Uusi vasemmisto kasvaa Euroopan maiden parlamenteissa ‒ osa 3/3

Lähes jokainen uutta vasemmistoa edustava puolue on lisännyt kannatustaan vuosisadan ensimmäisiin vaaleihin verrattuna, useimmat roimasti. Mielikuva vasemmiston yleisestä kannatuksen laskusta Euroopassa on väärä. Kannatuksen lasku koskee kommunistisia ja sosiaalidemokraattisia puolueita.

Vasen Kaista kokosi 48 Euroopan valtion uusimmat vaalitulokset. Yhteenvetoon valittiin ne puolueet, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin vasemmistoryhmään (GUE-NGL) ja puolueet, joiden europarlamentaarikot todennäköisesti liittyisivät siihen, jos tulisivat valituiksi.

Kahdessa ensimmäisessä osassa on esitelty 18 EU-maissa toimivan vasemmistopuolueen uusimmat vaalitulokset. Tässä osassa esitellään vasemmiston vaalitulokset kuudessa EU:n ulkopuolella olevassa Euroopan valtiossa. Ennen vuorossa olevien maiden vaalitulosten tarkastelua tehdään kuitenkin aikamatka vuosituhannen alkuvuosiin.

Valtaosa uuden vasemmiston puolueista on kasvanut kohisten 2000-luvulla

Kun tarkastellaan vain uusimpia vaalituloksia on vaikea hahmottaa kehityksen yleistä suuntaa. Vertailimme lisäksi  uusimpia vaalituloksia vuosituhannen ensimmäisten parlamenttivaalien tuloksiin. Vuosina 2001-2004 noin puolet tässä katsauksessa olevista puolueista oli jo olemassa. Vertailuun otettiin mukaan myös nykyisten puolueiden edeltäjät vuosisadan ensimmäisissä vaaleissa. Näitä ovat Saksan PDS , nykyisen Die Linken edeltäjä ja Kreikan Synaspismos, Syrizan edeltäjä. Mukana on myös kuusi uutta vuoden 2013 jälkeen perustettua vasemmistolaista parlamenttipuoluetta, joille ei löydy parlamenttivaaleissa menestynyttä edeltäjää vuosisadan alussa.

Vuosituhannen alkuvuosien ja uusimpien vaalitulosten vertailu ei onnistu täysin yksiselitteisesti. Tanskan vaaleissa vuonna 2001 parlamenttipaikkoja sai sekä Sosialistinen kansanpuolue 6,1 prosentin kannatusosuudella että Yhtenäisyyslista 2,4 prosentin kannatusosuudella. Kansanpuolue kuului tuolloin vielä europarlamentin vasemmistoryhmään. Vuonna 2004 se siirtyi vihreiden ryhmään, eikä sen vuoksi ole mukana tässä vertailussa. 

Sosiaalidemokraateista vasemmalla olevien parlamenttipuolueiden kannatuksen kasvu 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana on kiistaton, vaikka matkalle on osunut myös tappioita, kuten kaikilla puolueilla.

Yhteenvedossa olevista 31 puolueesta 21 on lisännyt suosiotaan vuosituhannen vaihteen jälkeen, kolmen kannatus on pysynyt ennallaan, ja seitsemän on menettänyt kannatustaan.

Kannatuksen lasku on kohdistunut erityisesti kommunistisiin puolueisiin. Neljä viidestä kommunistisesta puolueesta on menettänyt paikkojaan parlamenteissa. Vain Belgian työväenpuolue on parantanut asemiaan.

Uuden vasemmiston puolueista vain kolme on menettänyt ääniosuuttaan vuosituhannen alkuun verraten, Norjan Sosialistinen vasemmistopuolue, Italian vasemmisto ja Suomen Vasemmistoliitto. 

Vasemmiston vahvistumisen voi selvästi havaita myös katsomalla mihin suuruusluokkaan puolueet sijoittuvat.

Vuosisadan ensimmäisten vaalien jälkeen yhdeksällä seuraamallamme puolueella oli alle yhden prosentin kannatus, nyt kaikkien kannatus ylittää prosentin. Tosin Sveitsin osalta tämä pätee vain jos puhutaan vasemmiston vaaliliitosta, ei vaaliliiton jäsenistä.

