Elokuun 13. päivänä vuonna 1961 Itä-Saksa, DDR pystytti pääkaupunkinsa Berliinin ympärille muurin, joka esti vapaan kulkemisen DDR:stä Länsi-Berliiniin ja päinvastoin. Euroopan kylmä sota kiristyi, kunnes muuri 28 vuotta myöhemmin murtui ja Saksa vähän ajan kuluttua yhtenäistyi. Muuri oli vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan kummajainen, joka rakennettiin, koska avoin raja DDR:n pääkaupungin ja Länsi-Berliinin välillä uhkasi DDR:n olemassaoloa pakolaisvirran kasvaessa jatkuvasti.
Saksa jaettiin toisen maailmansodan voittajavaltioiden kesken miehitysvyöhykkeisiin, joista oli jo 1940-luvun lopulla tullut kaksi valtiota: Saksan Demokraattinen Tasavalta ja Saksan Liittotasavalta. Myös Berliini jaettiin, mutta sen asema pysyi ratkaisemattomana ja raja oli aluksi auki Berliinin sisällä. Syynä kummalliseen tilanteeseen oli se, etteivät Hitlerin Saksan voittaneet valtiot päässet yksimielisyyteen Saksan tulevaisuudesta.
Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana asuin 1970-luvulla viisi vuotta ”muurin varjossa”, eli DDR:n pääkaupungissa Berliinissä. Niiden aikojen muistot ja sieltä kirjoittamani raportit sekä myöhemmin ilmestyneet monet tutkimukset ja avautuneet arkistot ovat antaneet aiheen pohtia, mitä tapahtui todella. Miksi DDR:n Berliini oli pakko eristää muurilla, ja miksi juuri tämä muuri vaikutti ratkaisevasti siihen, että se loputa murtui ja Saksa yhtenäistyi?
Vuonna 1945 Hitlerin armeijan antautumisen jälkeen Saksassa syntyi epämääräinen ja lopulta kaaosmainen tilanne. Voittajavaltiot Neuvostoliitto, USA, Iso-Britannia ja Ranska sopivat Potsdamin tapaamisessa kesäkuussa 1945 periaatteessa Saksan tulevaisuudesta mutta eivät kyenneeet yhdessä sitä toteuttamaan. Tavoitteeksi kirjattiin aseista riisuttu, yhtenäinen ja demokraattinen Saksa. Oli kuitenkin selvää, että Neuvostoliitossa näitä sanoja tulkittiin toisin kuin länsivalloissa.
Stalin olisi hyväksynyt länsimaisen demokratian Saksan valtiojärjestelmäksi ylimenokauden ajaksi mutta hänen lopullisena tavoitteenaan oli yhtenäinen sosialistinen Saksa. Moskovasta sodan jälkeen Berliiniin lähetetyt entiset saksalaiset kommunistijohtajat Walter Ulbricht ja Wilhelm Pieck kiirehtivät kuitenkin sosialismin toteuttamista neuvostovyöhykkeellä ja aiheuttivat aikamoisen sekasorron.
Kun Saksa nyt on yhdistynyt, muurin ajan tapahtumien syitä ja seurauksia voidaan arvioida objektiivisemmin kuin kahden saksalaisvaltion aikana. Mielestäni 13.8.1961 pystytetyn muurin merkityksen voi lyhyesti arvioida seuraavasti: DDR:ssä oli pakko rakentaa muuri, kun haluttiin jatkaa sosialismin toteuttamista. Ilman muuria suuri osa väestöstä olisi paennut muualle ja toisaalta valuuttakeinottelu kahden eriarvoisen Saksan markan vuoksi olisi lamaannuttanut DDR:n talouden.
DDR:n johtajilla oli muurin pystyttämisen jälkeen utopia, joka oli jossain määrin samanlainen kuin Neuvostoliiton johtajalla Nikita Hruštšovilla vuoden 1961 alussa. Neuvostoliittoon haluttiin rakentaa kommunismi 20 vuodessa. DDR:n johtajat olivat 1960-luvulla vakuuttuneita, että DDR:ssä työläisten elintaso nousee lähivuosina länsisaksalaisten työläisten elintasoa korkeammaksi ja silloin lännessäkin halutaan yhtenäistä sosialistista Saksaa.
DDR:ssä väestön elintaso kyllä nousi muurin rakentamisen jälkeen, mutta jäi kuitenkin vuosi vuodelta jälkeen länsisaksalaisten työläisten elintasosta. Eniten DDR:n asukkaita harmitti kuitenkin se, että matkustaminen länsimaihin oli käytännössä mahdotonta. Ennen 1970-luvun liennytyssopimuksia ei edes sukulaisvierailuja Länsi-Berliiniin tai päinvastoin voinut tehdä.
Vuonna 1973 Helsingissä allekirjoitettu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirja antoi DDR:n asukkaille uutta toivoa. DDR:n johtaja Erich Honecker oli hyväksynyt asiakirjan, jossa luvattiin edistää ihmisten ja tavaroiden liikkumista, perheiden yhdistämistä ja muita kansainvälistä yhteistyötä edistäviä asioita.
Tuloksena tuhannet DDR:n asukkaat esittivät anomuksen muuttaa ulkomaille. DDR:n turvallisuuspalvelu Stasi huomasi, että muuttohalukkaiden joukossa oli erittäin paljon lääkäreitä ja muita korkean koulutuksen saaneita.
DDR:n asukkaille tuli myöhemmin myönteisenä yllätyksenä se, että Neuvostoliiton johtoon vuonna 1985 valittu Mihail Gorbatšov vaati ETYK-asiakirjan lupaamaa vapaata keskustelua ja liikkumista. Kun DDR:n johto sitten alkoi rajoittaa myös neuvostoliittolaisten julkaisujen levittämistä DDR:ssä, ihmiset tulivat kaduille ja vaativat ETYK:in päätösten toteuttamista.
Berliinin muuri murtui lopulta marraskuussa 1989. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että vuonna 1961 rakennettu muuri johti lopulta DDR:ssä tilanteeseen, jossa Saksan jako ei voinut enää jatkua. Muuri oli aluksi tukenut DDR:n olemassaoloa mutta teki myöhemmin koko valtion olemassaolosta mahdottoman.
Berliinin muuri on koko sen olemassaolon ajan ja myös sen jälkeen ollut nähtävyys, jota turistit käyvät ihmettelemässä. Muurin aikana Länsi-Berliinin puolelle oli rakennettu useita näköalapaikkoja, joille voi nousta ja katsella muurin yli itään. DDR:ssä sitä saatettiin joskus näyttää ylpeänä ”suojamuurina”, joka estää lännen imperialistien provokaatiot.
Minulla oli vuonna 1982 harvinainen tilaisuus päästä Brandenburgin portin länsipuolelle aivan muurin tuntumaan alueelle, jonne ei turisteeille eikä juuri muillekaan ollut asiaa. Tämä tapahtui, kun olin DDR:ssä maan päälehden Neues Deutschlandin lehdistöjuhlissa veljeslehti Kansan Uutisten edustajana. Siltä matkalta ovat oheiset kaksi kuvaa. Ne on otettu samalta paikalta, toinen länteen, toinen itään. Nykyään portin läpi voi kulkea vapaasti. Brandenburgin portti onkin nyt Berliinin suosituimpia nähtävyyksiä.
