Vaalitappio: Arjen kysymykset jäivät talousteorian varjoon

Avainsanat: vaalit2015 vasemmistojärjestöt

Piirikokouskollaasi_868x371_CM — Kuvassa kokouspaikka Nokian kerhola, ylärivillä Pirkanmaan vasemmiston puheenjohtaja Sinikka Torkkola, vaalityöntekijä Minna Minkkinen ja kokouksen puheenjohtaja Marja-Leena Torkki, kokouksen osanottajia; Jaakko Belt, alarivillä Jouni Siren, Airi Karjalainen ja Satu Kosola.

Teksti ja kuvat: CAI MELAKOSKI
Vasemmistoliitto näytti enemmän kiinnostuneelta talousteorioista ja tilastoista kuin ihmisten arjen ongelmista, työttömyyden voittamisesta ja peruspalvelujen turvaamisesta. Vaalikeskusteluissa vasemmisto vaikutti sulautuvan ekonomistien asioista puhuvien pukumiesten joukkoon. Tämä oli Pirkanmaan vasemmiston piirikokouksen osanottajien mielestä yksi keskeinen syy siihen, että vasemmistoliitto ei saanut mielipidemittausten povailemaa vaalivoittoa.

Piirikokouksesta kerrottiin Vasen Kaistassa tuoreeltaan (Vasemmisto pää pystyssä eteenpäin 25.4.2015), tämä juttu esittelee ryhmätöiden tuloksia. Kokous ei antanut vaalituloksesta julkilausumaa tai käsitellyt asiasta muuta asiakirjaa, vaan vaalityötä ja vaalitulosta pohdittiin neljässä työryhmässä, joiden johtopäätöksistä lopuksi yhdessä keskusteltiin. Kaikilla työrymillä oli sama tehtävä, hakea vastausta neljään kysymykseen; miten vaalikärkien esittäminen onnistui, toimiko ehdokasasettelu, miten käytännön vaalityö sujui ja mitä opiksi seuraaviin vaaleihin.

Jutun kuvat alla ovat työryhmistä, kaksi alimmaista kokoussalista.

Tiina Heinonen - Matti Humaloja - Ilkka Kotiranta - Minna Minkkinen - Milla Jurva — Tiina Heinonen – Matti Humaloja – Ilkka Kotiranta – Minna Minkkinen – Milla Jurva

Arjen kysymykset ajautuivat talouspuheiden varjoon

Vasemmiston vaalikärjet olivat periaatteessa elvytys, kestävä ja hajautettu energiantuotanto, tuloerojen pienentäminen, verovuotojen tukkiminen, julkisten palvelujen turvaaminen, työehtojen parantaminen sekä rauha ja turvallisuus.

Kärkiä oli ehkä liikaa, ja käytännössä oli vain yksi: Kampanja keskittyi paljolti velkaelvytykseen. Vasemmistoliitto näytti enemmän kiinnostuneelta talousteorioista ja tilastoista kuin ihmisten arjen ongelmista, työttömyyden voittamisesta ja peruspalvelujen turvaamisesta. Vaalikeskusteluissa vasemmisto vaikutti sulautuvan ekonomistien asioista puhuvien pukumiesten joukkoon. Epävarmoja äänestäjiä oli poikkeuksellisen paljon, ja lopulta suuri osa heistä valitsi turvalliselta vaikuttavan konservatiivisen vaihtoehdon.

2015-04-25_pkr2_600x400_CM — Liisa Ahola – Marjatta Kivi – Markus Klöf – Rainer Panula – Sari Haukipää – Maire Kauhanen – Jouni Siren

Ehdokasasettelusta löytyi monia puutteita

Joihinkin esitettyihin puutteisiin suhtauduttiin ristiriitaisesti: kampanjan aikana kuului kritiikkiä duunariehdokkaiden puuttumisesta ja heikoista yhteyksistä ay-liikkeeseen, vaikka listalla oli useita perinteisten ja uudempien ammattien ehdokkaita. Kokouksessa arveltiin, että ongelma ei niinkään ollut työläisten puute, vaan suuren yleisön tuntemien työelämän vaikuttajien puute. Aikaisemmin vasemmistolla on ollut ehdokkaina suurten tehtaiden pääluottamusmiehiä – mutta näitä suuria tehtaita ei enää ole.