2000-luvun alkuvuosina Euroopan parlamenteissa oli kuusi vasemmistopuoluetta, joiden kannatus oli 6-10 prosenttia, nyt 13. Yli kymmenen prosentin kannatuksen vasemmistopuolueita oli vuonna 2004 neljä, nyt seitsemän.

Vaalituloksia ja galluppeja, osa 3

Tämän artikkelin kaksi ensimmäistä osaa on esitellyt EU:n jäsenmaiden sosiaalidemokraateista vasemmalla olevien puolueiden uusimmat vaalitulokset kansallisissa parlamenttivaaleissa ja vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa.

Lisäksi on esitelty kannatusmittausten uusimmat tulokset tammikuun viimeisellä viikolla, jos sellaiset on saatavissa. Kannatusmittauksen tulos on keskiarvo Europe Elects -palvelun ja Politico-lehden Poll of Polls -palvelun kannatusarvioista. Molemmat palvelut perustavat arvionsa eri maiden kannatusmittausta tekevien yritysten ilmoittamien kannatuslukujen keskiarvoon.

Tässä artikkelin viimeisessä osassa esitellään uusimmat vaali- ja kannatusmittauksen tulokset kuudessa EU:n ulkopuolisessa Euroopan maassa, jossa vasemmistolla on parlamenttipaikkoja.

Sinn Féiniä kannattaa lähes kolmasosa Pohjois-Irlannin äänestäjistä

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen vaalit ovat hyvin pitkälle kahden kauppa: konservatiivit ja sosiaalidemokraattien Labour ovat kärjessä ja muille puolueille jää pieni osuus 630 parlamenttipaikasta. Tämä johtuu siitä, että vaalipiireistä valitaan yksi edustaja, eniten ääniä saanut ehdokas.

Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa asetelmat ovat erilaiset. Skotlannissa Skotlannin kansallispuolue (SNP) on vuoden 2015 vaaleista lähtien saanut yli puolet Skotlannin 59 kiintiöpaikasta Britannian alahuoneessa. Tällä hetkellä SNP:llä on 48 paikkaa.

Pohjois-Irlannilla on 18 paikan kiintiö Britannian alahuoneessa. Sinn Féin on saanut niistä seitsemän kaksissa viime vaaleissa. Pohjois-Irlannin 90-paikkaisessa edustajakokouksessa Sinn Féin voitti 27 paikkaa vuoden 2017 vaaleissa.

Irlannissa toimii yksi ja sama Sinn Féin. Puolueen tavoitteena on brittimiehityksen lopettaminen Pohjois-Irlannissa ja maan yhdistäminen rauhanomaisin keinoin. 

Islannin vihreän vasemmiston puheenjohtaja on porvarienemmistöisen hallituksen pääministeri

Islannissa enemmistöhallituksen aikaansaaminen on vaikeaa. Parlamentissa (Alþingi, Allting, yleiskäräjät) on 63 paikkaa, ja niitä jakamassa kahdeksan puoluetta. Vain kahdella puolueella on yli 10 paikkaa, konservatiivisella Itsenäisyyspuolueella (SFF) 16 ja Vihreällä vasemmistolla (Vinstrihreyfingin – grænt framboð, VG) 11 paikkaa. 

Useimmat Islannin hallitukset ovat hyvin lyhytikäisiä. Vuoden 2017 parlamenttivaalien jälkeen muodostettu hallitus, jonka pääministerinä on vihreän vasemmiston puheenjohtaja Katrín Jakobsdóttir on jo nyt toiseksi pitkäikäisin tällä vuosisadalla toimintansa aloittaneista hallituksista.

Hallituksen koostumus on Islannin oloissa erikoinen. Konservatiivisella SFF:llä ja keskustalaisella Edistyspuolueella (Frfl) on kahdeksan ministeriä, Vihreällä vasemmistolla kolme ministeriä, joista yksi on pääministeri.

