Maailma, Näkökulma

HANNU TIAINEN

29.5.2022 klo 19:24

Sotaa vastaan

Ukrainan sodassa on tuhottu kokonaisia kyliä ja kaupunginosia, kymmeniätuhansia koteja, satoja lastetarhoja, kouluja ja terveysasemia. (Kuva: The village of Novoselivka, near Chernihiv. Photo: Oleksandr Ratushniak / UNDP Ukraine kuva julkaistu Flickr-palvelussa lisenssillä CC-BY-SA 2.0)

Kun katselee tai lukee uutisointeja parhaillaan käytävästä Ukrainan sodasta, voi vain todeta, ei mitään uutta auringon alla. Typerintä, mitä ihmiskunta voi tehdä. Raastaa ihmisten elämiä, raakuuksia, hävittää koteja, ekologisia tuhoja maapalloa kohtaan, kärsimystä nyt ja kauas tulevaisuuteen.

On toki hyvä kertoa ja uutisoida hirveyksistä ja kauheuksista, mitä sodat julmuuksissaan saavat aikaan. Meidän tavallisten tallaajien olisi kuitenkin muistaa huolehtia itsestämme. Muistaa myös, kuinka sodissa totuus häviää ensimmäisenä.

Miten natsi-Saksan propagandaministeri Göbbels totesikaan: Mitä suurempi valhe – sitä uskottavampi se on. Seuratessani kuukausien ajan maamme ja ulkomaista mediaa, voi kysyä, mikä on totta ja mikä propagandaa – molemmin puolin sodan osapuolia, sekä heitä tukevia tahoja?

Elämme hetkessä juuri nyt ja reagoimme sen mukaan mitä luemme, mitä saamme tietää. Uskomme ja haemme tukea omille sympatioillemme tai antisympatioillemme. Näiden ajatusten sisään on lähes mahdoton tuoda muita näkemyksiä. Saati, että itse alkaisimme pohtia omia päätelmiämme.

Nyt ihmiset ovat raivoissaan. Mutta jos kysyn, oletteko lukeneet mitä kauheuksia tapahtui omassa maassamme sisällissodan aikaan ja varsinkin sen jälkeen, maailman mittakaavassa väestömäärään suhteutettuna, tapahtui hirvittävä kansanmurha. Vastaajalle tulee vaivautunut olo ja vastahyökkäys, mitä se tähän kuuluu.

Kyllä kuuluu, sanon. Ihmisen henki ei ollut pennin arvoinen. Syyttömiä haettettiin kodeista, naisia raiskattiin, lapsia tapettiin. Vankileireillä kidutettiin, rääkättiin, tapettiin montun reunalle, nälkään kuoltiin. Kun puhun tai kirjoitan näistä, sanotaan: Se oli silloin, mitä niitä kaivelemaan, nyt on nyt.

Miksi sodan täytyy tulla lähelle, että se koskettaa meitä? Miksi me käännämme selkämme Afganistanin sodan julmuuksille ja raakuuksille? Miksi miljoonat Jemenin sodassa kaatuneet, kärsineet, nälänhädässä olevat eivät satu meidän sydämiimme? Siksikö, kun meille on syötetty niin sanottu arvoyhteisöä, jota muka läntinen maailma edustaa? Tämän arvoyhteisön pahanteoilta ja julmuuksilta suljemme silmämme – jopa sallien ne.

Oli sota ollut milloin ja missä tahansa, on se aina yhtä tuomittavaa. Olen sodan vastustaja ja tulen aina olemaan. Vastustan sotilasliitto Natoon liittymistä. Tuntuu kuin Natoon kuuluminen antaisi anteeksi tai vaikenisi tekoja, joita muuten missään nimessä ei hyväksyttäisi tai sallittaisi. Esimerkkinä Turkin käymä sota kurdeja vastaan.

Moniko teistä on itkenyt kurdistanilaisten puolesta, kironnut Turkin hyökkäykset tai olette käyneet osoittamassa mieltä Turkin lähetystön edessä? Mikä on kaksinaismoraalin tila yhteiskunnassamme?

Sodat eivät lopu sotimalla. Ihmiskunta lopettaa sodat ryhmittymällä rauhan puolelle sotaa vastaan. Koskaan ei tule olemaan hyvää sotaa – kaikki sodat ovat pahoja ja tuomittavia.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hitsaaja Kihniöstä.

Kommentteja: 1

  1. Hyvä Hannu Tiainen. Olet kirjoituksessasi kirjoittanut kaikkein oleellisimman ja keskeisimmän rauhanaatteen sisällön.
    Sodat eivät lopu sotimalla ja varustautumalla. Sodat loppuvat vasta silloin, kun maailman ihmisten hätä ja ahdinko kuullaan oikeasti maailman kaikkien johtajien korvin. Nyt näin ei tapahdu. Mennään globaalikapitalismin ja sotateollisuuden ehdoilla vaan että rytisee. Ja rytiseehän se!

