Euroopan vaalit 2017: Kaikki äänet ja paikat laskettu

Vasen Kaista on laskenut kaikki Euroopan maiden parlamenttivaalien äänet ja paikat yhteen ja seurannut hallitusneuvottelut loppuun saakka. Kaistan löydökset vaalivuodelta 2017 esitetään kuudessa osassa.

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
Vuosi 2017 oli poikkeuksellisen tärkeä vaalivuosi. Yli puolet Euroopan unionin ja reilu kolmannes koko maanosan kansalaisista sai valita edustajansa parlamenttiin.

Kolmentoista maan vaalitulosten yhteenveto osoittaa, että:

  • Valtalehtien uutisoinnissa liki näkymättömänä pidetty vasemmisto eteni useammassa maassa kuin mikään muu puolue. Yhdeksän vasemmistopuoluetta lisäsi kannatustaan, vain kaksi hävisi. Kymmenen prosentin kannatusosuus ylittyi vain kolmessa maassa. Siksi riemuun ei ole vielä syytä, vaikka kehitys jatkuu lupaavana.
  • Eurooppaa kahdestaan hallinneen valtaryhmän, sosiaalidemokraattien ja Euroopan integraatiota ajavien konservatiivien kannatuksen lasku jatkui edelleen. Mutta vain pieni osuus kannatuksesta siirtyi EU-skeptisille ja muukalaiskammoisille oikeistopuolueille.
  • Euroopan liittovaltiota tukevat liberaalipuolueet lisäsivät kannatustaan eniten vanhojen valtapuolueiden kustannuksella. Liberaalien riemuvoittoon sisältyy kuitenkin näköharha. Yli puolet liberaalien parlamenttipaikoista ja yli kolmannes ääniosuudesta johtuu massiivisesta vaalivoitosta yhdessä ainoassa maassa, Ranskassa.
  • Sosiaalidemokraatit kärsivät rökäletappiot kolmessa maassa, mutta voittivat monet vaalit ja ovat edelleen Euroopan suosituin poliittinen ryhmittymä
  • EU-skeptiset konservatiivipuolueet lisäsivät äänimääräänsä ja hiukan ääniosuuttaan, mutta menettivät paikkoja. Ilman Britannian konservatiiveja tämä puolueryhmä on pienempi kuin vasemmisto.
  • Radikaalioikeiston voitot olivat pieniä verrattuna valtalehdistön ja mielipidekyselyiden luomaan ennakkokohuun. Radikaalioikeistolainen puolue sai kolmestatoista maasta neljässä yli 10 prosentin kannatusosuuden, Itävallassa kuitenkin peräti 26 prosentin.

Parlamenttivaalit järjestäneissä kahdeksassa EU:n jäsenvaltiossa asuu yli puolet 500 miljoonasta EU-kansalaisesta. Vaalituloksia voidaan siten pitää hyvin luotettavana mittauksena eri puolueryhmien kannatuksen kehittymisestä. Euroopan parlamentin vaalit ovat ensi vuonna toukokuussa.

Artikkelin ensimmäinen osa esittelee vaalitulokset siten, että parlamenttivaalit järjestäneitä maita tarkastellaan yhtenä vaalitulosalueena. Tämä auttaa luomaan kokonaiskuvan muutoksista.

Seuraavissa osissa käydään läpi eri puolueryhmien tulokset tässä kokonaisuudessa. Maakohtaiset vaalitulokset on esitelty yksityiskohtaisesti viime vuonna julkaistuissa artikkeleissa. Niistä löytyy lista kirjoituksen lopussa.

Perustelut puolueiden sijoittamiselle eri puolueryhmiin selostetaan seuraavissa artikkelin osissa aina kunkin ryhmän tulosanalyysin yhteydessä. Suurin piirtein jako perustuu jäsenyyksiin Euroopan tason puolueissa ja Euroopan parlamentin ryhmissä. Puolueet, jotka eivät kuulu kumpaankaan, on sijoitettu sopivimpaan tai muut-ryhmään.

Konservatiivit edelleen suurin pääministeri- ja hallituspuolue

Kokoomuksen konservatiiviset veljespuolueet vahvistivat vaalitappioistaan huolimatta asemaansa Euroopan johtavana hallituspuolueena. Pitkään konservatiivien kanssa ykköshallituspuolueen asemasta kilpailleet sosiaalidemokraatit sen sijaan siirtyivät tai joutuivat oppositioon useimmissa maissa.

