Maanantaina Tampereen kaupunginvaltuuston poikkeuksellisen pitkällä esityslistalla eniten keskustelua käytiin raitiotien toisen osan rakentamisesta. Tämä hankkeen toinen osa on suunniteltu jaettavan kahteen vaiheeseen: ensimmäinen vaihe, Pyynikintori–Santalahti, valmistuisi vuonna 2023 ja toinen vaihe, Santalahti–Lentävänniemi, vuonna 2024.
Raitiotie tärkeä talouden, ilmaston ja oikeudenmukaisuuden kannalta
Koko vasemmistoliiton valtuustoryhmä äänesti hankkeen puolesta. Ryhmäpuheenjohtaja Mikko Aaltonen painotti toisesta vaiheesta päättämisen olevan tärkeää juuri nyt. Isot investoinnit on jo tehty ja ne tulee ottaa mahdollisimman tehokkaaseen ja laajaan käyttöön. Kaupungilla on myös rahoitusta valtiolta ja jo osaavat ihmiset saadaan jatkamaan hyvää työtään. Lisäksi raitiotieinvestointi on yksi tehokas tapa elvyttää koronan runtelemaa kuntataloutta.
Valtuutettu Noora Tapio haastoi raitiotien jatkon jarruttajat ja vastustajat kertomaan, mistä he aikovat saada vastaavat päästövähennykset yhtä kustannustehokkaasti. Tapion mukaan liikenne on ollut yksi keskeisistä syistä sille, miksi valtuuston yhteisesti päättämät ilmastotavoitteet eivät ole toteutuneet riittävän nopeasti. Hän myös puuttui valtuustossa kuultuun kauhisteluun kaupungin velkamäärän kasvusta.
– En haluaisi joutua kuulemaan puheenvuoroja, joissa höpötellään velan jättämisestä tuleville sukupolville. Päästövähennysten tekemättä jättäminen tarkoittaa heille paljon suurempaa velkaa, ripitti Tapio valtuutettuja.
Samoilla linjoilla Tapion kanssa oli valtuutettu Ulla-Leena Alppi. Alppi lausui raitiotien olevan investointi parempaan ympäristötulevaisuuteen. Investointilainaan verrattuna ilmastovelan siirtäminen jälkipolville olisi suuren luokan virhe.
Valtuutettu Minna Minkkinen huomautti joukkoliikenteen olevan aina teko eriarvoisuuden vähentämiseksi. Raitiotien riittävällä saavutettavuudella ehkäistään alueiden eriarvoistumiskehitystä ja lisätään ihmisten tasaveroisia liikkumisen mahdollisuuksia. Valtuutettu Sinikka Torkkola kiteytti raitiotien olevan paitsi hyvä ilmasto-, työllisyys-, elinvoima- ja tasa-arvoteko, myös aivan erityisen sopiva ratkaisu Tampereen muotoisessa kaupungissa, jossa kapea keskusta-alue asettaa omat rajoitteensa liikenteen kapasiteetille.
Valtuutettu Milka Hanhela huomautti, että vaikka suuren mittakaavan lukujen, riskien ja aikajänteiden hahmottaminen on vaikeaa, on valtuustolla kuitenkin runsaasti tausta-aineistoa, jonka pohjalta tehdä järkevä päätös. Raitiotien toisen osan lykkääminen olisi selkeä riski.
Jatkoa haluttiin jarruttaa jopa koalition sisältä
Sekä Tampereen Puolesta -ryhmä että perussuomalaiset esittivät raitiotien toisen osan rakentamisen aloittamisen siirtämistä viidellä tai vähintään viidellä vuodella. Aarne Raevaara (VaTa) esitti koko päätösehdotuksen hylkäämistä. Esitys raukesi kannattamattomana. Kokoomuksen yleisestä kannasta irtautuneet Petri Rajala, Anne-Mari Jussila, Matti Höyssä sekä Antti Ivanoff tekivät palautusesityksen, joka hylättiin. Nelikko päätyi hylkäämisen jälkeen äänestämään rakentamisen puolesta.
Raitiotien toisen osan rakentaminen hyväksyttiin lopulta puoli yhdentoista aikaan illalla äänin 56–11. Pormestari Lyly teki koalition puolesta päätökseen ponsiesityksen, jossa toivotaan liikenneyhteyksien turvaamista olemassa olevilta asuinalueilta sekä palveluiden saatavuuden turvaamista myös liityntäliikenteen osalta. Ponsiesitys hyväksyttiin yksimielisesti.
Eteläpuiston kohtalo hahmottuu jähmeästi
Valtuuston kokousta edeltäneellä kyselytunnilla käsiteltiin vasemmistoliiton Ulla-Leena Alpin kyselyä koskien Eteläpuiston sisällyttämistä kansallisen kaupunkipuiston rajaukseen. Tampere on kuluvan vuoden 2020 aikana perustamassa kansallista kaupunkipuistoa. Ympäristöministeriö vaatii alueelta muun muassa riittävän laajaa, häiriötöntä ja yhtenäistä puisto- ja viherympäristöä. Alpin mukaan Tampereen suunnitelma ei tällä hetkellä täytä asetettuja kriteereitä, sillä suurin osa Eteläpuiston ylätasanteesta on rajattu sen ulkopuolelle.
Apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok.) ohitti Alpille etukäteen antamassaan vastauksessa kysymyksen kansallisen kaupunkipuiston statuksen vaarantumisesta, mikäli Eteläpuistoa ei kokonaisuudessaan oteta mukaan rajaukseen. Alppi tiedustelikin kyselytunnilla, mihin perustuu rajausesitys, jossa otetaan riski kriteerien täyttymättä jäämisestä. Jäntti ei kyselytunnilla vaikuttanut jakavan Alpin käsitystä siitä, että kriteerien tulisi täyttyä jo hakemusvaiheessa.
Apulaispormestari Jäntti vakuutti, että valtuustoryhmien enemmistön myönteinen kanta sekä kansalaisliikkeen vaatimus Eteläpuiston säilyttämisestä puistoalueena huomioidaan asiasta päätettäessä. Valtuuston päätettäväksi asia ei Jäntin mukaan kuitenkaan ole tulossa, mitä Alppi pitää ongelmallisena niin kuntademokratian kuin ympäristöministeriön odotustenkin kannalta.