    Suomessakaan emme edes kansanäänestyksen kautta toistaiseksi ole saaneet osallistua päätöksentekoon Natoon liittymisestäkään. Miksi kansanäänestyksen mahdollisuus on olemassa, jos sitä eivät vallassa olevat poliitikot joudu ottamaan käyttöön edes silloin, kun kysymyksessä on Suomen itsenäisyyden ajan merkittävin ulkopoliittinen päätös? Natoon liittyminen olisi niin laajavaikutteinen ja merkittävä, että sen kaikkia taustoja ja seurauksia ei ole todellakaan ehditty (vaiko haluttu?) kansalaisille varsinkaan ennen mielipidemittauksia tarvittavalla tavalla selventää. Ei suoraan sanoen ole selvennetty tasapuolisesti lainkaan puolueettomaksi sanotussa mediassa. Riskeistä ja rahasta ym. sivuseikoista on kyllä hiukan puhuttu ja kevyesti vertailtu, mutta meidän silmillemme nyt iskeneeseen reaalimaailmaan näillä amatöörimäisillä, autokauppatyylisillä puolustuspoliittisilla ”speksien ” vertailuilla on, kuten nyt havaitsemme, kovin löyhä yhteys.
    Ei päästä lähellekään sellaista analyyttistä tarkastelutapaa, jossa nimenomaisesti rauhanaatteen näkökulma sotien ehkäisyssä olisi ykkössijalla. Ase-esittelyt kyllä nykytoimitusten upseeristossa hallitaan. Siitä ei ole jäänyt pienintäkään epäselvyyttä.

    Kansanäänestyksen kieltäminen on johtavilta nykypoliitikoilta mielestäni selvästi väärä teko. Väärä esimerkiksi jo senkin takia, että monet vastustajat, kuten sinäkin Hannu, joutuvat syvään epätietoisuuden tilaan siitä, kuinka selvä enemmistö sotilaallisen liittoutumisen kannalla olisi, jos vaatimaamme tietoa päätöksen tueksi olisi saatavilla. Mielipidemittauksin tehdyt päätelmät kertovat vain ja ainoastaan niihin vastaajien mielipiteen. Erilaiset analyysit voidaan tehdä ja itse mittauksetkin tilaajalle sopivina aikoina ja sopivalla tavalla. Niin nytkin tehtiin. Jos olisi odotettu edes seuraaviin eduskuntavaaleihin, olisi ollut erittäin mielenkiintoista nähdä, miten suomalaiset silloin äänestäisivät. Kuinka suuri se enemmistö olisi?

    Huomioisittepa nyt eduskunnassa, että vieläkään, eikä varsinkaan tässä tilanteessa, ei ehkä ole liian myöhäistä. Pitäisi selvittää, olisiko hakemuksen peruuttaminen tässä tilanteessa, joka on meille suomalaisille todella raastavan ahdistava ja hyvin epäselvä, kansakunnan kannalta kannattavaa ja mahdollista. Saataisiin kansanäänestyksessä kansalta valta jatkotoimille. Kun tähän äärimmäisen hankalaan asemaan on nyt meidät saatettu, olkaa hyvät ja auttakaa meidät tästä tilasta nopeasti ja rauhanomaisesti pois. Suomalaiset eivät tällaista ansaitse.

    Perusteluina seuraava:

    Kun Suomen kansa ei ole toistaiseksi saanut äänestää Natosta ja se oikeus näyttää nyt siirtyneen Turkin kansalle , ja rehellisesti sanoen Turkin presidentille, koska tunnemme Turkin nykyhallinnon demokratian hyvin täällä kansan parissa, otettaisiin muutama askel taakse ja edetään aidon demokratian kautta meillä Suomessa nyt sitten. Kansalle ääni – Suomen kansalle!

    Meillähän ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten vahvasti ja perusteellisesti Natoon liittymistä kovassa kiireessä toteuttaneet päättäjämme olivat ennen päätöstä Turkin kanssa liittymistämme selvittäneet. On sanottu, että Turkin kanta oli toinen aiemmin.

    Suomalaisillekin, jos nyt itsekkäästi ajatellen edes viitsii tässä tuhoisan sodan jo käydessä Ukrainassa kirjoittaa, Ukrainan sota on merkinnyt järkyttäviä hintojen nousua (voittojen pitää pysyä ennallaan), edullisen energian saannin tyrehtymisestä, yritysten itälaajenemisen loppua. Mittavia menetyksiä. Venäjän poliittisen johdon vaihtaminenkaan ei pitkiin aikoihin tuo näitä menetyksiä todennäköisesti takaisin. On pelattu kortit nyt meillä ja Euroopassa sillä tavalla. Jos lopputulokseksi tästä odotetaan Venäjän demokratisoitumista, ehtii muutama sukupolvi nähtävästi odotella…

    Tämänkin sodan alkusyyt ovat kovin monisyiset. Muutama ulkopolitiikan huippuosaaja on blogeissaan näistä syistä, jopa sodan estämisenkin mahdollisuudesta, kirjoittanut ansiokkaasti. Kannattaa ennakkoluulottomasti lukea näitä esiintuloja, niitä kun ei isoista medioista oikein ole viime vuosina helposti löytynyt, vaikka kirjoittajilla olisi rautaista ulkopolitiikan osaamistakin. Tosin nyt ollaan ehkä ainakin vuosikymmen myöhässä. Vai olisiko sittenkin vielä mahdollisuus lopettaa sota nopeasti? Sellaisia yrityksiä nyt luonnollisesti kaikkein eniten odotamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.