Vanhenemista ei pitäisi joutua pelkäämään

Vain joka viides suomalainen eläkeläinen uskoo saavansa ympärivuorokautista hoitoa sitten, kun hän sitä tarvitsee. Kotihoitoa uskoo saavansa vain 40 prosenttia.

Näin kertoo Tampereen yliopiston tutkimus, jossa kartoitettiin 65–84-vuotiaiden suomalaisten luottamusta yhteiskuntaan. Tutkimus julkaistiin viime vuonna.

Tutkimustulos on järkyttävä: vain pieni vähemmistö luottaa siihen, että heistä pidetään huolta sitten, kun heidän omat voimansa eivät enää riitä. Tällaisen epäluottamuksen pitäisi olla kansallisen hätätilan aihe. Hallituksen linja on kuitenkin täysin päinvastainen.

Vaikka Suomen väestö ikääntyy ja hoivan tarve väistämättä kasvaa, hallitus leikkaa vanhustenhoidon rahoitusta.

Nykyhallitus on johdonmukaisesti perunut niitä keinoja, joilla Marinin hallitus yritti parantaa vanhustenhoidon ongelmia. Ensin se lykkäsi lakia, jolla olisi lisätty henkilökunnan määrää hoivakodeissa. Sitten se perui lain kokonaan.

Kun henkilökuntaa on vain lain määräämä minimi, päivän aikana on käytännössä vain lyhyt hetki, jolloin henkilökunnalla on aikaa muuhun kuin perushoitoon. Hoitajat ja hoivakodit tekevät parhaansa, mutta kun väkeä on vähän, kaikkeen ei pysty.

Myös ympärivuorokautisen hoitopaikan saaminen on vaikeaa. Hoivakotipaikkoja tarvittaisiin lisää. Silti hallituksen rahoitusleikkaukset pakottavat hyvinvointialueet tekemään suunnitelmia, joissa oletetaan, että ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien osuus pienenee. Se on järjen vastaista. Jo nyt kotona sinnittelee iso joukko ikäihmisiä, jotka eivät siellä oikeasti pärjäisi.

Hallitus yrittää kiertää vastuutaan väittämällä, että hyvinvointialueet voivat itse päättää, miten paljon hoivakotipaikkoja ja henkilökuntaa on. Todellisuudessa hallitus antaa hyvinvointialueille rahaa vain lain määräämän minimin mukaan ja hyvinvointialueiden on mukauduttava siihen.

Hallitus perustelee leikkauksiaan valtiontalouden ongelmilla. Silti se on alentanut kaikkein hyvätuloisimpien verotusta. Näille verotuloille olisi käyttöä esimerkiksi ikäihmisen hoivassa.

Kun suomalaista hyvinvointivaltiota alettiin rakentaa 1950- ja 1960-luvuilla, Suomi oli paljon köyhempi kuin nyt. Meillä on varaa pitää huolta toisistamme. Valtiontalouden ongelmat on ratkaistava niin, että meidän ei tarvitse pelätä vanhenemista.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton aluevaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella sekä ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden valiokunnan jäsen.

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa