Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on herättänyt keskustelua kriisivalmiudesta myös Suomessa. Keskustelu puolustusmenojen lisäämisestä ja sotilaallisesta liittoutumisesta käy kuumana, tietotekniikka-asiantuntijat jakavat oppejaan kyberturvallisuuden vahvistamiseksi, media opastaa kotivaran rakentamiseen ja kansalaiset lampsivat maanpuolustuskursseille.
Ukrainan, Venäjän ja Euroopan tulevaisuus on nyt sumussa. Tilanne on arvaamaton, emmekä tiedä, mitä tulevat viikot, kuukaudet ja vuodet tuovat tullessaan. Skenaarioiden kirjo on laaja: sodan pitkittyminen tai sen laajeneminen, globaali ja paikallinen ruoka- ja energiapula, sisäiset mullistukset Venäjällä ja niin edelleen. Näillä kaikilla on vaikutuksia myös Suomeen.
Yhteistä turvallisuuden järkkymiseen liittyville skenaarioille on ainoastaan se, että niiden myötä me tarvitsemme resilienssiä – kykyä ottaa joustavasti ja tyynesti, itsenäisesti ja ennen kaikkea solidaarisesti vastaan se, mikä eteen tulee. Jos varaudumme yksinomaan valtion puolustuskyvyn turvaamisella ja huoltovarmuutta vahvistamalla, unohdamme sen, että yhteiskunnan vahvuus riippuu sen yksilöiden toiminta- ja sopeutumiskyvystä, ja kriiseihin me vastaamme yhteisöinä.
Tämä tarkoittaa, että nyt niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin on tehtävä toimia, joilla vahvistamme yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta ja demokratiaa.
Toimiva kansalaisyhteiskunta on kriisiaikojen tärkein turva
Suomen vahvuus on vahva kansalaisyhteiskunta. Sen toimintaedellytysten turvaaminen on poikkeuksellisen hyvä tapa varautua vaikeisiin aikoihin. Kansalaisyhteiskunta tarjoaa ihmisille yhteisöjä, jotka antavat turvaa, toimintakykyä ja resursseja yhteiseen käyttöön. Se kasvattaa ihmisiä omaehtoiseen ja yhteisölliseen toimintaan ja opettaa monenlaisia taitoja, joista on hyötyä monenkirjavissa kriisitilanteissa. Kansalaisyhteiskunta on myös tärkein yhdenvertaisuuden edistäjä. Kaikissa kriiseissä vähemmistöasemassa olevat ovat haavoittuvimmassa asemassa. Sen vuoksi on parannettava niiden organisaatioiden toimintaedellytyksiä, jotka toimivat hauraimmassa asemassa olevien ihmisten parissa.
Erityisen tärkeäksi kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset käyvät kriiseissä demokratian vuoksi. Vaikeat ajat nostavat ihmisissä esiin autoritaarisia piirteitä ja tuovat myös julkisen vallan käyttöön epädemokraattisia taipumuksia. Siitä huolimatta myös kriisiaikoina tarvitaan vahvaa demokratiaa ja tekoja sananvapauden sekä avoimuuden puolesta – ja näiden arvojen paras turvaaja on vahva kansalaisyhteiskunta.
Hyvinvointivaltio – aina ajankohtainen!
Kriiseihin varautuminen ei ole syy jarrutella hyvinvointivaltion vahvistamista tai leikata palveluista ja sosiaaliturvasta. Vahva hyvinvointivaltio on tärkeä tae kriisivalmiudelle, sillä julkisella sektorilla on raskain vastuu ja parhaat edellytykset toimia kriiseissä. Vakaina aikoina tehdyt panostukset hyvinvointivaltion tarjoamaan turvaan vaikuttavat myös kriiseissä ja vahvistavat kansalaisten toimintakykyä.
Pandemian aikana on nähty, miten äärimmäisen kireälle vedetty sosiaali- ja terveyspalveluiden budjetti on kouriintuntuvalla tavalla heikentänyt mahdollisuuttamme toimia kriisissä. Kun jo valmiiksi niukoista resursseista leijonanosa on lohkaistu koronapotilaiden hoitoon ja pandemian muiden seurausten ratkaisemiseen, on palveluiden arkinen toiminta kriisiytynyt vielä aiempaa vahvemmin.
Sota ja sen seuraukset nostavat elinkustannuksia myös Suomessa. Ruoan ja energian hinnan nousu vaikuttaa kaikista voimakkaimmin pienituloisiin. Kotivaran keräämisestä on turha haaveilla, kun joutuu elämään kädestä suuhun. Taloudellinen puskuri vahvistaa mahdollisuuksia toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Taloudellinen turvallisuudentunne antaa myös psyykkistä turvallisuudentunnetta. Kaikissa kriiseissä hyvin toimeentulevat ovat helpoimmassa asemassa. Siksi myös toimet köyhyyden vähentämiseksi ovat tässäkin ajassa ajankohtaisia ja tarpeellisia.
Kirjoittaja on vasemmiston Tampereen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.