Vuosi 2026 ei olisi maailmanrauhaa toivovalle paljoa katastrofaalisemmin alkaa. Siitä on tullut viime aikoina trendi. Tammikuun 3. päivä Yhdysvallat hyökkäsi Venezuelaan ja kaappasi maan presidentin Nicolás Maduron. Shokkia Venezuelan tapahtumista ei ehditty muutamaa päivää pidempään potea, sillä maailman huomio siirtyi Grönlantiin. Donald Trump vaikuttaa olevan nyt tosissaan sen suhteen, että maailman suurin saari tulee ottaa Yhdysvaltojen haltuun. Vaikka väkisin. Päälle ollaan väläytelty sotilaallisia operaatioita esimerkiksi Kuubaa, Meksikoa, Kolumbiaa ja Irania kohtaan.
Yhdysvallat on kautta historiansa ollut imperialistinen suurvalta. Siinä, että se pyrkii laittomasti vaihtamaan hallitsijoita itsenäisissä Latinalaisen Amerikan maissa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Se on ollut enemmän sääntö, kuin poikkeus. Lista sotarikoksista, kansainvälisen oikeuden loukkauksista, murhayrityksistä ja muista tuhotöistä Yhdysvaltojen toimesta tuolla alueella antaisi aihetta toiseen hyvin pitkään artikkeliin. Trumpin häikäilemätön imperialismi on vain jatkumoa, ei hänen luomaansa.
Kaksi asiaa on kuitenkin Trumpin toiminnassa eri tavalla, kuin mihin olemme tottuneet. Ensimmäinen asia on se, että Trump puhuu suoraan tarkoituksistaan, eikä peittele imperialismiaan. Se on omalla kieroutuneella tavalla virkistävää. Yhdysvallat ja tiedustelupalvelu CIA ovat nimittäin vuosikymmeniä peitelleet koko maailmalle tarkoitusperiään. Milloin Irakissa, milloin Kaakkois-Aasiassa, milloin Amerikan mantereella. Trump ei edes yritä sepittää toimiaan demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisenä. Venezuelan kohdalla näitä selityksiä tarjottiin Trumpille. Itsevaltaista presidentti Maduroa ei ole valittu vapailla ja rehellisillä vaaleilla ja ihmisoikeusloukkausten lista on pitkä. Trump tekee kuitenkin julkisesti selväksi, ettei demokratia häntä kiinnosta. Öljy ja voimannäyttö ovat aidot syyt.
Toinenkin asia on eri tavalla Trumpin aikakaudella. Aiemmin Yhdysvallat ei ole yhtä avoimesti ja suoraan uhannut läntisiä ja eurooppalaisia Nato-liittolaisiaan. Se on ennennäkemätöntä, että Tanskan kaltainen maa joutuu tällä hetkellä aidosti valmistautumaan siihen, että Yhdysvallat käyttää sotilaallista voimaa sitä vastaan Grönlannissa. Tilanne on absurdi. Tammikuussa 2026 Euroopan turvallisuutta ja suvereniteettia uhkaa Venäjä idästä ja Yhdysvallat lännestä. Trump ei välitä vanhoista liittolaisistaan. Grönlannissa häntä motivoi yhtä lailla luonnonvarat ja omat henkilökohtaiset motiivit. Hän haluaa jäädä historiaan presidenttinä, joka laajensi maa-alueita.
Juuri nyt olemme tilanteessa, jota Suomen valtionjohto ei uskalla sanoa ääneen, mutta tiedostaa varmasti. Sen sanoi Tanskan pääministeri Mette Fredriksen suoraan: Jos Yhdysvallat toimii Grönlannin suhteen, kuten Trump on sanonut, on se Naton loppu sellaisena kuin sen tunnemme. Tällöin voidaan todeta, että koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän pohja putoaa lopullisesti. Ja tällä hetkellä ei ole syytä epäillä etteikö Trump toimisi juuri niin kuin sanoo. Kolmannet maat, globaali etelä Aasiasta Latinalaiseen Amerikkaan on vuosikymmenten saatossa tottunut siihen, että yhdysvaltalainen imperialismi on suora turvallisuusuhka ja uhka omalle itsenäisyydelle. Nyt se imperialismi on uhka myös meille.
Trumpilainen uudelleenmäärittely “Monroen opista” eli siitä, että Yhdysvallat toimii omalla “etupiirillään” läntisellä pallonpuoliskolla mielensä mukaan omaa ylivaltaa hyödyntäen ja kansainvälisistä laista välittämättä, on Suomen kaltaiselle maalle kauhistus. Vieressä on Venäjä, jolla on vastaavat ajatukset omasta “etupiiristään”. Jos jollekin vuoden 2026 alku on ollut niin sanotusti aatteellisesti voitokasta, niin Vladimir Putinille. Yhdysvaltojen imperialismi ja Euroopan kyvyttömyys sanoa edes tosiasioita ääneen, antaa hänelle melkoisia ilonaiheita.
Kirjoittaja on tamperelainen vasemmistoliiton kaupungin- ja aluevaltuutettu.
