NIINA KOIVUNIEMI
Kotikuntani Akaa on ollut tänä vuonna valtakunnan otsikoissa. Huhtikuussa akaalaiset tehdasduunarit voittivat loton jättipotin, 57 miljoonaa euroa. Lottopottia lukuun ottamatta hunajakaupungissa onkin sitten mennyt vähemmän makeasti.
Heti vuoden alussa, tammikuussa Iltalehti mittasi Akaan Suomen epäsuosituimmaksi kunnaksi. Pitkin kevättä eri ammattiliitot, hoitajien Tehy, sosiaalityöntekijöiden Talentia ja opettajien OAJ ovat kyseenalaistaneet kaupungin työntekijöiden lomautussuunnitelmien laillisuuden.
Lomautuspäätös tehtiin talouden tasapainottamistyöryhmän esityksestä. Tasapainottamisryhmään kuului luottamushenkilöitä jokaisesta puolueesta. Valtuusto päätti toteuttaa lomautukset tasapainottamisryhmän esityksen mukaisesti. Vastustin lomautuksia ja esitinkin, ettei terveydenhuollon ammattilaisia lomautettaisi lainkaan. Hävisin valtuustonäänestyksessä reippaasti. Sain kuitenkin selvityksen siitä, miten hienosti lomautukset toteutetaan niin, ettei kenenkään terveys kärsi. Selvitys ei vakuuttanut. Riskillä mennään aivan varmasti. Täytyy vain toivoa, ettei mitään satu.
Säästöihin minä en usko. Verotulojen menetys, sijaisten palkat, lomautusten suunnittelun ja järjestelyjen aiheuttamat lisätyötunnit sekä työntekijöiden motivaation lasku maksavat sen saman summan, joka lomautuksilla piti säästää. Lisäksi viranhaltijat joutuvat tekemään kymmeniä lisätyötunteja vastaillessaan valituksiin ja yrittäessään todistaa, ettei laittomuuksia ole tehty.
Itseä läheltä kosketti myös kuudennen vuosiluokan oppilaiden siirtäminen ala-asteelta liikuntahalli Monarille. Keskimmäinen poikani luokkatovereineen aloittivat viimeisen ala-aste vuotensa hämillään. Sähköiseen tietojärjestelmään Wilmaan tupsahti kesäkuussa tieto kuudesluokkalaisten muutosta liikuntahalliin remontoitaviin tiloihin. Tilat eivät kuitenkaan valmistuneet ajallaan, joten kuudesluokkalaiset aloittivat koulunsa nuorisotiloissa. Myöhemmin syksyllä on sitten edessä uusi muutto liikuntahallille.
Siirto ja siitä ilmoittaminen vihastutti aikuiset. Siirtoon ei voinut vaikuttaa mitenkään. Muutosta kerrottiin sekä koululaisten vanhemmille että valtuutetuille vasta kun siirtopäätös oli tehty. Mitä olisi tapahtunut, jos meidät vanhemmat olisi otettu pohtimaan eri vaihtoehtoja? Kenties olisimme keksineet paremman vaihtoehdon väliaikaisluokiksi. Ainakin tieto tilatarpeista ja siirtoaikeista olisi välittynyt paremmin. Vanhempien kanssa yhdessä pohtiminen ei vain juolahtanut viranhaltijoiden mieleen. Kansalaisten kuuleminen kun ei oikein kuulu akaalaiseen virkakulttuuriin.
Valtuutettuna en siirtoon pysty vaikuttamaan. Muuta tilaa kuin Monari ei nyt vain ole. Siirtotarpeisiin olisi pitänyt varautua jo paljon aiemmin. Tulevaisuuden tarpeiden arviointi pitäisi olla viranhaltijoiden tavanomaista ammattityötä. Näin ei kuitenkaan näytä olevan Akaassa.
Mutta on Akaassa yritetty uuttakin. Tänä kevään Akaa julistautui Suomen hunajapääkaupungiksi. Kaikesta lomautussöhellyksestä huolimatta Akaa pyrkii tuhansilla mehiläisillään makeaksi kaupungiksi. Makeudella houkutellaan kaupunkiin uusia veronmaksajia. Niitä, joita hunajainen Akaan hienoine lupauksineen toimivista palveluista kiinnostaa, voin muistuttaa että jokunen mehiläinen voi pistääkin. Yleensä siitä ei seuraa mitään, mutta jos sattuu olemaan allerginen, seuraukset voivat olla vakavat.
Kirjoittaja on akaalainen kaupunginvaltuutettu.
Aiheesta lisää muualla verkossa
Tehy ja Akaa napit vastakkain lomautuksista (YLEn uutiset /Tampere)
Akaa rikkoi lakeja opettajien lomautuksilla (OAJ:n sivut)
Talentia vetoaa Akaan kuntapäättäjiin: Sosiaalitoimesta ei voi lomauttaa (Talentian sivut)