Hallitusyhteistyö johtavan konservatiivipuolueen kanssa on ollut liian kova pala osalle vihreän vasemmiston jäseniä ja kannattajia. Yksi VG:n kansanedustaja on siirtynyt sosiaalidemokraattien ja yksi piraattipuolueen eduskuntaryhmään. Kannatusmittauksissa VG romahti jo alle 10 prosentin kannatuksen. Taulukossa oleva kymmenen prosentin lukema on tammikuulta. Helmikuussa gallupkannatus on palannut jo 13,5 prosenttiin. Seuraavat parlamenttivaalit ovat syksyllä.

Islantiin perustettiin uusi vasemmistopuolue, Islannin sosialistinen puolue (Sósíalistaflokkur Íslands) vappuna 2017. Puolue ei osallistunut vielä vuoden 2017 vaaleihin, mutta vuoden 2018 paikallisvaaleissa se sai yhden paikan Reykjavikin kaupunginvaltuustoon. Kannatusmittauksissa puolue yltää reilun neljän prosentin kannatusosuuteen.

Norjan sosialistinen vasemmistopuolue vahvistaa asemiaan

Norjan poliittiseen maisemaan liittyy samankaltainen väärinkäsitysten mahdollisuus kuin se, joka oikaistiin Tanskan osuudessa kirjoituksen edellisessä osassa. Kun Tanskassa on kaksi venstre nimistä puoluetta (venstre=vasemmisto) joista kumpikaan ei ole vasemmistopuolue, on Norjassa kaksi venstre-puoluetta, joista toinen on vasemmistopuolue.

Venstre on liberaalinen vuonna 1884 perustettu porvaripuolue, joka oli maan hallitseva puolue 1920-luvulle asti. 1970-luvulta lähtien se on kuulunut pieniin puolueisiin. Kannatusosuus on vaihdellut kolmen ja viiden prosentin välissä.

Sosialistisk Venstreparti (Sosialistinen vasemmistopuolue, SV) on vuonna 1975 perustettu, uuden vasemmiston pioneereihin kuuluva puolue. Sen kannatus ylitti korkeimmillaan  vuoden 2001 vaaleissa 12 prosenttia, mutta laski sen jälkeen. Pohjakosketuksen, 4,1 prosentin kannatuksen puolue otti vuoden 2012 vaaleissa. Vuoden 2017 vaaleissa kannatus nousi kuuteen prosenttiin, ja ensi syyskuun vaaleissa odottaa näillä näkymin uusi voitto.

Uudempi vasemmistopuolue, vuonna 2007 perustettu Punainen puolue (Rødt) sai ensimmäisen kansanedustajansa viime vaaleissa. Seuraavissa vaaleissa puolue vakiinnuttanee asemansa, mielipidemittaukset lupaavat sille nelisen prosenttia äänistä.

Norjan ensi syyskuussa järjestettävien vaalien kohutuin kysymys on, jatkaako Erna Solberg pääministerinä. Oikeisto-puolueen (Høyre, H) puheenjohtaja Solberg on johtanut maan hallitusta jo vuodesta 2013. Päähallituskumppanina oli viime vuoden tammikuuhun asti oikeistonationalistinen Edistyspuolue (Fremskrittspartiet, FrP).

Edistyspuolue yritti tammikuussa 2020 kohentaa kymmenen prosentin pintaan pudonnutta kannatustaan eroamalla hallituksesta, kun ulkoministeriö toi kotiin sairaan lapsen ja hänen äitinsä Al Holin pakolaisleiriltä. FrP:n kannatus palasikin hetkellisesti vaalien 15 prosentin lukemiin, mutta on sittemmin pudonnut alle kymmenen prosentin.

Vaalien suurimmaksi voittajaksi saattaa nousta Keskustapuolue (Senterpartiet, Sp), joka on vaalien jälkeen tuplannut kannatuksensa ja liittynyt Høyren ja Työväenpuolueen (Arbeiderpartiet, AP) ohella yli 20 prosentin kannatuksen puolueeksi. Keskustapuolue ei ole suostunut osallistumaan hallitukseen Høyren tukipuolueena.

Vasemmiston Levica nousi Pohjois-Makedonian parlamenttiin

Pohjois-Makedonian Vasemmisto (Levica) osoittaa että uusien vasemmistopuolueiden nousu kahden muun Jugoslaviaan kuuluneen valtion parlamenttiin eivät ole yksittäistapauksia, vaan että uudella vasemmistolla on vahva kasvualusta entisissä sosialistisissa maissa. Kahdeksan vuotta sitten ajatus vaikutti mahdottomalta.

