Vuonna 2023 yli 100 000 ihmistä jäi mielenterveydellisistä syistä pitkälle sairauspoissaololle. Tilanne on erittäin huolestuttava. Onko työelämämme jopa jo liian tehokasta ja suorituskeskeistä? Ovatko työpäivät niin tiukkaan aikataulutettuja ja kiireisiä, että olemme työpäivän päätyttyä jo aivan loppu?
Jos olemme työpäivän jälkeen niin ylirasittuneita, että nippa nappa suoriudumme arjestamme, emme jaksa todennäköisesti harrastaa mitään. On kuitenkin todettu, että ihmiselle on tärkeää saada vastapainoa työlle ja esimerkiksi liikunnan on todettu tuottavan mielihyvähormoneita ja ennaltaehkäisevän mielenterveysongelmia.
Toivon maamme hallituksen totisesti miettivän asioita pitkällä tähtäimellä ja miettivän haastetta, joka meillä on työhyvinvoinnissa. Olisiko nyt tärkeämpää panostaa ihmisten työssä jaksamiseen kuin horjuttaa uskoa hyvään työelämään?
Onko nyt oikeasti järkevää poistaa aikuiskoulutustuki, joka on mahdollistanut alan vaihdon myös aikuisiällä? Onko järkevää poistaa vuorotteluvapaa, joka on antanut mahdollisuuden hetkeksi huokaista työelämän kiireistä? Vai halutaanko edelleen lisätä ihmisten pahoinvointia kiristämällä työelämää ja heikentämällä työntekemisen ehtoja?
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Nokialla.