Eduskuntavaalit lähestyvät ja keskustelut kiihtyvät. Teemoja on monia mutta talous ja valtion velka ovat olleet aika hallitsevassa asemassa ja näitä teemoja erityisesti oikeisto-oppositio nostaa. Taloudesta ja velasta on hyvä puhua. Suomen valtion velka on kasvanut merkittävällä tavalla. Toki syytkin ovat olleet hyviä. Korona-pandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat väistämättä vaikuttaneet velan määrään. Keskusteluissa erityisesti kokoomus haluaa autuaasti unohtaa sen velan, jonka kokoomusjohtoinen Jyrki Kataisen hallitus otti vaikka maailmassa ei ollut pandemiaa eikä Euroopassa sotaa.
Talouden ongelmiin ja velan määrään tarjotaan oikealta lääkkeeksi leikkauksia. Kokoomus esittää miljardin euron leikkauksia sosiaaliturvan ja palveluiden indekseihin. Tällaiset summat ovat valtavia ja niiden vaikutus monien suomalaisten elämään olisi myös valtava. On helppoa heitellä vaalikeskusteluissa miljardeja konkretisoimatta, mitä niiden katoaminen julkisesta taloudesta tarkoittaisi tavallisille ihmisille.
Suomen sosiaali- ja terveysyhdistys Soste kertoi selvityksessään tammikuun lopussa, että osa sosiaalietuuksista ei riitä elämiseen ja, että perusturva tarvitsee leikkausten sijaa vahvistamista. Yhdistys kertoo selvityksessään, että Suomessa elää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä noin 800 000 ihmistä. Elinkustannusten nopea nousu heikentää heidän asemaansa entisestään. Jos tällaiseen tilanteeseen heitetään mukaa vielä miljardin leikkaukset perusturvaan oikeiston esittämällä tavalla niin miten näiden ihmisten sitten käy? Lopputulos tulisi todennäköisesti kamala.
Suomi on saanut jo viime vuosikymmenellä toistuvasti moitteita Euroopan neuvostolta liian matalasta perusturvan tasosta. Maiden välinen vertailu edes Euroopassa ei tosin ole helppoa mutta voidaan varmaankin todeta, että tilanne ei ole Suomessakaan sellainen kuin sen pitäisi. Tilanteen voi omin silmin havaita myös Tampereella. Suomen Punainen Risti jakaa ruoka-apua kaksi kertaa viikossa Otavalankadulla. Jono ruoka-apuun kiemurtelee korttelin ympäri ja pisimmillään se on jatkunut Sorinaukiolle asti. Kynnys lähteä jonottamaan ruoka-apua julkiselle paikalle on varmasti useimmille hyvin korkealla, eikä sinne ihan helposti lähdetä. Tarve avulle on todellista.
On tällaisessa tilanteessa realistista ja järkevää kohdistaa leikkauksia perusturvaan vai onko kyse ennemminkin ideologiasta, jossa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukea on leikattava, jos vain niin voidaan tehdä? Itse pitäisi parempana vaihtoehtona ihmisarvoisen elämän turvaamista Suomessa jokaiselle ja jättäisin kaikista heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvat leikkaukset tekemättä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu ja Tampereen kaupunginvaltuuston kolmas varapuheenjohtaja sekä kansanedustajaehdokas.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.