Demokratia on siitä vaivalloinen systeemi, että toimiakseen kunnolla se vaatii vaaleissa valittuja edustajia sivistyneemmät äänestäjät. Olen tavannut sanoa noin jo useamman vuoden ajan.
Lausahduksen takana oli alunpitäen se ällistys, miten ensin äänestämme itsellemme edustajat mitä ilmeisimmin tyystin vailla mitään asiallisia perusteita. Tulipa valituiksi keitä hyvänsä, niin jo vaaleja seuraavina päivinä käymme heidän kimppuunsa, haukumme ääliöiksi, kaivamme kaikki mahdolliset ja mahdottomat synnit esiin ja yleensäkin teemme heistä julkisia syntipukkeja.
Minkä ihmeen takia ylipäätään vaivaudumme äänestämään yhtään ketään, jos valituiksi kuitenkin tulevat jokaikisissä vaaleissa ilmeisesti kansakuntamme kaikkein kelvottomimmat. Emmekö äänestäjinä todellakaan kykene parempaan?
Toki osa ehdokkaista kokee tämän haukkumistsunamin jo heti ehdokkuutensa tultua julkiseksi. Ilmeisesti joillekin on ihan mahdoton ajatus, että ehdokkaana voi olla myös sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat ainakin osasta asioita hieman eri tavalla kuin maailmankaikkeuden napa, MINÄ.
Demokratian ydin ovat vaalit. Joku menneitten aikojen papparainen on sanonut suunnilleen näin: ”vaalit on pidetty, nyt pulinat pois”. On pakko sanoa, että pappa oli ihan väärässä. Vaalithan pidetään juuri siksi, että eri näkemyksien edustajat pääsevät ääneen. Ilman Keskustelua ja ratkaisuvaihtoehtojen perustelua demokratia on pahasti vajavainen.
Äänen antaminen Aku Ankalle tai kirkkoveneelle on kuitenkin mielestäni pienempi synti kuin äänestää päättäjäksemme henkilöä, jonka kyvyttömyyden tehtävään tietää jo etukäteen. Nythän tietysti joku väittää, että tällaisen tiedon hankkiminen on mahdotonta lyhyen vaalikampanjan aikana. Niinhän se onkin! Senpä vuoksi jokaisen valistuneen kansalaisen tulisikin seurata asioita ympärillään muulloinkin kuin vaalikamppailun aikana. Jokaisen valistuneen kansalaisen kuuluisi seurata säännöllisesti niin paikallista kuin valtakunnallistakin päätöksentekoa ja jopa osallistua siihen.
Demokratia on sikälikin hankala järjestelmä, että se vaatii vaivannäköä – siis sen sivistyksen hankkimista – toimiakseen kunnolla. Ilman äänestäjien sivistystä demokratia on vain äänekkäimpiä ja röyhkeimpiä suosiva huutokilpailu. Me päätämme, millaisia ovat päättäjämme, jos he ovat aina vaalien jälkeen kelvottomista kelvottomimmat, mitä me äänestäjät sitten olemme.
Kirjoittaja on akateeminen työtön Akaasta.