Elinkeinoelämänkeskusliiito EK ja kokoomuslaiset ovat leimanneet ammattiyhdistysliikkeen menneitten vuosikymmenten liikkeeksi, jota ei tarvita. Se on kuulemma konservatiivinen eikä se osaa uudistua.
Työnantajatahojen viimeaikaiset vaatimukset ovat olleet todella “innovatiivisia ”. Uudistustistalla on ollut seuraavia vaatimuksia:
- työvoimantarjontaa lisättävä, eli lisätään työttömiä
- työehdoista sovittava yritystasolla ja työehtosopimusten yleissitovuudesta luovuttava
- palkkojen pitää joustaa, tietenkin vain alaspäin.
- lakkosakkoja korotettava, lakkojen syitä ei käsitellä
- koeaikaa jatkettava neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen
Kaikki nämä vaatimukset tarkoittavat käytännössäsitä, että yrityksen riskiä halutaan vierittää yksittäisen työntekijän kannettavaksi ilman korvausta. Työntekijällä ei ole samoja mahdollisuuksia hajauttaa kantamaansa yritysriskiä, kuten yrityksen omistajilla ja sijoittajilla on. Tämä lisää vain työntekijöiden epävarmuutta ja lisää talouden tehottomuutta.
Kaistapää ehdottaakin, että tyhjän huutelun sijaan työmarkkinoilla tehtäisiinkin todellinen rakenneuudistus. Koska työnantajat haluavat työntekijöiden kantavan myös yrityksen riskejä, niin työntekijöiden tulee saada myös päätöksenteko-oikeus yrityksen asioihin. Koska kapitalismin perusajatus on, että riskinkanto ja päätöksen teko-oikeus kulkevat käsi kädessä, niin tuumasta toimeen.
Taloustieteen nobelisti James Meade on esittänyt yhden ratkaisun. Jos työntekijät joutuvat kantamaan yrityskohtaista riskiä, niin heistä täytyy tehdä omistajia, ei kuitenkaan tavallisia osakkeenomistajia, vaan heitä varten pitää perustaa erityinen omistajuuden muoto, työntekijäosakkeet.
Työntekijäosakkeilla ei käytäisi osakekauppaa, vaan ne kytketään työsuhteeseen ja kaikille osakkeille maksetaan sama osinko.
Työntekijäosakkeiden osuus kaikista osakkeista on neuvottelukysymys. Ääritapauksessa palkkaa ei makseta lainkaan, jolloin työntekijäosakkeiden osuus olisi esimerkiski 60 – 70 prosenttia. Valta jakautuisi tasaisesti, kummankin osakekannan osuus äänivallasta olisi puolet, eli kyseessä olisi kumppanuus ja yritystasolla konsensus. Työntekijät saisivat riskinotostaan vallan ja korvauksen. Heillä olisi sama kannustin kuin muilla omistajilla kasvattaa yrityksen tuottamaa lisäarvoa. Myös niin nollasopimuksella olevat työntekijät saisivat korvauksen riskinotostaan. Kumppanuustaloudessa tuloerot supistuisivat ja työntekijät pääsisivät osallisiksi pääomatuloista.
Miksi ammattiyhdistysliike ei voisi vastata työnantajatahojen huutoon heidän omilla aseillaan? Kaistapään ehdotus tarkoittaa, että työelämän uudistus aloitetaan yritystasolla ja työvoimaa, kuten muitakin sijoituksia, käsitellään sijoituksena yritykseen. Tämä olisi täysin linjassa mysö EK aiempien puheiden kanssa. eihän EK ole tähänkään mennessä puhunut työtä tekevistä ihmisistä vaan työvoimasta yhtenä suurena massana.
III
Etusivun kuva: Cai Melakoski.
Hienoa, Kaistapää on lukenut Marxia, tai sitten James Meade on lukenut Marxia.
Kapitalistien perustelu liikevoiton saamiseen ohi työntekijöiden on omistus, eli koska he omistavat yrityksen he joutuvat kantamaan yrittäjän riskin. Palkkiona tästä riskistä heillä on oikeus ottaa liikevoitto, ja vastaavasti huonoina aikoina he joutuvat tinkimään voitoistaan.
Mutta osa yrittäjistä pyrkii siirtämään riskinsä joko työntekijöille tai valtiolle ja kunnille. Yritystukiaiset ja nollatuntisopimukset ovat yrittäjän riskin pakoilua. Yritystukiaisia vastaanottaessaan kapitalistit siirtävät osan tärkeimmästä velvollisuudestaan eli palkan maksun valtion ja kuntien maksettavaksi (palvelusetelit, kela-korvaus, suorat tuet, tukityöllistetyt jne). Niiden vastineeksi valtio, kunnat ja työllistetyt voisivat hyvin vaatia omistusosuutta ja päätösvaltaa yrityksessä. Vähintäin työllistämisvelvoite pitäisi olla tukien saajilla, ja kunnissa voitaisiin vaatia sitoutumista paikkakunnalla pysymiseen.
Nollatuntisopimuksilla työnantaja siirtää myynnin vaihtelusta aiheutuvia kuluja työntekijälle. Joko nollatuntisopimukset on kiellettävä tai on säädettävä vähimmäisviikkotyöaika. Hyvinä aikoina osa-aikaisille on maksettava parempia palkkoja.