Ennen vaaleja demarit olivat oppositiossa vain neljässä niistä 13 maasta, joissa vaalit viime vuonna järjestettiin. Nyt sosiaalidemokraatit ovat vain kolmessa tämän joukon maan hallituksessa.(Taulukko 1.)

Taulukko 1. Puolueryhmät avataan kirjoituksen lopusta löytyvästä listasta.

 

Euroopan parlamentissa valta vaihtui vuosi sitten, kun sosiaalidemokraattien P&S:n ja konservatiivien EPP:n suuri koalitio hajosi. EPP solmi yhteistyösopimuksen liberaalien ALDEn ja euroskeptisten konservatiivien ERC:n, käytännössä lähinnä Britannian konservatiivipuolueen kanssa.

Viime vuonna sama kuvio toistui vaalien jälkeen neljässä maassa, sosiaalidemokraattien porvarillinen hallituskumppani ryhtyi hallitusyhteistyöhön puhtaasti oikeistolaisessa hallituksessa. (Taulukko 2.)

Taulukko 2.

 

Itävallassa pääministeri vaihtui demarista konservatiiviseksi ja radikaalioikeistolainen FPÖ nousi hallitukseen.

Ranskassa demarit menettivät suurimman osan parlamenttipaikoistaan ja pääministerin pallin, hallituksessa on kaksi liberaalipuoluetta.

Tšekissä sosiaalidemokraattien johtama yhteishallitus liberaalien ja konservatiivien kanssa vaihtui liberaalien johtamaan porvarihallitukseen.

Vain Islannissa hallituspohja kallistui vasemmalle. Vasemmistolainen pääministeri johtaa yhteishallitusta liberaalisten ja oikeistopopulististen hallituskumpanien tuella.

Muissa maissa jatketaan enemmän tai vähemmän entisellä hallituspohjalla. Albaniassa ja Maltassa johtavat sosiaalidemokraattiset puolueet saivat niin vahvan mandaatin, että kykenivät muodostamaan hallituksen yksin. Kolmas maa, jossa demareilla on vielä paikka hallituksessa on Saksa, jossa jatkaa konservatiivien johtama suuri koalitio.

Armeniassa, Bulgariassa, Liechtensteinissa ja Norjassa hallituksen johdossa jatkaa EPP-läinen kokoomuksen veljespuolue. Euroskeptisillä oikeistopuolueilla on pääministerin paikka jäljellä vain Britanniassa, Islannin pääministerin paikka meni vasemmistolle.

Radikaalioikeisto pääsi hallitukseen Itävallassa ja Bulgariassa. Itävallassa tilanne ei ole uusi, sillä siellä konservatiiveilla ja radikaalioikeistolla oli yhteishallitus jo vuosina 1999‒2006. Bulgarian konservatiivinen vähemmistöhallitus toimi edellisen hallituskauden radikaalioikeiston tuella ja otti radikaalioikeiston täysivaltaiseksi jäseneksi viime toukokuussa muodostettuun hallitukseen.

Vihreiden alamäki jatkuu, piraatit palasivat

Vuosi sitten Vasen Kaista arvioi, että Itävallan vihreä puolue on vihreistä puolueista ainoa, joka on onnistunut vakiinnuttamaan yli 10 prosentin kannatusosuuden. Se oli väärä arvio. Vihreät jäivät neljän prosenttiyksikön äänikynnyksen alle, ja menettivät kaikki eduskuntapaikkansa. Vihreiden tilalle Itävallan parlamenttiin nousi Pilzin lista, vihreiden entisen puheenjohtajan ja entisten demariaktiivien yhteislista.

Vihreiden alamäki ei kuitenkaan ole niin jyrkkä kuin taulukot antavat ymmärtää. Merkittävän osan vihreiden sarakkeissa näkyvistä tappioista saivat Euroopan vapaaseen allianssiin kuuluvat puolueet. Näihin kysymyksiin palataan yksityiskohtaisesti artikkelin kolmannessa osassa.

Taulukko 3.

