Väinö Linnalle Runebergin näkemykset edustivat ryysyevankeliumia

Minkä vuoksi alemmat kansankerrokset eivät hyväksyneet J. L. Runebergin heille tarjoamaa osaa, jossa kansallisrunoilijamme kuvasi suomalaisen rahvaan jäsenen urhoollisena, uskollisena, ahkerana, jumalallisena, nöyränä ja omalla tavallaan arvonsa tuntevana?

Tätä kysyi Väinö Linna tasan 60 vuotta sitten Åbo Akademin ylioppilaskunnan järjestämässä Runebergin päivän tilaisuudessa. Tänään kansallisrunoilijamme syntymästä on kulunut 220 vuotta.

Linnan mielestä juuri Runebergiltä on lähtöisin alemman kansan keskuudessa niin vihattu käsitys petäjäistä leipää syövästä katajaisesta kansasta ja vähään tyytyväisestä sekä ahkerasta ihmisestä, joka valittamatta alistuu mihin rasitukseen tahansa kysymättä sen tulosta:

– Tietenkin tällainen ihminen on suorastaan unelmaihminen ylhäältäpäin katsottuna, koska se on kuin kone, jota voi käyttää mihin tahansa, ja – niin kuin tämän onnellisen asiantilan jatkuvuuden takaamiseksi – tuo ihminen on kaiken lisäksi vielä hieman tyhmäkin.

– Nämä Runebergin luomat ihannepuvut saattavat nimittäin näyttää varsin sopivilta jonkun toisen yllä, mutta miltähän meistä todella tuntuisi pukeutua niihin itse. Kuka meistä lopultakaan haluaa olla Sven Dufva, Hannu Munter, Sotavanhus, Kuormarenki, Mieron Koira tai edes Saarijärven Paavo, Linna kysyi.

Linnan mukaan  monien muiden tavoin Runeberg käsittää hengen korkeimmaksi ilmaukseksi ruumiillisen ja maallisen ihmisen itsetuhon. 

– Vänrikki Stoolin tarinoissa ilmenevätkin uhri- ja kuolemankultin piirteet hyvin selvästi.

Yksinkertaisuuden ja kuoleman korostamista Linna piti meidän suomalaisten kansallisonnettomuutena. Paljon verta, hikeä ja kyyneleitä ehti vuotaa ennen kuin tajuttiin, ettei Suomen kansa tahdo elää pelkästään joidenkin yläluokan ihmisten mielikuvituksen vaatimusten täyttämiseksi. 

– Vielä vuoden 1918 tapahtumienkaan jälkeen ei yläluokka ajatellut kuvan muuttamista. Se yritti selvitä asiasta ampumalla mallin.

Pään palautus suomalaiselle sotilaalle

Jos runebergiläinen, idealistinen näkemys Suomen kansasta oli yläluokan mielikuvituksen tuote, niin entäpä nyt, kun elämme median mielikuvamaailmassa, virtuaalitodellisuudessa. Miten kansa voi hahmottaa oman kuvansa ja asemansa tällaisessa todellisuudessa? 

Mielenkiintoista oli havaita viime torstaina, helmikuun ensimmäisenä päivänä, ettei kummankaan iltapäivälehden lööpissä mainittu sanallakaan meneillään olevasta suuresta lakosta. Lakkoilevilla työntekijöillä ei ole asiaa tulla pilaamaan näiden julkkisjulkaisujen korskean kulutusjuhlan tunnelmaa. 

Tällainen ison rahan media pitää uusrunebergiläistä peiliä edessämme. Näemmekö itsemme pelkästään vain sen tarjoaman näyteikkunan kautta? Kuka meille nauraa näyteikkunan takana?

Linnan mielestä Runebergin nimissä ihmisiltä vaadittiin liikaa. Tuntemattoman sotilaan ja Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian avulla Linna halusi päästää suomalaiset noista kiristävistä vaatteista ja palauttaa suomalaiselle sotilaalle pään, jonka Runeberg häneltä unohti:

– Olen tahtonut osoittaa, ettei heitä voida enää tuollaisen ryysyevankeliumin avulla hallita, eikä ylhäältäpäin tuleva myötätunto myöskään enää riitä, sen paremmin kuin jouluavustuksen muodossa ilmenevä nyyttisosialismikaan.

Linna arvioi vuonna 1979 viisitoista vuotta aiemmin pitämäänsä esitelmää todeten, että Runeberg itse ei ollut hänen kritiikkinsä kohde. Vaan se, että Runebergiä ja hänen arvomaailmaansa yritettiin vielä 1930–40-luvuilla, ja jopa sen jälkeenkin, pitää hereillä, vaikka hänet olisi pitänyt päästää runoilijan lepoon. 

Talvisodan syksynä 1939 Vänrikki Stoolin tarinat oli Suomen myydyin kirja, ja 15 vuotta myöhemmin Tuntematon sotilas.

Uuden ihmiskuvan perusteet

Runebergiläinen arvomaailma romahti itse asiassa vasta 1960-luvulla Juhannustanssit-romaanista käydyn oikeusjupakan myötä. Linnan mukaan Hannu Salama halusi kysyä, onko Jumala  vielä myös yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vallan välikappale vaiko vain uskonnollisen tunteen ja auktoriteetin kohde.

Linnan mukaan yhteiskuntatieteilijät perivät 1960-luvulla Runebergin aseman kansan asenteiden selittäjänä ja määrittelijöinä. He alkoivat saarnata pluralismia entisen yhtenäiskulttuurin sijasta.

– Saarijärven Paavo vaelsi maaseudulta kaupunkeihin teollistumisen mukana. Eivätkä jäljelle jääneetkään tyytyneet nöyrästi osaansa. Yhteiskunnan missään sopukassa ei oikeastaan ollut enää tilaa runebergiläisyydelle. Lukuun  ottamatta ehkä joitakin asevelijuhlien aikana koettuja hetkellisiä mielennousuja.

Vuonna 1979 Linna totesi, että Darwin, Marx ja Freud ovat yhdessä taloudellisyhteiskunnallisen muutoksen kanssa luoneet uuden ihmiskuvan perusteet. Siinä ei kenties ole tilaa enempää runebergiläisyydelle kuin realisteillekaan.

– Tosin neuvottomuus ja hämmennys ovat panneet jotkut etsimään nurkista vanhoja jumalankuvia, mutta inhimilliset arvot ovat sidoksissa yhteiskunnalliseen kokonaistilanteeseen. Täytyy tapahtua suuria muutoksia ennen kuin voidaan ajatella runebergiläisten arvojen renessanssia jokapäiväisessä arkielämässä tai sotaisten arvojen kohdalla. Jos runebergiläisiä arvoja vielä tarvitaan, merkitsee se kaikkien arvojen luhistumista. L. Runebergin syntymän 220 vuotispäivänä ja Jörn Donnerin syntymän 91-vuotispäivänä on syytä myös kysyä, löytääkö lukija tämän päivän mediakuohunnan tyrskyistä tai kaunokirjallisuudesta vastauksia kysymyksiin: Miten yhteiskunta toimii? Mitä maailmassa tapahtuu? Kuka minä olen tämän kaiken keskellä?

Lähde: Väinö Linna: Murroksia – Esseitä, puheita ja kirjoituksia, WSOY  1990