Suuri yksimielisyys vallitsi siitä, että oli paha virhe olla asettamatta ehdokasta Sastamalassa. Ehdokasasettelun puutteiksi listattiin eri työryhmissä myös selkeästi maaseudun ja yrittäjien ehdokkaan puuttuminen. Kaivattiin myös selkeästi tietyn asian ympärille keskittyneitä ehdokkaita, ja mainittiin esimerkkinä omaishoitajien asioihin keskittyneen Ilmari Nurmisen erinomaiseen vaalitulokseen.

Ehdokaslistalta kaivattiin myös suurelle yelisölle tuttua nuorta miestä ja vanhaa naista, toisaalta kokouksessa oli myös niitä, jotka katsoivat että uusi ja vanha olivat sopivasti edustettuna ehdokaslistalla. Anna Kontulan äänimäärä ja monipuolinen kampanja sai paljon kiitosta.

2015-04-25_pkr3_600x400_CM — Seppo Virtanen – Satu Kosola – Hannu Lehikoinen – Timo Lahtinen – Veijo Laitinen – Ari Sipponen – Sampsa Rantanen – Vilho Ponkiniemi – Ari Jalava – Emilia Lehtomäki

Vaalityössä paljon hyvää ja runsaasti kehitettävää

Puoluejohdon vaisua näkyvyyttä kampanjassa arvosteltiin, se jäi liiaksi Paavo Arhinmäen varaan, ja hän ehti käymään Pirkanmaalla vain kahtena päivänä. Vaalilehden julkaisemista ilman ehdokasnumeroita moni piti virheenä.

Tukiryhmät olivat kovin erilaisia: Osalla paljon jäseniä ja kohtuullisesti varoja, mutta jäsenten ja rahan puute vaivasi erityisesti uusien ehdokkaiden kampanjaa. Jatkossa toivottiin uusille ehdokkaille enemmän tukea työn organisoinnissa, jäsenten ja rahoituksen kokoamisessa.

Mainontaa pidettiin onnistuneena, tosin isompia julisteita ja numeroitakin kaivattiin. Uusia ideoitakin kaivattiin mainontaan, Mikko Aaltosen kampanja sai kiitosta kekseliäisyydestään.

Seuraavassa kampanjassa muistettavaa

Työryhmät esittivät joukon ehdotuksia otettavaksi huomioon seuraavassa kampanjassa. Varojen keräys pitää käynnistää heti. Mikromaksuista on muualla saatu hyviä kokemuksia: Kutsutaan kannattajia maksamaan euro tai pari kuukaudessa. Tämä ei juuri rasita tukijoiden kukkaroa, mutta pienistä virroista kasvaa merkittävä kampanjarahasto vaalikauden aikana.

Piiritoimistolle tulisi järjestää säännöllisesti sekä päivisin että iltaisin avointen ovien tilaisuuksia, joihin kannattajat voisivat tulla keskustelemaan ja kansalaiset purkamaan huoliaan. Piiritoimistolla ei ole tähän resursseja, mutta vapaaehtoisia luvattiin järjestyvän, kunhan asia pannaan alulle.

Tampereen ulkopuolella valtuutetut ovat keskeisessä asemassa järjestettäessä keskustelutilaisuuksia myös vaalien välissä.

Tärkeänä pidettiin myös yhteyksien ja yhteistoiminnan parantamista ammattiyhdistys- ja opiskelijajärjestöihin.

Yksi työryhmä haastoi kaikki aktiivit hankkimaan viisi uutta jäsentä, tällä tavoin saadaan uusia aktiiveja ja yhteyksiä muihinkin kuin perinteisiin kannattajaryhmiin.