Kulttuuri, Näkökulma

RAINE KOIVUMÄKI

9.2.2026 klo 08:43

Vasemmistolainen lukupiiri on toiminut Tampereella vuodesta 2022

Kaksi kirjaa maassa hiekalla
Raine Koivumäki pysähtyy tarkastelemaan vasemmistolaisen lukupiirin kulunutta neljää toimintavuotta. (Kuva: Raine Koivumäki)

– Minä sanoisin, että sellainen ”päähän sattuu”-ristiriita on tässä ihmisen toiminnassa nähtävissä.

Näin sanoi filosofi Tere Vadén viime syksynä yleisötilaisuudessa, jossa Vadén yhdessä vasemmistoliiton kansanedustaja ja sosiologi Anna Kontulan kanssa pohti sitä, miten meidän ajattelumme tulee muuttumaan ekokriisin jälkeen. Tämänkaltainen julkisesti järjestetty tilaisuus edustaa juuri sellaista sosiaalista ja avointa keskustelua, jota olin henkilökohtaisesti kaivannut jo vuosia sitten. Tarve purkukanavalle ja mieltä askarruttavien asioiden jäsentelylle voimistui entisestään ihmisten eristäytyessä koronavuosina neljän seinän sisään ja kasvomaskien taakse.

Syksyllä 2021 istuimme kokouksessa Tampereen vasemmiston porukalla. Olin hieman kaivannut lukemiseen ja keskusteluun liittyvää toimintaa puolueen paikallisjärjestön alaisuuteen, mutta sellaista ei ollut näköpiirissä ja toisaalta – kuten varmaan ihan normaalia – vetovastuun ottaminen pelotti ja pohdin myös omaa jaksamistani. Mutta josko ihan matalalla profiililla? Voisiko se toimia niin, että keskitytään alusta alkaen toiminnan jatkuvuuteen, eikä siihen, että toiminta olisi mahdollisimman suurta ja ”pöhinä” sen ympärillä voimakasta. Nousin esittämään asiaani ja salista kuului heti huuto ”mukana!”. Olin ajatellut matalan kynnyksen toimintaa, sellaista, johon lähtisi mukaan ihmisiä kaikkein aktiivisimman ytimen ulkopuolelta ja mikä vielä parempaa, myös kokonaan puolueen ulkopuolelta. Sosiaalisen median kanavat saivat toimia esittelyalustana ja pian virtuaalisia mukana-huutoja oli huudettu jo useita. Ensimmäinen kokoontuminen oli maaliskuussa 2022 ja tahdiksi valitsin kuusi kertaa vuodessa. Vasemmistolainen lukupiiri oli aloittanut toimintansa.

Lukupiirissä luettavat kirjat valitaan niin, että vapaasti saa ehdottaa mitä vain ja ehdotusten kasaantuessa kirjoista äänestetään. Äänestyksen kärkipäästä poimitaan kirjoja luettavaksi. Yksi lukupiirin ensimmäisistä kirjoista oli Antti Salmisen ja Tere Vadénin Energia ja kokemus. Kirja on Salmisen ja Vadénin energiatrilogian avausosa ja se on kirjoitettu vuonna 2013. Päähän sattuu, toteaa Vadén nyt kaksitoista vuotta myöhemmin. Puheenaihe on edelleen sama, kuin edellä mainitussa kirjassa, ihminen on äärimmäisen taitavasti kyennyt luomaan modernin elämäntavan, sivilisaation, joka on perustunut fossiilisen polttoaineen tuottamaan energiaan, mutta ei näytä onnistuvan pitämään tätä elintasoa yllä, vaan on ajamassa sivilisaatiota kohti sen päätepistettä. Vasemmistolaisessa lukupiirissä ilmastonmuutos ja ekokriisi on ollut hyvin suosittu aihe. Salmisen ja Vadénin lisäksi on luettu muun muassa Risto Isomäkeä, Juha Kauppista, Mikko Pelttaria ja Ville-Juhani Sutista.

”Tämä ei oikeastaan ole lukupiiri, vaan keskustelupiiri”. Tämä lause kiteyttää aika hyvin piirin luonteen, kirjat muodostavat löyhän pohjan tapaamisen teemaan, mutta puheenaiheet saattavat vaeltaa hyvinkin kauas itse kirjasta. Monesti jokin ajankohtainen yhteiskunnallinen aihe puhuttaa. Eriarvoisuudesta ja taloudesta on luettu paljon aina André Brinkin Valkoisesta kuivasta kaudesta Anna Kontulan Pikkuporvareihin ja edelleen Erik Olin Wrightin 2000-luvun antikapitalismiin. Lukupiirin neljännen toimintavuoden päätti Anne Applebaumin Autokratia oy, kirja diktaattoreista, jotka haluavat muuttaa maailmaa. Voiko ajankohtaisempaa aihetta tällä hetkellä ollakaan, joten hyvin luonnollista on lukupiirissä antaa ihmisten purkaa omia tuntojaan juuri siitä, mikä on päivänpolttavassa keskustelussa kaikkein eniten itseään koskettavaa.

Ja ei, ei tämäkään toiminta, ei tämäkään lukupiiri kykene täyttämään kaikkia jäsentensä toiveita. Toiset haluaisivat lukea enemmän historiaa ja muuta tietokirjallisuutta, toiset taas enemmän kaunokirjallisuutta, niinpä me yritämme lukea vähän kaikkea. Kaunokirjallisuudesta me olemme lukeneet Iida Turpeisen Elolliset ja Anneli Kannon Punaorvot. Luettu on Mikael Niemen Silkkiin kääritty kivi ja Maylis de Kerangalin Sillan Synty. Vasemmistolainen lukupiiri on ollut silta samankaltaisesti ajattelevien ihmisten välillä ja mielestäni siltoja tulisi rakentaa tähän maailmaan enemmän kuin aitoja tai muureja. Ihmisten voima moninkertaistuu yhteistyössä ja heikkenee ihmisten lokeroinnissa ja eriarvoisuuden lisääntyessä.

– Sillan ensimmäinen päivä, ensimmäinen aamu. Polaroid-auringonnousu. Mustat kirkastuvat ja valkoiset syvenevät, kaikki vihreät pigmentoituvat vähitellen – fosfori, smaragdi, pistaasi, viridian, manteli, anis, absintti, turkoosi, Hollywood-purukumi, pinaatti ja malakiitti, englanninvihreä, kalpeanvihreä – ne kiinnittyvät kohta verkkokalvolle ja siinä joki on, se virtaa sulavasti, leppeän poimuilevana, vedestä kohoaa pitkiä huojuvia fosforinhohtoisia heiniä, pinnalla kelluu risuja, tölkkejä, pulloja: vesi on likaista ja maitomaista. (Maylis de Kerangali, Sillan Synty)

Kirjoittaja on Tampereen vasemmiston jäsen, istuu keskusvaalilautakunnassa ja työskentelee mielenterveyshoitajana.

 

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *