Teksti ja kuvat: LIISA AHOLA Onko nokkonen vihoviimeinen vitsaus vai vihanneskasvien aatelia? Nokkosella on pitkä kulttuurihistoria ja se on monipuolinen kasvi. Suomessa kasvaa nokkosia lähes joka paikassa johtuen siitä, että Kustaa Vaasa määräsi kaikkia taloja kasvattamaan nokkosta armeijan vaatetusta varten.
Se on siis kuitukasvi, mutta nokkosen varsinainen arvo piilee sen ravinteikkaissa lehdissä. Ne sisältävät C-vitamiinia, rautaa, seleeniä, piitä ja monia muita arvokkaita vitamiineja ja hivenaineita. Parasta niissä kuitenkin on hinta: ne ovat ilmaisia. Villiyrttien kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin samalla tavalla kuin marjastuskin.
Sadonkorjuu: sakset mukaan
Nokkonen viihtyy hyvin ravinteikkaassa maassa. Sitä muhkeammaksi se kasvaa, mitä typpipitoisempaa maa on. Samalla kuitenkin kasvin nitraattipitoisuus kasvaa, joten koirien ulkoilulenkkien varrelta nokkosia ei kannata kerätä ihmisravinnoksi. Nitraatti muuttuu elimistössä haitalliseksi nitriitiksi. Myös liikenteen päästöjen pitää olla tarpeeksi kaukana. Muutama kymmenen metriä tiheää lehtimetsää riittää minulle nykyisin suojaväliksi. Toiset ovat siinä suhteessa tarkempia. Aluksi olin ehdoton ja keräsin vain maalta, puhtaasta luonnosta, mutta kaupunkilaisuuteenkin sopeutuu. Sähkölinjojen varsilla on usein nokkospuskia ja uusin löytöni oli Tahmelan lähteen ympäristö. Siellä ilokseni havaitsin, etten ole ainoa kerääjä.
Nokkosen poltinkarvat pistävät. Sen tähden kannattaa suojautua kumihanskoilla, jos on arka iho. Myös saksista on hyötyä, jos aikoo tulla toistekin satoa keräämään. Pehmeästä maasta nokkonen irtoaa helposti juurineen, eikä ole mielekästä tuhota koko kasvia. Minulla on mukana kaksi ohutmuovipussia. Toista pidän kädessäni ja toiseen kerään. En ole kovin tarkka pistojen suhteen.
Kuivata vai pakastaa?
Nokkoset huuhdotaan väljässä vedessä, sillä ulkona on kaikenlaista, mikä tarttuu nokkosen karheisiin lehtiin, kuten esimerkiksi muiden kasvien siitepöly. Kuivattavaksi tarkoitetut kasvit pitää valuttaa kuiviksi vaikkapa puhtaan pyyhkeen päällä.
Nokkonen säilyy hyvin kuivattuna. Kannattaa sitoa pieniä kimppuja ja laittaa ne roikkumaan tyvet ylös ilmavaan ja varjoisaan paikkaan. Kuivatuista nokkosista on helppoa jauhaa viherjauhetta lasipurkkiin. Pimeässä ja suljetussa paikassa jauhe säilyy kokemukseni mukaan joitakin vuosia (ellei satu loppumaan). Olin unohtanut yhden purkin kaapin perukoille ja se oli vielä parin vuoden kuluttua aivan hyvää.
Toinen tapa säilyttää nokkosta on pakastaminen. Silloin nokkoset kiehautetaan väljässä vedessä. Joku neuvoo keittämään kaksi minuuttia, joku viisi. Itse kokeilin aivan tuoreisiin nokkosiin kaataa vain kiehuvaa vettä päälle. Siinä mielessä se toimi, etteivät nokkoset enää polttaneet.
Kotona ei ole mahdollisuutta tehdä aistinvaraisuutta tarkempia kokeita, joten en uskalla toisille suositella. (Nokkosen keitinvedestä saa ravinteikasta kukkienkasteluvettä, joten viemäri on sille väärä osoite.)
Kiehautetut nokkoset valutetaan ja jäähdytetään. Ne kannattaa pakata sopivan kokoisiksi annospusseiksi ja pakastaa.
Mitä nokkosista tehdään?
Nokkonen on monikäyttöinen kasvi. Siitä voi tehdä yrttiteetä. Nokkosta voi laittaa munakkaaseen, lettuihin, sämpylätaikinaan. Oikeastaan kai mielikuvitus on siinä rajana. Oma paras tekeleeni oli nokkospesto. Luin netistä ohjeita. Niissä oli pinjansiemeniä ja jos vaikka mitä. Eihän minulla sellaisia (kalliita) aineita kaapissa ollut, mutta oli seesaminsiemeniä, valkosipulia, rypsiöljyä, sitruunaa ja mustapippuria. Ja sitten niitä nokkosia. Herkullinen pesto syntyi.
Viherjauhe sopii keittojen liemiin, kastikkeisiin, perunamuusiin ja vaikka lihapullataikinaan.
Villiinny sinäkin villivihanneksista! Ne ovat ilmaisia ja terveellisiä. Joitakin rajoitteita on: verenohennuslääkkeitä käyttävien tai sydämen ja munuaisten vajaatoiminnasta kärsivien tulee välttää nokkosta. Nokkosta ei myöskään saa antaa alle vuoden ikäiselle nitriittiominaisuuden tähden.
|||
Villivihannekset villitsevät
Villiinny sinäkin villivihanneksista! Ne ovat ilmaisia ja terveellisiä! Tamperelainen kasvattaja, asukasaktiivi ja vapaaehtoistyöläinen Liisa Ahola neuvoo miten villivihannessato korjataan, säilötään ja valmistetaan herkuiksi.
Sarjassa ilmestynyt:
Ketunleipä, käenkaali, revonrieska (19.5.2016)
Voikukat – villiyrttien aatelistoa (13.5.2016)
Villivihannekset villitsevät: Mesiangervo (9.7.2015)
Villivihannekset villitsevät: Maitohorsma (26.6.2015)
Villivihannekset villitsevät: Nokkonen (18.6.2015)
*
