Artikkeli: Kulttuuri

28.11.2023 klo 15:54

Timo Malmi hurmaa lukudraamallaan

Timo Malmin ensiesitys lukudraamasta Hymyn maa saa Jaana Mäkiseltä kiitoksia. (Kuva: Jaana Mäkinen)

On vuosi, jolloin hämeenkyröläinen kirjailija Frans Emil Sillanpää saa Nobelin kirjallisuudenpalkinnon, Aleksis Kiven pronssipatsas paljastetaan Helsingin Rautatientorilla – ja talvisota on tuloillaan. Emma Väänänen kulkee kirjastossa etsiäkseen jotain lämmintä luettavaa. Käteen tarttuu kirja Tuulensuu, minä rakastan sinua.

Tästä alkaa mielenkiintoinen ”rakkaustarina”, jonka pääosissa ovat Emma Väänänen sekä näyttelijä, laulaja Arvi Tikkala. Eletään Tampereen maisemissa vuonna 1939. Emma on kiihkeän rakastunut Arviin, joka on asiasta ymmällään. Arvin intensiteetti kun kohdistuu meidän aikalaistemmekin tuntemaan musiikkiin, jota hän ehti laulaa levyille yli sata kappaletta. Rakastuminen ja halu, mitä tapahtuukaan Emman huoneessa, onkin kuulijan mielikuvituksen tuotosta.

Hymyn maa – näyttelijät sodassa

Hymyn maa – näyttelijät sodassa -lukudraaman ytimessä ovat kuitenkin Tampereen teatterin talvi- ja jatkosodan sankarivainajat, ja rintamateatterit. Kuullaan Tampereen teatterin kapellimestari Kustaa Salorantaa, näyttelijä Elsa Rantalaista ja vilahtaapa tarinassa myös helsinkiläisistä näyttelijöistä muiden muassa Ella Eronen ja Kullervo Kalske sekä presidenttipari Alli ja Juho Paasikivi. Totta kai tarina on kuvitteellinen, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen. Timo Malmin ensiesitys lukudraamasta saa Tampereen Kirjatyöntekijäin Kirjallisuuskerhon tapahtumaan osallistuneet uppoutumaan tarinaan kuin aitoon teatteriesitykseen konsanaan.

Musiikkinäytelmä, joka vielä jäi lukudraamaksi, sai alkunsa muutamia vuosia sitten, kun teatterineuvos Esko Raipia otti asian tiimoilta yhteyttä Timo Malmiin. Mukana näytelmää oli edellisten lisäksi miettimässä, ja jopa läpilukemassa, Seppo Mäki, sekä nuorempaa sukupolvea palavereissa edustaneet Karoliina Vanne ja Konsta Laakso.

Kohtalo puuttui peliin ja Esko Raipian menehtyminen pysäytti alustavan näytelmän teon, mutta lukudraama jäi, ja se on hyvä asia. Tämä soljuva, mielenkiintoinen ja surullinenkin tarina olisi ilo nähdä teatterin lavalla. Lukudraamanakin tämä on mukaansatempaava ja lisämausteina kuultavat musiikilliset helmet, kuten Bulu bulu bulu, Vaimoke tai Sä kaunehin oot, nostavat hymyn huulille.

Lisää aiheesta muualla verkossa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *