Simo Hämäläinen on kirjailija, jonka nimi ei välttämättä ole tunnettu, mutta jonka teoksista moni tietää ainakin tutuimmat. Kätkäläinen on ehkä tunnetuin Hämäläisen luomista hahmoista, ja moni on varmasti nähnyt kirjojen pohjalta tehdyn elokuvan.
Ikuisuuden ostaja ja muita kertomuksia (Gummerus, 2007) on novellikokoelma, jonka sarkastinen ja hieman piruileva tyyli tuo lukijalle eteen elämän sellaisena kuin se arjessa meille näyttäytyy.
Hämäläisellä on kyky kertoa yksinkertaisia elämän ilmiöitä tavalla, johon ei kyllästy. Teoksen novelleja jaksaa lukea väsymättä, ja vaikka teksti on helppoa ja kevyttä, on aiheissa siitä huolimatta sisältöä. Arkipäivän tapahtumat ovat tuttuja kaikille, ja näihin jokaiselle yhteisiin ilmiöihin Hämäläinen tarttuu kiinni ja kuvaa ne hieman yksinkertaistaen, mutta sarkastisesti.
Touhottava keskiluokka
Teoksen novellien henkilöhahmoja yhdistää yrittäjyys ja osin myös johtajuus. Yrittäjyyden kautta kirjailija tuo esiin henkilöitä, joilla on omat taistelunsa voitettavina. Hämäläisen tyyli kertoa keskiluokkaisista ihmisistä on sarkastinen. Keskiluokkaisuudelle ominainen touhottaminen ja asioista turha huolehtiminen saa kirjailijan käsittelyssä piruilevan sävyn. Lukija huomaa, kuinka novellien henkilöiden käyttäytymismallit ovat tuttuja myös omassa elämässä. Tämä keskiluokalle ivaileva ote on tervetullut herätys huomaamaan oman elämän koomiset piirteet.
Avatar-novelli kertoo metsäteollisuudelle puutavaraa ajavan yrittäjän ratkaisusta tavata saksalainen kaunotar. Novelli piruilee nykyisille nettimaailman ilmiöille, mutta myös sen tuomalle helppoudelle, koska kaikki on ostettavissa, eikä valheesta jää kiinni, koska kaikki toimivat samoilla pelisäännöillä.
Kadonneet lapset -novelli kertoo tuoreen pariskunnan elämästä tarinan, joka on monelle tuttu. Novelli on kliseinen kuva insinööri-isästä ja omaa uraa haluavasta perheenäidistä. Kun vanhemmat haluavat olla tiiviisti työelämässä, joutuvat lapset sivuun. Juopotteleva perhepäivähoitaja vie lapset päivittäin naapuriin, jossa he kuuntelevat toistuvasti samoja tarinoita alkavaa dementiaa potevan vanhuksen luona. Lopulta vanhempien turhasta murehtimisesta huolimatta, lapsista kasvaa vastuullisia ja hyvään ammattiin päätyviä kansalaisia.
Sarkastisesta otteesta huolimatta, novellikokoelmassa on myös pari vakavampaa tekstiä. Pilven veikko -novelli kertoo surullisen, mutta kauniin tarinan siitä, mikä ajoi erään nuoren miehen runoilijaksi. Novelli on tarina erilaisuudesta, sairaudesta ja hyvästä ihmisestä.
Ikuisuuden ostaja -teos on lukemisen arvoinen ja kiinnostava. Vaikka teos ei ylläkään klassikoksi on siinä oma koukuttava elementtinsä. Elämä on lopultakin melko yksinkertainen asia. Parasta teoksessa on se, kuinka kirjailija on saanut elämän ilmiöt näyttämään niin helpoilta. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta myös kiinnostaa.