ULLA-LEENA ALPPI
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esittää omaishoitajien palkkioiden korottamista ja niiden yhtenäistämistä, sekä omaishoitajien vapaiden turvaamista. Myös tuen saamisen kriteerejä muokataan.
Mitä tämä tarkoittaisi Tampereella, jossa korvaukset ovat hiukan keskimääräistä suurempia ja tuki myönnetään kaikille kriteerit täyttäville, se jää nähtäväksi. Olennaista on nyt se, että omaishoidon tuen saamisen kriteereistä ei tehdä liian tiukkoja. Jos kriteerejä ei muokata ajatellen lyhytnäköisesti budjetteja, vaan huomioiden omaishoidon todellisen arjen, voi sopimusomaishoitajien määrä nousta huomattavasti suuremmaksikin STM:n työryhmän arvioimasta 60 000:sta.
Omaishoitajiahan on Suomessa arviolta noin 320 000, heistä noin 200 000 iäkkäitä ihmisiä. Vain pieni osa, vähän yli 10 % heistä saa tällä hetkellä omaishoidon tukea. Suurin osa omaisiaan; puolisoaan tai lapsiaan hoitavista omaishoitajista tekee siis työtään korvauksetta. Muita tukipalveluita on käytössä jonkin verran, mutta omaishoitajien mielestä ei riittävästi.
Kun omaishoidon tuen hinta on vain kymmenesosa laitoshoidon kustannuksista, on hämmästyttävää ettei omaishoitoon tähän mennessä ole satsattu enemmän ja että sen taloudelliseen merkitykseen herätään vasta suurten rakenneuudistusten pakon edessä. Hyvä tietenkin, että edes nyt. STM:n työryhmän esityksen vastaanottanut ministeri Huovinen korosti aivan oikein sitä, että omaishoitoon satsaamista ei pidä nähdä vain kulueränä, vaan investointina joka säästää muissa hoitokuluissa. Vielä tärkeämpi on tietysti inhimillinen näkökulma. Hoivaa tarvitseville ja sitä antaville läheisyys on merkittävä elämänlaatuun ja turvallisuudentunteeseen, jopa kunnon ylläpitämiseen vaikuttava asia.
Toivon uudistuksen ripeää, mutta myös erittäin huolellista käsittelyä jo nykyisen vaalikauden kuluessa. Yhtä lailla tärkeää on saada kunnille edellytyksiä tehdä kunnollisia satsauksia myös muuhun kotihoitoon. Ilman niitä esimerkiksi vanhushoivan laitosvaltaisuuden vähentäminen – sinänsä oikeansuuntainen tavoite – kääntyy pahimmillaan vanhusten hyvinvointia heikentäväksi rakenneuudistukseksi, jota tuskin kukaan haluaa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu
Näin se yleensä vain ikävä kyllä on ,että jos tekee arvokasta työtä kuten omaishoitajat tekevät, niin tätä ei haluta oikeasti taloudellisessa mielessä aidosti palkita.Suuriosa päättäjistä ajattelevat vain tulevia säästöjä ja eivätkä halua palkita niitä tekeviä ihmisiä, omaishoitajia.Ihminen on monasti aika tunteeton ja laskelmoiva olio tässä maailmankaikkeudessa.