Ensimmäisissä vaaleissaan vuonna 2016 puolue ei saanut paikkoja, mutta yhden prosentin ääniosuuden ylittäminen oikeutti puoluetukeen. Toisissa vaaleissa viime kesänä puolue sai kaksi parlamentin 120 paikasta.

Pohjois-Makedonian pääministerin paikalla vuorottelevat Sosiaalidemokraattisen liiton (SDSM) ja konservatiivisen Makedonian sisäisen vallankumousorganisaation (VMRO-DPMNE) edustajat. Albanialaisen vähemmistön puolueet ovat usein vaa’ankieliasemassa. Kesän vaalien jälkeen sosiaalidemokraattien Zoran Zaev jatkaa pääministerinä.

San Marinossa on monenkirjavin parlamentti 

Monet Keski- ja Itä-Euroopan maat siirtyivät toisen maailmansodan jälkimyllerryksissä sosialistiseksi kuviteltuun järjestelmään Neuvostoliiton avustuksella. Yhdessä Euroopan maassa, Italian ympäröimässä San Marinossa kävi toisin. Maata johti demokraattisilla vaaleilla valittu kommunistien ja sosialistien hallinto vuosina 1945‒1957. Se syrjäytettiin CIA:n ja muiden länsimaisten toimijoiden tukemassa vallankaappauksessa.

San Marinon kommunistisella puolueella (PCS) oli kuitenkin vahvat asemat maan politiikassa. Vuoden 1988 vaaleissa se sai lähes 30 prosenttia äänistä. Puolue luopui kommunismin tavoitteesta vuonna 1990.

Sen jälkeen maassa on perustettu ja purettu lukuisia vasemmistolaisia puolueita. Ollakseen pieni, runsaan 30 000 asukkaan tasavalta maassa on muutenkin tarjolla runsaasti puolueita 60-paikkaiseen parlamenttiin. Vuoden 2019 vaaleissa kuusi puoluetta sai paikkoja parlamenttiin, ne ovat jo ehtineet järjestäytyä yhdeksäksi puolueeksi.

Merkittävin uuteen vasemmistoon luettava puolue on Kansalaisliike uudistumisen, tasa-arvon, avoimuuden ja ekologisen kestävyyden puolesta (RETE), jonka johtama vaaliliitto Huominen liikkeellä (DiM) sai viime vaaleissa neljänneksen parlamenttipaikoista. 

San Marinon omaperäistä poliittista maisemaa kuvaa havainnollisesti sen nykyinen hallitus-oppositio-asetelma. Hallituksen muodostaa muiden muassa konservatiivinen Kristillisdemokraattinen puolue (PDCS), uusvasemmistolainen RETE sekä sosiaalidemokraattiset puolueet PS ja PSD. Oppositiopuolueita ovat sosiaalidemokraattinen SSD, vasemmalle kallellaan oleva Civico ja keskustalainen RF.

Persujen suosio horjuu jopa Sveitsissä

Sveitsin valtapuolue, perussuomalaishenkinen Sveitsin kansanpuolue (SVP) on kannatusosuudeltaan Euroopan suurin nationalististen ja muukalaiskammoisten ryhmään kuuluva puolue. Sen kannatusosuus on ollut yli 25-30 prosenttiyksikköä koko kuluvan vuosisadan. Vuoden 2019 vaaleissa se menetti kannatustaan, mutta sai silti 25,6 prosenttia äänistä.

Keskisuurten puolueiden ‒ sosiaalidemokraattien (16,8 prosenttia äänistä), liberaalien (15,1) ja kristillisdemokraattien (11,4)  ‒ joukkoon nousi kannatuksensa kaksinkertaistanut vihreä puolue 13,2 prosentin ääniosuudella. 

Kahden vasemmistopuolueen vaaliliitto kaksinkertaisti parlamenttipaikkansa yhdestä kahteen. Sveitsin työväenpuolueen valtakunnallinen kannatus on alle prosentin, mutta se saa paikan Neuchâtelin kantonista yli 12 prosentin ääniosuudella. Myös Solidaarisuus (solidaritéS) -puolueen parlamenttipaikka perustuu vahvaan alueelliseen kannatukseen. Puolue saa kahdeksan prosenttia äänistä Geneven kanttonissa.

