CAI MELAKOSKI
Kokoomuksen pintaa ei tarvitse paljoa raaputtaa, kun maltillisen suomalaisen oikeistokeskustalaisuuden naamion alta paljastuu rahavallan vanhoillinen oikeistopuolue. Puolueen politiikan erityispiirteenä on Suomen alistaminen aina sille suurvallalle, jonka se uskoo turvaavan pääoman edut. Kokoomus ajaa jo kolmatta kertaa Suomea Saksan vasallivaltioksi.
Kokoomuksen lojaalisuus Euroopan keisarinnaksikin kutsutulle Saksan liittokansleri Angela Merkelille periytyy vanhasuomalaisten lojaalisuudesta Venäjän keisarille. Kokoomuksen edeltäjä, vanhasuomalaiset, toimi yhteistyössä keisarivallan kanssa. Kun Venäjän porvarit syöksivät Nikolai II:n valtaistuimelta vuoden 1917 helmikuun vallankumouksessa, vanhasuomalaiset vastustivat edelleen Suomen itsenäisyyttä.
Heti lokakuun vallankumouksen jälkeen vanhasuomalaiset kuitenkin heräsivät itsenäisyyden kannattajiksi. Enemmistö heistä katsoi, että itsenäisyys toteutuu parhaiten Saksan alaisuudessa. Saksalainen prinssi Friedrich Karl, Väinö I, valittiin Suomen kuninkaaksi. Suomesta oli tehty saksalaisten protektoraatti jo Vaasan senaatin tekemien sopimusten avulla Saksan Itämeren divisioonan miehitettyä eteläisen Suomen.
Saksalaisten sotaonnen käännyttyä porvaripuolueiden republikaanit pääsivät niskan päälle, ja Suomesta tuli tasavalta. Monarkistit pitivät kuitenkin pintansa ja perustuslaista tuli sangen presidenttivaltainen.
Joulukuussa 1918 vanhasuomalaisten ja nuorsuomalaisten rojalistit perustivat kansallisen kokoomuksen jatkamaan kampanjaa monarkian puolesta. Mutta kokoomus ei näivettynyt pelkäksi monarkian perinneyhdistykseksi, vaan nousevat suomalaiset bisnesmiehet kaappasivat puoleen vuonna 1922.
Kokoomus – fasistien suojelija ja liittolainen
Porvarien yksinvallan haikailijoille koitti uusi kevät 1930-luvulla, kun Saksan valtakunnankansleriksi nousi uusi keisari, Adolf Hitler. Kokoomuslaisten liike- ja pankkimiesten rahoittama Lapuan liike ei kuitenkaan onnistunut ottamaan valtiovaltaa italialaisten ja saksalaisten hengenheimolaistensa vanavedessä.
Lapuan liike lakkautettiin epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen 1932, ja oikeistolaisimmat kokoomuslaiset perustivat isänmaallisen kansanliikkeen (IKL), jonka kanssa kokoomus ryhtyi vaaliliittoon vuoden 1933 eduskuntavaaleissa. Kokoomus kärsi rökäletappion.
Tämän jälkeen kokoomus oli enimmäkseen oppositiossa aina vuoteen 1987. Lyhyiden hallituskausien tekoihin kuuluu kokoomuslaisen sisäministeri Toivo Horellin päätös juutalaisten pakolaisten luovuttamisesta natsi-Saksaan jatko-sodan aikana.
Kokoomus vastusti lapsilisiä, kansaneläkettä ja peruskoulua
Eliitin lumossa olevien kannatusta kokoomus houkutteli sotien jälkeen muun muassa vastustamalla kaikin keinoin peruskoulu-uudistusta, lapsilisiä ja kansaneläkettä. Kun tämä politiikka ei tuonut toivottua kannatusta, kehitti puolue mainostoimistojen avulla uuden positiivisiin mielikuviin perustuvan imagon ja taktiikan.
Kun kansan enemmistöä palvelevien sosiaalisten uudistusten torjuminen ja muiden työväenliikkeen saavutusten murentaminen ei onnistunut vastustamalla niitä julkisesti, ne päätettiin tukahduttaa syleilemällä ja mairealla puheella.
Myös ulkopoliittista puhetta reivattiin: Ilkka Kanervan ja monien muiden kokoomuslaisten nöyristely Neuvostoliiton edustajien edessä sai vannoutuneimmankin Neuvostoliiton ystävän nolona punastumaan.
Nyt kokoomuksen tavoitteet ovat myötätuulessa. Puolue istuu hallituksessa, joka ajaa häpeilemättä rahaeliitin lyhytnäköisiä etuja, rapauttaa pala palalta ne sivistykselliset ja sosiaaliset uudistukset, joita kokoomus vastusti, mutta jotka toteutettiin vasemmistopuolueiden ja keskustan voimin. Tätä rujoa politiikkaa kokoomus nyt tekee yhteistyössä keskustan oikeistosiiven ja perussuomalaisten, sekä perussuomalaisista suojapaikan löytäneiden IKL-henkisten kumppaneiden kanssa.
Nuorkokoomuslaisten jo pitkään ajama kurssin julkinen reivaaminen äärioikealle leviää emopuolueeseenkin. Kokoomuksella on itse asiassa positiivinen ongelma: Ei vain Saksan vetämässä eurostoliitossa vaan myös Venäjällä on vallassa uusi keisari ja kokoomuksen veljespuolue. Pelimerkit on kuitenkin pelattu EU:lle, ydinenergian lisäämisessä kuitenkin luotetaan Venäjään.
Keskustan kenttäväki tuskin kauaa katsoo tyynenä puolueen myötävaikutuksella syntyneiden koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmien sekä ulkopolitiikan romuttamista. Kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjistä monet ovat järkyttyneitä puolueiden johdon hiljaisesta tuesta äärioikeistolle. Myös valtamedian hampaattomuus oikeistoradikalismin edessä hämmentää yhä useampia.
Kreikan uhraaminen saksalaisten pankkien pelastamiseksi on avannut monet silmät. Yhä useampi näkee, että Merkelin silmä ei edes värähdä, kun Suomen talous EU:n avulla tuhotaan, jos saksalaispankkien etu sitä vaatii.
Kansalaisilla on onneksi vielä monia keinoja vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Kansalaisten valtakunnallinen suurmielenosoitus Helsingissä 22.8. tarjoaa oivan mahdollisuuden ilmaista vastalause kokoomuslaista arvomaailmaa ja politiikkaa vastaan.
Kirjoittaja on omaishoitaja, entinen opettaja ja Vasemman Kaistan varapäätoimittaja.
*