Vasemmistoliiton presidenttiehdokas ja puheenjohtaja Li Andersson paljasti Hervannan Varjobaariin kokoontuneille kuulijoille, ettei valinnut iskulausetta ”seuraava koko kansan presidentti” sen takia, että Tarja Halonen ja Urho Kekkonen olisivat voittaneet sillä vaalit. Sen sijaan hän haluaa iskulauseellaan muistuttaa ihmisiä siitä, ketkä kaikki todellisuudessa muodostavat Suomen koko kansan.
– Kun puhutaan kansasta, suomalaisista, niin siihen kuuluvat myös uussuomalaiset, pienituloiset, työttömät, sairaat, nuoret ja vanhukset. Kaikki he, jotka liian usein kokevat olevansa muita vähempiarvoisia, Andersson kuvaili.
– Olkoon se sitten vallankumouksellinen tai hyperpunainen näkökulma, mutta aion pitää ääntä jokaisen jakamattoman ihmisarvon puolesta.
Andersson on huolissaan siitä, miten esimerkiksi hallituksessa istuvien kansanedustajien puheissa ihmisryhmiä leimataan ja miten hallituksen eriarvoistava politiikka vaikuttaa kansan yhtenäisyyteen ja ihmisten luottamukseen paitsi yhteiskuntaan, myös toisiinsa.
Andersson näkee, että hyvinvointivaltion tulevaisuus vaikuttaa merkittävästi sisäiseen turvallisuuteen. Historiallisen kovat leikkaukset sosiaaliturvaan ja rajut heikennykset työelämään lisäävät eriarvoisuutta aikana, jolloin Anderssonin mielestä olisi tarpeen satsata tasa-arvoon, yhtenäisyyteen ja luottamukseen.
Leikkausten ajankohta on Anderssonin mukaan erityisen huono kansantalouden näkökulmasta. Jakolinjat tulevat kasvamaan. Hän toteaa, että arvioiden mukaan 17 000 uutta lasta tulee putoamaan köyhyyteen ja 100 000 uutta ihmistä tulee joutumaan toimeentulotuen piiriin.
– Tällä on väliä turvallisuuden osalta.
Kokoaan suurempi Suomi
Andersson on kampanjassaan korostanut ihmisoikeusperustaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, kansainvälisen oikeuden kunnioittamista sekä rauhan rakentamisen ja välittämisen merkitystä. Konfliktien ennaltaehkäisyn tulisi ohjata työtä ja Suomen pitäisi pitää kiinni arvoistaan eikä taipua painostukseen. Nato ei Anderssonin mukaan määritä eikä sanele Suomen ulkopolitiikkaa.
Nato-maana Suomen tulisi Anderssonin mielestä seurata Norjan mallia ja linjata, että ei salli ydinaseita maaperälleen. Ydinaseiden salliminen heikentäisi Suomen uskottavuutta ydinaseriisunnan puolestapuhujana ja lisäisi itärajan jännitteitä.
On Anderssonin mielestä olemassa riski, että Suomessa aletaan antaa liikaa painoarvoa suurempien valtioiden esimerkille ja painostukselle. Tällaista keskustelua on jo ollut hänen mukaansa havaittavissa, kun puhe on Suomen roolista Naton jäsenenä. Andersson haluaa korostaa, että Suomen tulisi olla kokoaan suurempi niissä asioissa, jotka ovat Suomelle tärkeitä.
Ukrainan vankkumaton tukeminen on ajankohtainen, tärkeä ulkopoliittinen kysymys, jonka Andersson tuo selvästi ilmi. Ukrainan tukemisen lisäksi hän nostaa Gazan pahenevan tilanteen, jota on pitänyt kampanjansa aikana johdonmukaisesti esillä. Anderssonin mielestä Suomen ja muiden maiden pitäisi luoda poliittista painetta Israeliin. Hänen mielestään Suomi voisi tukea Etelä-Afrikan kannetta, jossa Israelia syytetään kansanmurhasta.
– On tärkeää, että moni maa ottaa selvästi kantaa tulitauon ja humanitäärisen avun puolesta.
Ilmastopolitiikka on ulkopolitiikkaa
Presidentin tärkeimpiin tehtäviin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, mutta puhe myös arvoista on perusteltua, sillä Anderssonin mielestä presidentin rooliin kuuluu vahvasti arvojohtajuus halusi tämä sitä tai ei. Presidentin olisi syytä tiedostaa oma valta-asemansa, sillä vallankäyttöä on muun muassa, mitä aiheita presidentti päättää kommentoida ja mitä sanavalintoja käyttää. Anderssonin mielestä presidentti ei voi ohittaa aikamme suurimpia kriisejä tulevaisuudelle ja turvallisuudelle, eli ilmasto- ja luontokriisiä.
Li Andersson haluaa ilmastopolitiikan ulkopolitiikan keskiöön. Kestävyys on hänelle tärkeä arvo ja Anderssonin mielestä ympäristön kantokyky tulisi huomioida kaikessa tekemisessä. Kriisit voidaan vielä ratkaista, jos tahtoa on riittävästi.
Tällä hetkellä Anderssonia huolestuttaa hallituksen tekemät leikkaukset kehitysyhteistyöhön. Hallitus on päättänyt lopettaa kokonaan kehitysyhteistyön viiteen maahan. Listalla on maita, joissa ilmastokriisin vaikutukset vaikeuttavat elämää. Tämä vie Suomelta Anderssonin mielestä uskottavuutta puhua ilmastokriisistä.
Ilmasto läpileikkaavana teemana ulkopolitiikassa vaikuttaa myös kauppaan. Esimerkkinä Andersson mainitsee, että Suomi voisi valita viedä ulkomaille puhdasta teknologiaa eikä esimerkiksi sianlihaa.
Vaikka ympäristön ja ilmaston osalta tilanne näyttäisi synkältä, voidaan Anderssonin mielestä kriisit vielä ratkaista, jos tahtoa on riittävästi. Aamulehden vaalipaneelissa Tampereen vierailunsa päätteeksi Andersson vastasi lukiolaisen kysymykseen, miksi on syytä uskoa, että asiat järjestyvät.
– Ihmisten luomat ongelmat ovat ihmisten ratkaistavissa. Jos me olemme olleet luomassa ilmastokriisiä, meidän velvollisuutemme on ratkaista se. Siksi politiikalla on väliä.
Vastauksensa hän päätti toteamalla, että kokee velvollisuudekseen tehdä kaiken, mitä pystyy tekemään ja myös pitämään kiinni toivosta.