Lisää kommunistiparlamentaarikkoja

Euroopan kommunisteilla on enemmän parlamentaarikkoja kuin tähän mennessä on lueteltu. Yhteenvedossa on esitelty ne kommunistiset puolueet, joiden edustajat Euroopan parlamentissa kuuluvat vasemmistoryhmään: Belgian PVDA-PTB, Kyproksen AKEL, Portugalin PCP, Ranskan PCF ja Tšekin KSČM.

Kommunistisiksi luetut puolueet osallistuvat vuosittaiseen Kommunististen ja työväenpuolueiden kansainväliseen kokoukseen (International Meeting of Communist and Workers’ Parties, IMCWP): 

IMCWP:n jäsenpuolueilla on lisäksi kansanedustajia kolmessa EU-maassa. Kreikan kommunistisella puolueella (KKP) on 15 kansanedustajaa. Bulgarian kommunistisella puolueella (KPB) ja Latvian sosialistisella puolueella (LSP) on molemmilla yksi kiintiöpaikka sosiaalidemokraattien parlamenttiryhmässä. Kreikan ja Bulgarian puolueiden paikat säilyivät ennallaan viime vaaleissa, mutta Latvian puolueen kiintiö pieneni kahdella paikalla.

EU:n ulkopuolella kommunistiset puolueet ovat kolmen maan parlamenteissa. Venäjän Federaation kommunistinen puolue (КПРФ) sai 42 kansanedustajaa, vähennystä 50 paikkaa. Valko-Venäjän kommunistinen puolue (KPB) sai 11 kansanedustajaa, lisäystä kolme paikkaa. Näistä kahdesta ja monesta muusta IMCWP-puolueesta on sangen kyseenalaista puhua vasemmistopuolueina. 

Serbian Kommunistisella puolueella (KP) on yksi kiintiöpaikka sosiaalidemokraattien parlamenttiryhmässä. Moldovassa Moldovan tasavallan kommunistien puolue (PCRM) oli pitkään maan valtapuolue, mutta menetti viime vaaleissa viimeisetkin 21 parlamenttipaikkaansa.

Vasemmistoa on moneksi

Tämän artikkelin tehtävänä oli punnita puheet ja mielikuva vasemmiston yleisestä hiipumisesta. Ne pitävät paikkaansa, jos vasemmistoa tarkastellaan joukkona sosiaalidemokraattisia, kommunistisia, uusvasemmistolaisia ja vihreitä puolueita.

Mutta jos asiaa katsoo eriytyneemmin, havaitsee että kannatuksen väheneminen koskee sosiaalidemokraattisia ja kommunistisia puolueita. Sen sijaan uuden vasemmiston ja vihreiden kannatus on lisääntynyt voimakkaasti. Vastoin yleistä luuloa vihreät on kuitenkin pienempi poliittinen voima kuin uusi vasemmisto.

Euroopan 48 valtion parlamenteissa on 10 432 paikkaa. Sosiaalidemokraateilla on 2 293 kansanedustajaa. Uutta vasemmistoa edustavilla puolueilla on 432 kansanedustajaa, vihreillä, regionalisteilla ja piraateilla yhteensä 382 ja kommunisteilla 134 kansanedustajaa. Näiden ryhmien yhteinen osuus Euroopan parlamenttipaikoista on 31 prosenttia.

Lue artikkelin edelliset osat:
Uusi vasemmisto kasvaa Euroopan maiden parlamenteissa ‒ osa 1/3 (7.2.2021)
Uusi vasemmisto kasvaa Euroopan maiden parlamenteissa ‒ osa 2/3 (21.2.2021)

Vasen Kaista -verkkolehden tuoreimmat vuosikatsaukset Euroopan vaaleista:
Vaalit 2020: Näin valittiin 1 658 kansanedustajaa Euroopassa (30.12.2020)
Kaikki äänet on laskettu: tässä poliittisten suuntausten voitot ja tappiot 16 maan vaaleissa 2019 (28.1.2020)
Vaalit Euroopassa 2018, osa 1: Europuolueiden tulos (2.2.2019)
Vaalit Euroopassa 2018, osa 2: Vaalitulos maittain (17.2.2019)
Euroopan vaalit 2017: Kaikki äänet ja paikat laskettu (29.3.2018)

Kannatusmittaukset:
Europe Elects
Poll of Polls

Lue myös artikkeli uuden vasemmiston synnystä ja kehityksestä:

Uuden vasemmiston ensimmäiset kolme vuosikymmentä (Cai Melakoski, Peruste-lehti 30.8.2018)
Uuden vasemmiston toiset kolme vuosikymmentä (Cai Melakoski, Peruste-lehti 29.10.2018)

Liite 1:

Liite 2:
Tekstissä ja taulukoissa esiintyvät vasemmistopuolueet ja vaaliliitot:

• (Lyhenne – nimi alkukielellä – suomeksi – englanniksi + perustamisvuosi-purkamisvuosi)

Alankomaat  

• PvdD – Partij voor de Dieren – Eläinten puolue – Party for the Animals (2002-) 
• SP – Socialistische Partij – Sosialistinen puolue – Socialist Party (1971-)

Belgia  

• PTB-PVDA – Parti du Travail de Belgique, Partij van de Arbeid van België – Belgian työväenpuolue – Workers’ Party of Belgium (1979-)

Britannia  

• SF – Sinn Féin – Me itse – Sinn Féin (1905)

Espanja  

• UP – Unidas Podemos – Yhdistyneenä me voimme – United We Can (2016-)
• EH Bildu – Euskal Herria Bildu – Baskimaa yhtyköön – Basque Country Unite (vaaliliitto, 2011-)  
• Sortu – Luo ‒ Create (EH Bildun jäsenpuolue, 2011-)
• IU – Izquierda Unida – Yhtynyt Vasemmisto – United Left (1986-)
• Podemos – Podemos – Me voimme – We can (2014-)

Irlanti  

• SF – Sinn Féin – Me itse – Sinn Féin (1905)
• I4C – Neamhspleáigh ar son an Athraithe ‒ Sitoutumattomat muutoksen puolesta ‒ Independents 4 Change (2014)
• S–PBP – Dlúthphairtíocht–Pobal Roimh Bhrabús ‒ Solidaarisuus ‒ kansa ennen voittoja ‒ Solidarity–People Before Profit (2015, vaaliliitto)

Islanti

• VG Vinstrihreyfingin-grænt framboð ‒ Vihreä vasemmisto ‒ Left-Green Movement (1999)
• Sósíalistaflokkur Íslands ‒ Islannin sosialistinen puolue ‒ Socialist Party of Iceland (2017)

Italia  

• SI – Sinistra Italiana ‒ Italian vasemmisto ‒ Italian left (2017-)
• PRC – Partito della Rifondazione Comunista ‒ Kommunistien jälleensyntymisen puolue ‒ Communist Refoundation Party (1991-)
• LS – La Sinistra – Vasemmisto – The Left (2019-2019, vaaliliitto, europarlamenttivaalit)
• AET – L’Altra Europa con Tsipras – Toinen Eurooppa Tsipraksen kanssa – The Other Europe with Tsipras (2014‒2019)

Kreikka  

• Syriza, ΣΥΡΙΖΑ –  Συνασπισμός Ριζοσπαστικής Αριστεράς – Προοδευτική Συμμαχία ‒ Radikaalin vasemmiston liitto ‒ edistyksellinen allianssi – Coalition of the Radical Left ‒ Progressive Alliance (2004-) 
• MeRA25, ΜέΡΑ25 – Μέτωπο Ευρωπαϊκής Ρεαλιστικής Ανυπακοής ‒ Euroopan realistinen tottelemattomuusrintama ‒ European Realistic Disobedience Front  (2018-)
• Synaspismos, Συνασπισμός – Συνασπισμός της Αριστεράς των Κινημάτων και της Οικολογίας ‒ Vasemmiston, liikkeiden ja ekologian liitto ‒ Coalition of the Left, of Movements and Ecology (1991‒2013)

