Artikkeli: Kolumnit 2013–2018

22.6.2015 klo 08:22

Yhteiset lapsemme

Ulla-Leena Alppi, kuva Markku BöökULLA-LEENA ALPPI
Lapsuus ei ole vain yksi elämänvaihe, vaan se on koko tulevan elämän perusta. Hyvinvoivasta lapsesta kasvaa suurella todennäköisyydellä myös hyvinvoiva aikuinen, joka tekee työtä ja osallistuu rakentavasti yhteiskuntaan. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään lasta ja nuorta sen vuoksi, että he eivät saaneet elämälleen hyvää, turvallista alkua, vaan joutuivat altistumaan huono-osaisuudelle ja syrjäytymisriskille.

Lapsen hyvä elämä alkaa siitä, että hän saa riittävää vanhemmuutta. Jokainen tarvitsee vanhemmuudessaan tukea, toiset vähemmän ja toiset enemmän. Joissakin kunnissa on herätty vahvistamaan erityisesti ensimmäisen lapsensa saavien alkuvanhemmuutta ja muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) on kehittänyt kunnille Vahvuutta vanhemmuuteen- nimisen perheryhmämallin. Siinä on tavoitteena edistää vanhempien kykyä ymmärtää lapsen kokemusmaailmaa, tunteita ja ajatuksia, sekä kykyä tunnistaa oman toiminnan vaikutus lapseen. MLL:n mukaan kyseessä on hyvin vaikuttava ennaltaehkäisevä tuki, jossa vanhemmat voivat ryhmäkeskustelujen ja toisten vanhempien vertaistuella saada valmiuksia myös vastoinkäymisten kohtaamiseen.

Kuntaliitto on vuosina 2012-13 toteuttanut kyselyn, johon vastasi yli 90 prosenttia kunnista ja jossa nousi selkeä tarve Vahvuutta vanhemmuuteen – mallin kaltaiselle vanhempien tuelle. Olen jättänyt alkuvuodesta valtuustoaloitteen nykyistä vahvemmasta vanhempainvalmennuksesta, jossa tavoitellaan samansuuntaista ennaltaehkäisevää ja ketään leimaamatonta tukea vanhemmille.

Lasten oikeuksien, ja kuntatalouden, kannalta on myös tärkeää, ettei varhaiskasvatusta heikennetä. Varhaiskasvatuksesta (joka on enemmän kuin pelkkä päivähoito) hyötyy jokainen lapsi ja aivan erityisesti ne lapset, joiden vanhemmilla on vähemmän yllä mainittuja vanhemman taitoja. Mitä enemmän varhaiskasvatukseen satsataan, sitä paremmin lapset pärjäävät myöhemmissä haasteissaan.

Kun ideaalitilanne lasten kannalta ei ole käden ulottuvilla on tietysti kannettava huolta myös niistä lapsista, jotka jo ovat lastensuojelutoimien piirissä tai niiden tarpeessa. Kannattaa jälleen kerran viitata niihin kuntiin, joissa on tietoisesti panostettu lastensuojelutarpeen vähentämiseen. Imatralla palkattiin kuusi uutta perhetyöntekijää neuvolan terveydenhoitajien työpareiksi. Lastensuojelukustannukset alkoivat laskea jo seuraavana vuonna ja laskivat neljässä vuodessa 1,2 miljoonaa eurisa vaikka uusien työntekijöiden lisäkustannuskin lasketaan mukaan. Raisiossa on hyviä tuloksia saatu aikaan oikea-aikaisella, riittävän varhaisella avulla. Palveluihin jonottamisen sijaan asiakas saa tavata heti jonkun auttajan ja lähes puolelle tämä yksi keskustelu on ollut riittävä tuki. Myös Tampereella löytyy halua ja kykyä kehittää lasten oikeuksia, mutta löytyykö päätöksentekijöillä uskoa siihen, että hoitamalla hyvin yhteiset lapsemme teemme palveluksen niin lapsille, perheille kuin kuntataloudellekin.

 

Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuutettu (vas) sekä lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 18.6.2015

 

Lisää aiheesta Vasen Kaistalla

Somen mahti -tuhannet puolustivat päivähoitoa (15.6.2015)
Hallituksen leikkaukset heikentävät varhaiskasvatusta (12.6.2015)

III
Etusivun kuva on kesäkuussa järjestetystä Vain kaksi kättä -mielenosoituksesta. Kuvaaja on Karoliina Järvinen.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *