Vaikuttava Veriruusut hurmaa syksyn ajan Valkeakoskella

Valkeakosken kaupunginteatterissa syksyn ajan pyörivä Veriruusut -näytelmä tempaisee katsojan Valkeakosken punaisten naiskaartin matkaan vuonna 1918. Koskettava ja rankka tarina herää lavalla henkiin eikä jätä yleisön silmiä kuiviksi. Näytelmä onnistuu vangitsemaan romaanin kuvaamaa sisällissodan karmeaa mielivaltaa ja kuvaa riipaisevalla tavalla tragediaa, jossa naapurista tulee vihollinen.

Kirjailija Anneli Kannon romaaniin perustuva näytelmäsovitus on alkutekstille hyvin uskollinen. Näytelmässä pysytään Valkeakosken naiskaartin vaiheissa. Romaanissa kuvatut Tampereen tapahtumat on jätetty pois, mikä osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi tarinan pysymiseksi koossa 2,5-tuntisessa näytelmässä.

Veriruusut on valikoitunut esitettäväksi kaupunginteatterissa kaupungin satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Valkeakosken maisemiin sijoittuvat tapahtumat kertovat kaunistelematonta tarinaa kaupungin historiasta. Näyttelijöitä nähdään lavalla noin kolmekymmentä ja ohjauksesta ja dramatisoinnista vastaa Minna Kangas.

Anneli Kannon käyttämä hersyvä, runsas ja elävä kieli tulee lavalla hyvin oikeuksiinsa, mistä voi kiittää käsikirjoituksen lisäksi huolellista ja taidokasta näyttelijäntyötä. Tilannetaju toimii ja liikutuksen kyynelten lisäksi yleisö saa useat naurut. Pääroolissa 15-vuotiaana Sigridinä nähdään Alma Koskinen, jonka tulkinta nuoren naiskaartilaisen kasvutarinasta on hyvin vaikuttava.

Kirjalle uskollinen sovitus on turvallinen eikä ota riskejä. Paikoin tapahtumien liiallinen selittäminen tuntuu häiritsevältä – näyttämisen sijaan kohtauksia esitetään turhan paljon romaanista tutulla kerronnalla.  Tätä paikoittain toimivaakin tehokeinoa käytetään näytelmässä liikaa, mikä herättää kysymyksen, olisiko näyttelijöihin ja tulkinnan taitoon voinut luottaa enemmän.