tämä katajainen kansa vielä venailla.

|||

Alexandra Theodora Frosterus-Såltin kuvan Turmiolan Tommista on julkaistu Wiki Commonsissa vapaasti julkaistavissa, PD -lisenssillä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.