Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo nosti joku aika sitten esiin huolen iäkkäiden ihmisten syrjäytymisestä digitaalisten laitteiden ja palveluiden käytössä. Ikääntyneet ovat vaikeuksissa sellaisissakin arkisissa asioissa, joista he selviytyivät ennen digiaikaa mainiosti. Digipalveluita ei ole suunniteltu kuulleen niiden käyttäjiä. Jo pelkästään terminologia voi olla vierasta ja vieraannuttavaa. Ohjeiden tulisi olla selkokielisiä, ymmärrettäviä tottumattomillekin käyttäjille.
Myös DigiIn-tutkimukset osoittavat, että julkisten palveluiden digitalisointi saattaa edistää syrjäytymistä ihmisillä jotka ovat jo muutoinkin erityisen haavoittuvassa asemassa. Nämä ihmiset joutuvat digiasioinnissaan turvautumaan muiden ihmisten ja digitukipisteiden apuun. Kokemus syrjäytymisestä heikentää itseluottamusta ja voi aiheuttaa masennusta.
Tampereen strategiassa luvataan varmistaa ”eheät ja sujuvat digitaaliset palveluprosessit kuntalaisille ja muille toimijoille. Pidetään kaikki mukana kehittyvässä arjessa käytettävyyden ja saavutettavuuden avulla”. Miten tämä tehdään, siitä en löytänyt kaupungin asiakirjoista suunnitelmaa ja sen vuoksi esitin viime syksynä jättämässäni valtuustoaloitteessani asian korjaamista.
Kaupunkilaisilta tulee paljon yhteydenottoja vaikeuksista digimaailmassa. Työntekijät niin hoiva-aloilta kuin varhaiskasvatuksesta tuskailevat vaihtuvia digijärjestelmiä ja niiden opetteluun menevää työaikaa, joka on pois muusta.
Digivaikeudet koskevat siis muitakin kuin iäkkäitä. Jopa 39 prosenttia suomalaisista tarvitsee tukea internetin ja digitaalisten laitteiden kanssa. Maahanmuuttajissa on paljon ihmisiä, joiden on vaikeaa joko kielivaikeuksien vuoksi tai muutoin selviytyä digitaalisisten palveluiden hyödyntämisestä. Huononäköisillä, näkövammaisilla ja muilla vammaisilla ihmisillä haasteet digilaitteiden äärellä voivat olla kohtuuttomat. Vähävaraisilla käyttö voi olla mahdotonta sen vuoksi, ettei ole varaa digitaalisiin laitteisiin.
Kuntien tuleekin koordinoida iäkkäille ja muille tarvitseville tukea digilaitteiden ja digitaalisten palveluiden käyttöön.
Vanhusasiavaltuutetun tavoin pidän myös tärkeänä, että toisen puolesta voisi asioida riippumatta siitä, onko apua tarvitsevalla käytössään sähköisen tunnistautumisen välineitä vai ei. Lisäksi tarvittaisiin kansallinen asiointikanava, jonka kautta voisi ilmoittaa, ettei käytä lainkaan digitaalisia palveluita. Etenkin suurimmilla kunnilla olisi mahdollisuuksia vaikuttaa valtiovallan suuntaan mainittujen uudistusten aikaansaamiseksi.
Ehdotukset ovat tärkeitä ihmisoikeuksien, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja edellyttävät tietenkin sitä, että palvelut on tulevaisuudessakin mahdollista saada myös lähipalveluina.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.