Karkotuksen logiikka

 

Teksti: HEIKKI SUOMINEN
Hollantilais-amerikkalaista Columbian yliopiston sosiologian professoria Saskia Sassenia (s. 1947) pidetään urbaanin sosiologian uranuurtajana. Kirjassaan Karkottamisen logiikka. Brutaali ja monimutkainen maailmantalous (Vastapaino, Tampere 2018) Sassenin kiinnostuksen kohteena ovat olleet kaupungistuminen, globalisaatio, siirtolaisuus ja työvoiman liikkuvuus globaalissa, erityisesti eriarvoisuutta luovissa merkityksissään. Kaikki eriarvoisuutta tuottavat prosessit, joita hän on tutkinut ovat vuosikymmenien aikana voimistuneet ja saaneet yhä monimutkaisempia muotoja.

Sosiologian professori Harri Melin kertoo alkuluvussa, että lukuisissa kirjoissaan Sassen on usein ravistellut vakiintuneita käsityksiä. Ensimmäisessä kirjassaan vuodelta 1988 Sassen tarkasteli työvoiman ja pääoman liikkuvuutta ja osoitti aiempien käsitysten vastaisesti, että kehitysmaihin suunnatut ulkomaiset investoinnit voivat itse asiassa tuottaa siirtolaisuutta, eivät vähentää sitä. Samoin merkittävästi valtavirrasta poikkeava oli hänen 1990-luvun alussa esittämänsä käsitys siitä, että globaali talous raha-, informaatio- ja ihmisvirtoineen ja niihin liittyvine kriiseineen on erityisesti kiinnittynyt paikkoihin ja tarvitsee alueellisia panoksia, vaikka uutta taloutta yleisesti pidettiin paikasta riippumattomana.

Kätkeytyneet kehityssuunnat

Sassenin menetelmänä on tehdä rinnakkain sekä empiiristä että käsitteellistä tutkimustyötä. Hänen pyrkimyksenään on paljastaa mahdollisesti kätkeytyneitä ja käsitteellisesti vielä ilman hahmotusta olevia kehityssuuntia. Teoriaa ei voi irrottaa todellisista tapahtumista eikä pelkällä teoreettisella tasolla välttämättä saavuteta todellisuutta. Menetelmäänsä Sassen havainnollistaa ympäristön avulla. Ihminen tuhoaa ja käyttää hyväksi biosfääriä kestämättömällä tavalla. Valtiolliselta tasolta voi esimerkiksi päästökauppa näyttää viisaalta keinolta suojella ympäristöä, mutta maapallon mittakaavassa se on hänen mukaansa järjetön tapa, koska siinä se, mitä pitäisi suojella muuttuu kaupankäynnin kohteeksi ja saastuttamisoikeuksien hankinnaksi.

Sassenin mukaan erilaisia uusia merkityksiä ja murroksia voi olla vaikea havaita perinteisten käsitteiden ja kategorioiden avulla. Niin sanotun kätkeytyneen kehityssuunnan käsitteen avulla on hänen mukaansa mahdollista arvioida ovatko nykyiset ongelmat ääriversioita vanhoista ongelmista vai onko kyse jostakin uudesta problematiikasta. Esimerkiksi köyhyydessä, eriarvoisuudessa, taloudessa ja politiikassa tapahtuu monia sellaisia asioita, jotka eivät sovi perinteisiin jakolinjoihin, käsityksiin ja tiedon tuottamisen tapoihin. Koska niitä ei hahmoteta kunnolla ei niihin siten myöskään keksitä ratkaisuja. Sassen käyttää tutkimuksissaan runsaasti ruohonjuuritason tilastotietoa. Yksittäisiä ilmiöitä tarkastelemalla ja tarkasteluja yhdistelemällä eri maista voidaan havaita sellaisia yhteiskunnallisia ja globaaleja säännönmukaisuuksia, joita ei yksittäisiä tietoja vertailemalla havaitse.

Karkotuksen logiikka

Tässä kirjassa yhdeksi merkittäväksi kätkeytyneeksi kehityssuunnaksi Sassen hahmottelee karkotuksen. Yksinkertaistetusti sanottuna karkotus tarkoittaa, että nykyistä taloudellista logiikkaa, sosioekonomista ja ympäristöön kohdistuvaa uudelleenjakoa ei pystytä enää ymmärtämään perinteisten käsitteiden, kuten köyhyyden, työttömyyden ja muuttoliikkeen avulla. Vaikka nämä ovat aina olleet tavalla tai toisella osa perinteistä taloutta ja yhteiskuntaa, niin sen jälkeen kun kapitalismi keksi uudelleen alkuperäisen kasautumisen idean 1980-luvulla, ovat tulo- ja varallisuuserot alkaneet kasvaa ja tuottaa uudenlaisia karkotuksia massiivisessa mittakaavassa.

Karkotuksessa globaali kapitalismi samanaikaisesti sekä kaventaa taloudellista tilaa että laajentaa sen omaan järjestelmälogiikkaan kuuluvaa alaa. Taloudellisen tilan kaventamista se tekee karkotusten avulla: ihmisiä karkotetaan toimeentulostaan, asuinsijoiltaan, yhteiskunnasta ja jopa biosfääristä monenlaisten tekniikoiden avulla. Liberaalin demokratian ytimeen kuuluneet yksilön oikeudet ja vapaudet lakkaavat koskemasta niitä ihmisiä, jotka karkotetaan talouden piirin ulkopuolelle. Kapitalistisen talousjärjestelmän piiriin kuuluvien oikeudet sitä vastoin voivat kasvaa.

Brutaali talousjärjestelmä karkotusten tuottajana

Karkotus näyttäytyy siis eräänlaisena talouden versiona etnisestä puhdistuksesta, jossa ylimääräinen (työ)väestö siivotaan pois bruttokansantuotteen osoittamasta toiminnasta. Esimerkiksi Kreikan voidaan sanoa olevan oikealla tiellä, vaikka tosiasiassa kolmasosa maan väestöstä on karkotettu taloudellisesta toiminnasta, julkisten terveyspalveluiden lakkauttamisten ja yksityistämisten, häätöjen sekä muiden raakalaismaisten toimenpiteiden takia. Moni pysyvästi. Sassenin mukaan globaaleja edistysaskeleitakin tapahtuu, esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksissa, mutta karkottamisen logiikka on hänen mukaansa kuitenkin yleissuuntaus.

Kirja jakaantuu neljään lukuun ja perustuu monipuoliseen tilastoaineistoon. Ensimmäinen luku käsittelee kapitalismin viimeaikaisia muutoksia. Olennainen, rakenteellinen järjestelmälogiikan muutos tapahtui Sassenin mukaan 1980-luvulla. Tuolloin suuryritysten voitot alkoivat kasvaa vauhdilla ja samoihin aikoihin alkoivat myös ihmisiä karkottavat toimet. Niiden ilmenemismuodot ja -tavat vaihtelevat eri maissa, mutta suuntaus on sama: aiempi keynesiläinen ajatus, että kaikki kaikki ihmiset otetaan osaksi taloutta työntekijänä ja kuluttajana massatuotannon kautta, sysättiin syrjään. Finanssikapitalismista hahmottuva keskeinen rakenteellinen piirre on pitää vain osa ihmisistä mukana taloudessa, ja siinäkin lähinnä monimutkaisten velkajärjestelmien avulla.

Erityisen mielenkiintoinen on ensimmäiseen lukuun sisältyvä tarkastelu vankiloiden yksityistämishankkeista. Kun tarkastellaan vankilabisnestä ruohonjuuritasolta Yhdysvalloissa ja muissa maissa ja yhdistetään eri havainnot, voidaan havaita hämmästyttäviä kehityssuuntia. Kenellekään ei liene uutta se, että Yhdysvalloissa on valtava määrä työikäisiä poistettu taloudellisesta toiminnasta vankiloihin, mutta tuon ilmiön kapitalistisen talouden logiikalla toimiva teollinen mittakaava, jatkuva laajeneminen ja leviäminen myös muihin länsimaihin on tyrmäävä.

Kyse vankilabisneksessä, kuten muussakin karkotuksia tuottavassa toiminnassa on erityisesti varakkaan eliitin voitontavoittelusta, varsinaisen rikollisuuden kanssa ilmiöllä ei ole enää juurikaan tekemistä. Pirullinen järjestelmä tekee useita asioita samaan aikaan: poistaa turhaksi koettua väestöä, tuo voittoa ja maksattaa kaiken veronmaksajilla eikä bisneksen globaalit rajat ihan heti tule vastaan.

Voisi kuvitella, että karkotuksen logiikka näyttäytyy brutaaleimmillaan vankilabisneksessä, mutta sinänsä julma ja veronmaksajille järjettömän kallis rangaistusjärjestelmä on lopulta sangen rajallinen ilmiö. Kirjan muista luvuista hahmottuvilla karkotuksilla on vielä tätäkin kylmäävämmät seuraukset eikä vähiten siksi, että ne tuhoavat maapalloa ja ihmisten elämän edellytyksiä laajassa mittakaavassa. Karkotuksia tapahtuu monella tasolla ja lukija löytää karkotuksen logiikkaa noudattelevia kehityspiirteitä myös tämän hetken Sipilän hallituksen Suomesta. Muut luvut käsittelevät maanomistussuhteiden muutoksia, finanssitaloutta ja ympäristöä.

 

Saskia Sassen: Karkottamisen logiikka. Brutaali ja monimutkainen maailmantalous. Vastapaino, Tampere 2018. Suomentanut Mariko Sato. Alkuteos Expulsions: Brutality and complexity in the Global Economy, Suomennoksen esipuhe Harri Melin. 2014. 385 sivua.

*

Leave a Reply