 

Vuoden takaisessa Euroopan tilannearviossa Vasen Kaistalle sattui toinenkin virhearvio. Arvelimme, että Euroopan piraattipuolueet jatkavat haihtumistaan Euroopan puoluenäyttämöltä. Pääosin tämä ennustus pitikin paikkansa, mutta Tšekissä piraatit ottivat omakseen vasemmiston ja vihreiden jättämän aukon ja nousivat parlamenttiin 22 edustajan voimin. (Taulukko 3.)

Taulukko 4.

 

Kaikki Euroopan tason puolueet valmistelevat jo kiireisesti Euroopan parlamentin vaaleja ensi vuonna. Siksi nimenomaan EU:n jäsenvaltioiden tulokset kiinnostavat. Vaikka vaalit järjestettiin vain kahdeksassa EU:n jäsenmaassa, ne edustavat yli puolta EU:n kansalaisista, sillä vaalit järjestettiin sen kolmessa suurimmassa jäsenmaassa, Saksassa, Britanniassa ja Ranskassa.

Brexit muuttaa Euroopan parlamentin voimasuhteita

Britannia ei ole mukana ensi vuoden europarlamentin vaaleissa. Se tarkoittaa, että kaksi Euroopan parlamentin ryhmää on vaikeuksissa. EU-skeptiset populistit menettävät ylivoimaisesti suurimman puolueensa, Britannian konservatiivit. EFDD-ryhmä on syntynyt Britannian UKIP-puolueen ympärille. UKIP jäi jo ilman paikkoja Britannian vaaleissa ja jää varmuudella pois Euroopan parlamentista.

Brexit uhkaa myös sosiaalidemokraattien haaveita paluusta Euroopan parlamentin suurimmaksi puolueeksi. Demariryhmästä jää uupumaan Labourin edustajat. Kun EU-myönteisten konservatiivien EPP-ryhmällä ei ole ainuttakaan britti-meppiä, eivät ryhmän jäsenet vähene Brexitin vuoksi. Siten EPP näyttää säilyttävän Euroopan parlamentin ykköspuolueen aseman. (Taulukko 4.)

Taulukko 5.

 

Viime vuonna vaalit järjestäneiden EU:n ulkopuolisten maiden vaalitulokset poikkeavat joissakin suhteissa EU:n jäsenvaltioiden tuloksista. Konservatiiviset EU-myönteiset puolueet saavat suuremman kannatuksen kuin sosiaalidemokraatit. Liberaalipuolueet ovat sen sijaan hyvin heikkoja.

Radikaalioikeistolaiset puolueet pääsivät näissä maissa vain niukin naukin yhteen parlamenttiin. Myös vihreiden asema on sangen heikko. Taulukon vihreän sarakkeen kymmenestä parlamenttipaikasta kuusi kuuluu Islannin piraateille. (Taulukko 5.)

Vasemmiston myönteinen kannatuskehitys jatkuu

Euroopan poliittisten voimasuhteiden kehityksestä saa helposti sangen puutteellisen ja pirstaleisen kuvan yksittäisten maiden sensaatioita painottavasta uutisvirrasta. Kokonaiskuvan saamiseksi on otettava huomioon pienetkin maat ja puolueet ja niin sanotut heikot signaalit.

Yksi heikko signaali on, että lähes kaikki varteenotettavat vasemmistopuolueet etenivät myös viime vuoden vaaleissa. Näin kävi myös vuoden 2016 vaaleissa. Uudet vasemmistopuolueet ovat edenneet koko 2010-luvun ajan.

Sosiaalidemokraatit olivat häviäjän roolissa niissä maissa, joissa demarit ja konservatiivit ovat vuorotelleet hallitusvallassa ja palanneet oppositiosta vaalivoittajina. Uutta oli se, että sekä sosiaalidemokraatit että konservatiivit hävisivät samoissa vaaleissa Alankomaissa, Saksassa ja Ranskassa.

Vaalianalyysi jatkuu vielä viidessä kirjoituksessa. Toinen osa punnitsee vasemmiston kehitystä, kolmas vihreiden, regionalistien ja piraattien näkymiä. Neljännessä osassa syvennytään sosiaalidemokraattien ristiriitaiseen kehitykseen, viides kirjoitus mittaa liberaalien ja perinteisten konservatiivien tilan. Kuudennessa kirjoituksessa tarkastellaan oikeistopopulististen, euroskeptisten ja muukalaisvihamielisten puolueiden kirjavaa joukkoa. Joko niiden aika alkaa olla ohi?

