Sirkku Peltolan vuonna 2004 alkanut teatrologia maaseudun ja suomenhevosen elämänmenon muutoksesta on edennyt viidenteen osaan. Tampereen Työväen Teatterissa ensi-iltansa saanut REIKÄleipä kuvaa Keski-Euroopasta kerjuukierrokselta juurilleen palanneen Kotalan perheen edesottamuksia räsähtämässä olevan tupansa lähitienoilla. Reikä näytelmän nimessä viittaa moneen asiaan. Jopa isä-Kotalan ideoimaan pajutuoteyritykseen.
Maailman mullistukset eivät ole muuttaneet viisikon perusasetelmia. Georg Otsin laulaman Muuttuvat laulut tahdissa Äite (Ola Tuominen), Aili (Tuire Salenius), Kai (Aino Räsänen), Jaana (Miia Selin) ja paluumuuttajana Lassi-isä (Mika Honkanen) esittelevät säilyttämäänsä lapsenuskoa maailman perushyvyyteen ja Fortuna-jumalattaren suosioon. Ainoastaan Äite ja Jaana varoittelevat katsojille ihmiskuntaa odottavasta Nemesiksen kostosta.
Sirkku Peltolan teatrologia on jatkoa 1970-luvun alussa kirjallisuudessa alkaneelle pakettipeltorealismin vyörylle, jonka suosio nousi korkeimmilleen Heikki Turusen 1973 ilmestyneen Simpauttajan myötä. Seuraavana vuonna tehdyssä tv-sarjassa Ahti Kuoppala loisti Simpauttajan roolissa.
Jättäkää nauru lapsille
Dramaturgi Hanna Suutelan mukaan sitkeydessään muutosmyönteinen ja joustavuudessaan periaatteellinen Kotalan perhe on joukko yhteiskuntaa kommentoivia klovneja. Hahmot kehollistavat suomalaisen arkirealismin ja saavuttavat ajoittain myyttiset mittasuhteet.
Elokuvan puolelta näille arjen- ja tajunnanvirrassa seilaileville hahmoille lähin esimerkki löytyy Uuno Turhapuro-elokuvien tyypeistä sekä lukuisista televisiolle tehdyistä maaseutukomedioista. Mutta vakavampaan TV-2:ssa vuosina 1972–78 esitettyyn Reino Lahtisen käsikirjoittamaan Rintamäkeläisiin Kotalan perheen seikkailut eivät enää vertaudu, vaikka lähtökohdat ovat samat. Onhan Äite, Taimi Terttuli Kotala tullut nykysijoilleen Karjalan evakkona. Nyt Äite asuu Ladassa pandemian pelkonsa vuoksi haluten rauhaa ja yksityisyyttä ennen ikuisuuden porttikongia.
Äite laukoo uuninpankopäällysjälkeläisilleen aforistisia elämän totuuksia pahan päivän varalle -asenteen tärkeydestä. Tämä testataankin loppukohtauksessa, kun Äiten pahan päivän varalle säästämän Lennunsuon kohtalo paljastuu. Silti Äite opettaa koskettavassa loppukohtauksessa:
– Jättäkää nauru lapsille. Opettakaa niitä kattoon paikkojen ja aikojen ohi. Kauas. Sitten nekin aina jaksaa paremmin kuoria perunoita, perata kalaa ja riisua lapseltansa lumiset tumput.
Kyntöauran vetäjä totokärryjen eteen
REIKÄleivässä tyylilajeja löytyy absurdista teatterista brechtiläiseen eeppiseen teatteriin. Ailin muistellessa 70-lukua, Agit Prop-lauluyhtye käy heläyttämässä Opi perusasiat-laulun.
Hetki viivähdetään myös Kitulan Demokraattisten Nuorten vuoden 1978 kokouksessa Ailin toimiessa sihteerinä. Aili muistelee myös kesän 1975 Mukkulan Spartakiadeja, joissa menetti neitsyytensä:
– Unelmat karkaa käsistä kuin käytetty sulttaani makuupussin poimuihin.
Aimo Räsänen ja Tuire Salenius tekevät tasaisen varmaa työtä rooleissaan, joihin olisi tosin kaivannut uusia sävyjä, paikka paikoin vanhat maneerit häiritsivät.
Mika Honkanen Ailin entisenä miehenä ja Kain ja Jaanan isänä oli uusi tuttavuus. Valitettavasti Honkasen loistavat koomikon lahjat jäivät nyt suurimmaksi osaksi ilmeilyn ja maneerien tasolle.
Mia Selin nalkuttavan, turhautuneen Jaanan roolissa on juuri niin rasittava kuin rooli maailmantuskaa potevana perheen omatuntona edellyttääkin.
Huikean hienoon roolisuoritukseen yltyvä Ola Tuominen Äitenä, eräänlaisena feminiinisenä Väinämöisenä täyttää näyttämön vakaalla, vanhuuden viisautta ja oveluutta säteilevällä olemuksellaan.
Tuominen palauttaa mainiosti juurilleen vuoden 2004 KOM-teatterin aivan hulvattoman Suomen hevosen, jossa Hannu-Pekka Björkman näytteli Äiten roolin.
Yhteenvetona voi sanoa, että suomenhevosen kohtalo rinnastuu myös Kotalan perheen kohtaloissa. Kyntöauran sijaan suomenhevonen vetää nyt totoraveissa nopeiden voittojen kilpakärryjä.
Äiten pahan päivän varalle säästämän Lennunsuon viiden hehtaarin suopalstan arvo nousi yli kuusinkertaiseksi tuulivoimalayhtiön vuokratessa sen 20 vuodeksi, elleivät isä ja Kai olisi ehtineet edelle.
Suomen hevosen tie vei edelliskesänä Pyynikin kesäteatteriin. Maaliskuussa presidentti myönsi Peltolalle akateemikon arvonimen. REIKÄleivän loppukohtauksessa avoimeksi niin Kotalan perheen kuin maaseudun tulevaisuudenkin suhteen jää Muuttuvat laulut -kappaleen kysymys: mihin suuntaan voi käydä huomispäivän tie.
Yleisö palkitsi esityksen raikuvin aplodein.
Tampereen Työväen Teatteri, Eino Salmelaisen näyttämö: REIKÄleipä.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku Peltola
Koreografia: Timo Saari
Lavastus: Hannu Lindholm
Puvut, kampaukset ja maskit: Marjaana Mutanen
Valot: TJ Mäkinen
Äänisuunnittelu: Kyösti Kallio
Laulujen harjoituttaminen: Jari Leppänen
Tuottaja: Heidi Kollanus
Apulaistuottaja: Elise Richt