Kroatia  

• ZL – Zeleno–lijeva koalicija ‒ Vihreä vasemmistoliittouma ‒ Green-Left Coalition, alle merkityt kolme puoluetta mukana 2020 vaaleissa, RF erosi joulukuussa 2020 (2017.)
• Možemo! – Možemo! ‒ Politička platforma – Me voimme! ‒ poliittinen foorumi) – We Can! – Political Platform (2019-)
• NL – Nova ljevica ‒ Uusi vasemmisto ‒ New Left (2016-)
• RF – Radnička fronta ‒ Työläisten rintama ‒ Workers’ Front (2014-)

Kypros  

• AKEL – Ανορθωτικό Κόμμα Εργαζόμενου Λαού – Työväen edistyspuolue – Progressive Party of The Working People (1926-)

Luxemburg

• DL – Déi lénk‒ Vasemmisto ‒ The Left (1999) 

Norja 

• SV – Sosialistisk Venstreparti ‒ Sosialistinen vasemmistopuolue ‒Socialist Left Party (1975)
• R – Rødt ‒ Punainen puolue ‒ Red Party (2007)

Pohjois-Makedonia 

• Levica, Левица ‒ Vasemmisto ‒ The Left (2015)

Portugali  

• BE  – Bloco de Esquerda Portugal – Vasemmistoblokki – Left Bloc (1999-)
• CDU – Coligação Democrática Unitária – Yhtenäinen demokratian liitto – Unitary Democratic Coalition (1987)
• PCP – Partido Comunista Português – Portugalin kommunistinen puolue – Portuguese Communist Party (1921)
• PEV – Partido Ecologista ”Os Verdes” – Ekologinen puolue ”vihreät” – Ecologist Party ”The Greens” (Vaaliliitossa PCP:n kanssa. Parlamenttivaaleissa aina 2 paikkaa, 1982-)

Puola  

• Lewica – Lewica – Vasemmisto – The Left (Sosiaalidemokraattien ja vasemmiston vaaliliitto, 2019-)
• Razem – Lewica Razem – Vasemmisto yhdessä – Left Together (2015)

Ranska  

• FI – La France insoumise – Taipumaton Ranska – La France Insoumise (2016-)
• FG – Front de gauche – Vasemmistorintama – Left Front (2008‒2018)
• PCF – Parti communiste français – Ranskan kommunistinen puolue – French Communist Party (1920-)

Ruotsi  

• V – Vänsterpartiet – Vasemmistopuolue – The Left Party (1917)

Saksa  

• Linke – Die Linke – Vasemmisto – The Left (2007-)
• Tierschutz – Partei Mensch Umwelt Tierschutz – Ihmisten, ympäristön ja eläintensuojelupuolue – Human Environment Animal Protection (1993-)
• PDS – Partei des Demokratischen Sozialismus ‒ Demokraattisen sosialismin puolue) ‒ Party of Democratic Socialism (1989‒2007) 

San Marino

• Domani Motus Liberi ‒ Huominen liikkeellä ‒ Tomorrow in Motion (vaaliliitto 2019)
• RETE – Movimento Civico Rinnovamento – Equità – Transparenza – Ecosostenibilità ‒  Kansalaisliike uudistumisen, tasa-arvon, avoimuuden ja ekologisen kestävyyden puolesta ‒  Movement Renewal – Equity – Transparency – Eco-sustainability Civic Movement (2012-) 
• RCS Rifondazione Comunista Sammarinese ‒ San Marinolaisen kommunismin jälleensyntyminen ‒ Sammarinese Communist Refoundation (1992‒2012)

Slovenia  

• Levica – Levica – Vasemmisto – The Left (2017-)

Sveitsi 

• PdA – Partei der Arbeit der Schweiz ‒ Sveitsin työn puolue ‒ Swiss Party of Labour 1944)
• S – solidaritéS ‒ Solidaarisuus ‒ Solidarity (1992)

Tanska  

• Ø (EL) – Enhedslisten – De Rød-Grønne – Yhtenäisyyslista – punavihreät – Red–Green Alliance (1989)
•  (F) – Socialistisk Folkeparti ‒ Sosialistinen kansanpuolue ‒ Socialist People’s Party (1959)

Tšekki   

• KSČM – Komunisticka strana Čech a Moravy – Böömin ja Määrin kommunistinen puolue – Communist Party of Bohemia and Moravia (1989-)