Ainakin Italian maaliskuinen vaalitulos viittaa siihen, että radikaalioikeiston rynnistys voi olla vasta käynnistymässä.

|||

Puolueryhmät ja niiden lyhenteet

Taulukoissa puolueet on jaettu puolueryhmiin. Jaottelun perusteena on niiden jäsenyys Euroopan tason puolueessa tai niitä vastaavissa Euroopan parlamentin poliittisissa ryhmissä. Kaikki puolueet eivät näihin kuulu. Nämä puolueet on sijoitettu mahdollisimman samanhenkiseen ryhmään. Ellei sellaista löytynyt, puolue sijoitettiin ryhmään Muut. Jäsenyydet ja puolueettomuudet eritellaan seuraavissa kirjoituksissa.

Vasemmisto, vas: Euroopan vasemmistopuolue (EL, myös PEL), Euroopan parlamentin vasemmiston ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmä (GUE/NGL), Pohjoismaiden vihreä vasemmisto (NGLA). Suomalainen parlamenttipuolue tässä ryhmässä on vasemmistoliitto.

Vihreät, vihr: Euroopan vihreän puolueen (EGP) kanssa samaan Vihreät/Euroopan vapaa allianssi (Greens/EFA) europarlamenttiryhmään kuuluvat Euroopan vapaan allianssin (EFA) ja Euroopan piraattipuolueen (PPEU) jäsenpuolueet. Näiden kolmen ryhmän tulokset esitellään eriteltynä artikkelin kolmannessa osassa. Suomen vihreät, Ålands framtid ja Piraattipuolue kuuluvat Suomesta tähän joukkoon.

Demarit, S-dem: Euroopan sosialistien puolueen (PES) sekä Euroopan parlamentin Sosialistien ja demokraattien ryhmän (S&D) jäsenet. Suomen sosiaalidemokraattinen puolue on näissä mukana.

Liberaalit, lib: Euroopan liberaalidemokraatinen puolue (ALDE) ja samanniminen parlamenttiryhmä. Svenska folkpartiet ja Suomen keskusta ovat jäseniä.

Konservatiivit, kons: Euroopan kansanpuolue (EPP) ja samanniminen parlamenttiryhmä. Kokoomus kuuluu tähän puolueeseen.

Populistit, pop: Euroopan konservatiivien ja reformistien allianssin (ACRE) ja sitä vastaavan Euroopan konservatiivit ja reformistit -parlamenttiryhmä (ECR). Timo Soinin perussuomalaiset siirtyivät EFDD:stä tähän. Jussi Halla-aho on kertonut harkitsevansa ryhmän vaihtoa.

Radikaalioikeisto, rad. oik. Tähän kuuluu kaksi ryhmää, jotka ovat samanhenkisiä ja toinen hyvin pieni [tämän voisi mainita sen ryhmän kohdalla vasta]. Toisen ryhmän muodostaa parlamentin Kansakuntien ja vapauden Eurooppa -ryhmä (ENF), johon kuuluu jäseniä Vapauksien ja demokratian Euroopan liike -puolueesta (MENL) ja Euroopan allianssi vapauden puolesta -puolueesta (EAF). Pienempi parlamenttiryhmä on Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa (EFDD), jota vastaavan puolueen Euroopan suoran demokratian allianssi (ADDE) näyttää hiljentyneen. Puolueen verkkosivut ovat kadonneet, viimeisin twitterpäivitys on yli vuoden takainen, ja Facebook-päivityksiä on vain yksi tältä vuodelta.

Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:

Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)

Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)

Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)

Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)

Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)

Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)

Ranska:
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.)
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7)

Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)

Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)

Alankomaat:
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)

Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)

Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)

Euroopan vaalit vuonna 2018 Vasemmassa Kaistassa:

Minne katosi Italian keskusta ja vasemmisto? (Vaalitulokset, arviota 8.3.2018)
Berlusconi – viidennen kerran? Italian vaaliennakko (3.3.2018)

Vielä vuoden 2017 vaaleista:

 

 

*

Leave a Reply