Teksti: HEIKKI TOIVAINEN Kuvat: MEERI KOUTANIEMI
Maailmassa on tänä päivänä kahdeksan miljoonaa lasta orjana. Nepalissa oli ennen 12 000 tyttöä orjana, mutta nyt tilanne on parempi, sillä muun muassa lastenoikeusjärjestö Plan tekee hartiavoimin töitä kitkeäkseen orjuuden pois Nepalista. Lähes kuusisataa 7–17-vuotiasta tyttöä odottaa vielä pääsyä vapauteen. Miten me hyvinvointivaltion vapaat kansalaiset voisimme auttaa orjuuden lopettamisessa?
Surulle ilmaisukeino
Lokakuussa oli Työväenmuseo Werstaalla koskettava valokuvanäyttely ”Vapaita unelmia”. Kuvissa esiintyvät nepalilaistytöt opiskelivat viime elokuussa valokuvausta suomalaisen Meeri Koutaniemen opastuksella. Viikon kurssilla tytöt saivat pohtia ja kuvata kokemuksiaan ja unelmiaan. Tavoitteena oli vahvistaa tyttöjen itseluottamusta ja kannustaa heitä löytämään ilmaisukanavia tunteilleen ja kokemuksilleen.
Ihmisoikeusrikos
Nepalilaisen tharu-vähemmistön piirissä elää satoja vuosia vanha perinne, että isät ja äidit myyvät pienet tyttärensä vauraisiin perheisiin kotiorjiksi eli kamalareiksi. Tharu-perheet elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Köyhyys ja sitkeässä olevat asenteet ovat johtaneet tyttölasten oikeuksien polkemiseen ja sortoon. Tytöt menettävät vapautensa vuosiksi ja joutuvat kärsimään epäinhimillistä kohtelua. Henkinen ja fyysinen väkivalta, hyväksikäyttö, eristäminen ja aamusta iltaan kestävä raskas työ kotona ja pelloilla on tyttöjen arkipäivää.
”Ruohikko on kouluni ja veitsi ystäväni”
Näillä sanoilla nyt 23-vuotias Swastika kuvasi kokemaansa. Hän oli orjatyössä 8–13-vuotiaana. Hän kertoi kaivanneensa kavereitaan ja koulua. ”Kun muut lapset olivat koulussa, minä leikkasin yksin heinää lehmille. Kun vapauduin ja pääsin kouluun, niin muut lapset pilkkasivat minua, koska olin heidän mielestään liian vanha alaluokille. Se satutti. Sosiaalityöntekijä kannusti minua. Opiskelin tosissani ja uskoin unelmiini. Haaveeni oli tulla hänen kaltaisekseen.”
Unelmia ja uskoa itseensä
Valokuvauskurssille osallistuneet tytöt ovat tänä päivänä esimerkkinä muille samoissa olosuhteissa eläneille. Raskaat lapsuudenkokemukset eivät lannistaneet heitä. Toivo paremmasta auttoi unelmoimaan. 21-vuotias Anita opiskelee opettajaksi ja haluaa levittää tietoa, jotta muut tytöt eivät joudu kamalareiksi. Subas Rani, 20, haluaa opiskella opettajaksi: ”Minulla on paljon itseluottamusta ja tahdon saavuttaa elämässäni jotain hienoa”. Myös Rejika, 19, haluaa opiskella opettajaksi: ”Parhaita puoliani on peräänantamattomuus”. 18-vuotiaan Samitan haaveena on ”auttaa sairaita ja köyhiä ja opiskella sairaanhoitajaksi”. Laxmin, 17, toivoo voivansa matkustaa Nepalin vuoristoon ja nähdä Katmandun kauniit temppelit. Anita, 18, unelmoi omasta moottoripyörästä.
Miten orjatyö kitketään maailmasta?
Lastenoikeusjärjestö Plan on hyvä esimerkki onnistumisista. Planin kaltaisia järjestöjä kannattaa tukea niillä resursseilla, joita meillä on, kuten osallistumalla tukikampanjoihin ja allekirjoittamalla vetoomuksia, joilla painostetaan hallituksia ja yrityksiä luopumaan orjatyöstä. Henkilökohtainen teko – yksikin – pelastaa parhaassa tapauksessa yhden tai useamman lapsen elämän. Globaali maailmankauppa on kasvoton ja tunteeton tekijä niin kauan, kun sen annetaan alistaa ihmisiä rakenteellisella väkivallalla. Puuttumalla saadaan aikaan muutoksia. Voimme vaikuttaa ostovalinnoillamme ja ottamalla selvää, millaisista oloista tavarat ja tuotteet muun muassa Eurooppaan ja Suomeen tulevat. Facebook ja vastaavat sosiaalisen median työvälineet ovat hyviä kanavia keskustelulle ja tiedon saamiselle.