Juhannuksen alla, heti kuntavaalien jälkeen, Tampereella käytiin neuvottelut pormestariohjelmasta sekä koalitiosta, joka asettuu ohjelman taakse. Olin ensimmäistä kertaa neuvotteluissa mukana uuden valtuustoryhmän puheenjohtajana. Sain huomata, kuinka politiikka on Tampereellakin yhä enemmän koulutetun eliitin touhua.
Kesän kuntavaaleissa Tampereen valtuustoon nousi äärimmäisen vähän duunaritaustaisia ihmisiä, mikä varmasti osin johtui äänestysprosentin romahtamisesta. Mutta politiikassa on paljon muitakin ylä- ja keskiluokkaa suosivia piirteitä, enkä nyt puhu edes kampanjoinnin kalleudesta, vaan niinkin yksinkertaisesta seikasta kuin arjen aikatauluista.
Valtuustokauden ehkä tärkeimmät neuvottelut, pormestariohjelmaneuvottelut, järjestettiin heti kesäkuun kuntavaalien jälkeen. Neuvottelut käytiin arkipäivisin ja päiväsaikaan juhannuksen alusviikolla, juuri ennen kesälomakauden alkua. Osallistuin näihin neuvotteluihin opintovapaaltani, mutta kuinka monella sairaanhoitajalla, siivoojalla tai bussikuskilla olisi mahdollisuus olla mukana keskusteluissa, jotka käydään heidän ollessaan töissä? Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että tällaiset tärkeät mutta epäviralliset tilaisuudet tapahtuvat nimenomaan toimistoaikoihin.
Neuvotteluissa korostuivat myös politiikan kirjoittamattomat säännöt. Henkilösuhteilla on iso painoarvo, ja virallisten neuvotteluiden taustalla käydään koko ajan keskusteluja puhelimitse, sähköpostitse, lounaspöydässä tai oluen äärellä. Monet neuvottelutulokset rakentuvat henkilökohtaisen luottamuksen varaan: siihen, että eri puolueiden edustajat voivat luottaa toisten pelaavan samoilla säännöillä ja sitoutuvan sovittuun.
Uutena neuvottelijana sain kiittää onneani siitä, että mukana oli myös konkareita, sillä tiedot ja taidot voi opettaa, mutta verkostot ovat henkilökohtaisia, ja jokainen politiikkaan lähtevä joutuu rakentamaan ne alusta alkaen. Se ei välttämättä ole helppoa, jos oma tausta on erilainen kuin muilla poliitikoilla. Huomasin neuvottelujen aikana tulevani toimeen yllättävienkin ihmisten kanssa, mutta sellaista luottamusta, jonka varaan voi rakentaa todellisia vaikutusmahdollisuuksia, ei voiteta viikossa.
Sain myös todeta jälleen kerran, että valmistautuminen kannattaa. Tiiviissä ja intensiivisissä neuvotteluissa on paljon helpompi saada ehdotuksiaan läpi, jos on muotoillut ne valmiiksi ja pystyy perustelemaan ne lyhyesti tutkimustietoon tai jaettuihin arvoihin pohjaten. Tässä vasemmistoliiton neuvottelijat pärjäsivät mielestäni erinomaisesti, ja saimme vaikutettua pormestariohjelman sisältöön kokoamme enemmän. Pelkkien kriittisten huomioiden esittäminen ei kuitenkaan olisi tuonut paperiin yhtään parannusta ilman etukäteen valmisteltuja muutosehdotuksia. Ne vaativat aikaa.
Viimeisenä todettakoon kertaalleen se totuus, että parlamentaarisessa demokratiassa politiikka on tasapainottelua vallan ja periaatteiden välillä. Jos haluaa valtaa, on joustettava periaatteista, ja jos haluaa olla periaatteellinen, on joustettava vallasta. Kompromissit ovat parlamentarismin ydintä. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin Tampereen vasemmiston kannalta poikkeuksellinen, sillä meille ei tarjottu lainkaan valtaa vastineeksi kompromissista eli pormestariohjelmaan sitoutumisesta. Siksi päätös jättäytyä pormestarikoalition ulkopuolelle oli viime kädessä helppo, ja pystyimme tekemään sen valtuustoryhmän kanssa yksimielisesti.
Ensikertalaiselle näissä neuvotteluissa mukanaolo oli ajatuksia herättävä kokemus. Varsinaisia yllätyksiä tuli vähän; pikemminkin neuvottelujen näkeminen sisältäpäin vahvisti niitä ajatuksia, mitä minulla on aiemminkin ollut kuntademokratiasta.
Onneksemme valtaosa kaupungin luottamuspaikoista määräytyy (ainakin toistaiseksi) vaalituloksen eikä pormestarikoalition jäsenyyden perusteella, ja näin ollen Tampereen vasemmistolla on myös tällä kaudella vaikuttamisen paikkoja niin kaupunginhallituksessa, lautakunnissa kuin kaupungin liikelaitosten johtokunnissakin. Näillä paikoilla pärjätään samoilla eväillä kuin neuvotteluissa: valmistautumalla, rakentamalla riittävän hyvät suhteet toisiin jäseniin, tekemällä tarvittaessa kompromisseja… ja muistamalla, että viime kädessä meidän on vasemmistolaisina edustettava valtavaa määrää ihmisiä, jotka puuttuvat kokonaan parlamentaarisen vallan kabineteista.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoi kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.