Suomessa naispoliitikot kohtaavat järjestelmällistä häirintää

Raiskaus ja tappouhkauksia, vähättelyä, solvaamista ja pelottelua. Suomessa naiset eivät voi osallistua politiikkaan rauhassa: naiset yritetään pelotella pois politiikasta.

Suomessa ei ole täyttä demokratiaa niin kauan kuin kaikki eivät voi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun yhdenvertaisesti ja turvallisesti. Naiset kohtaavat yhä järjestelmällistä verkkohäirintää, seksuaalista väkivaltaa ja uhkailua, kun he osallistuvat poliittiseen keskusteluun tai päätöksentekoon.

Naispoliitikot joutuvat miehiä huomattavasti useammin häirinnän ja vihapuheen kohteeksi. Tutkimusten mukaan vihapuhe liittyy nimenomaan sukupuoleen. Naisten kohtaama vihapuhe on usein myös rankempaa kuin miesten, ja siihen liittyy usein seksuaalisen väkivallan elementti, kuten se, että nainen uhataan raiskata tai toivotaan naisen tulevan raiskatuksi (Valtioneuvosto 2019, Viha vallassa). Vihapuhe ei ole ainoa mitä naiset joutuvat kokemaan politiikassa. Esimerkiksi kansanedustaja Alviina Alametsä (vihr) on kertonut, kuinka häntä on häiritty puheluin, seurattu kaupungilla ja jopa odotettu kotiovella.

Naisten kohtaama väkivalta heikentää naisten oikeuksia ja vähentää naisten osallistumista politiikkaan. Nuoret naiset nimeävät häirinnän ja väkivallan uhan yhdeksi syyksi olla lähtemättä mukaan vaikuttamaan. Se ei ole vain yksilön tappio – se on tappio demokratialle.

Olen itse aloittanut poliittisen vaikuttamisen melkein kaksi vuotta sitten. Olen kokenut vihapuhetta ja uhkailuja koko tämän ajan – jo ennen ensimmäisiä vaalejani. Minua on haukuttu, vähätelty sekä olen saanut raiskaus- ja tappouhkauksia. Henkilötietojani on etsitty, ja häirintä on jatkunut eri some-kanavissa uusilla tileillä, vaikka olen estänyt tekijöitä. Olen tehnyt rikosilmoituksia uhkauksista ja kunnianloukkauksista.

Ironisinta on, että suurin osa näistä hyökkäyksistä on tullut silloin, kun puhun naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Naisiin kohdistuvan häirinnän tarkoitus onkin hiljentää naisten ääni yhteiskunnassa. Tämä on yksi naisvihan muoto ja hyökkäys demokratiaa vastaan. Olen myös itse pohtinut politiikasta pois jäämistä häirinnän vuoksi. Ajattelen kuitenkin, että mitä useamman naisen nämä häiriköt saavat peloteltua pois politiikasta, sitä vähemmän naisten ääni yhteiskunnassa kuuluu. Se ei sovi minulle.

Pahinta häirinnässä on se, että sille on miltei mahdoton tehdä mitään. Mielestäni on jo aika saada tekijät vastuuseen lainsäädännön ja resurssien kohdentamisen avulla. Vihapuhe vaikuttaa uhrien poliittiseen osallistumiseen, terveyteen ja turvallisuudentunteeseen.

Naisiin kohdistuva vihapuhe – erityisesti verkossa – pitäisi tunnistaa paremmin, ja tekijän pitäisi joutua siitä oikeudelliseen vastuuseen. Poliisilla täytyy olla resursseja tunnistaa tekijöitä myös anonyymeistä profiileista. Vihapuheen sukupuoleen perustuva motiivi tulee tunnistaa, ja siitä täytyy rangaista kovemmin. Naiset kuuluvat politiikkaan, eikä meitä saa hiljentää. Demokratia ei ole demokratia ilman naisia.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta ja varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella.

III

Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa