ANNA KONTULA
Mitä yhteistä on äänioikeudella, kesälomalla ja työttömyysturvalla? No ainakin se, että niitä tuskin olisi Suomessa ilman lakkoja.
Näissä lakoissa on todennäköisesti ollut mukana joku sinunkin isovanhemmistasi tai heidän vanhemmistaan. Siitä huolimatta, että myös aikanaan lakkoilijoita syytettiin yhteiskuntarauhan horjuttamisesta ja kansantalouden sabotaašista.
Ennen kuin Suomeen saatiin lakkoiltua järjestäytymisoikeus, saattoi rauhanomaiseen mielenilmaukseen osallistumisesta seurata potkut. Ennen kuin tähän maahan lakkoiltiin moderni sosiaaliturva, tarkoitti työn menetys usein syvää köyhyyttä. Parhaassakin tapauksessa lakko verotti niukkoja ansiotuloja.
Silti ihmiset lakkoilivat. Eivät ahneuttaan, sillä henkilökohtainen ansiomenetys oli usein henkilökohtaista hyötyä suurempi. Eivät ilmeisesti myöskään pakosta, sillä aina on ollut myös rikkureita. Tuskin myöskään ilkeyttään, kyse kun oli ihan tavallisen asiallisista suomalaisista.
Uskoisin, että useimmat lakkoilivat lastensa vuoksi. Sen puolesta, että elämä olisi perässä tuleville pikkuisen helpompaa. Että huomispäivän Suomessa ei yhteisestä työstä syntynyt vauraus valuisi harvojen taskuihin, vaan leipää ja oikeutta riittäisi kaikille.
Siitä se sitten pikkuhiljaa kasvoi, se hyvinvointivaltio. 1960-luvulle tultaessa oli pahin köyhyys voitettu ja 1980-lukuun mennessä vakiintuivat nykyiset työelämän pelisäännöt. Satavuotisen kamppailun tuloksena 1990-luvulla laajat perusoikeudet kirjattiin viimein Suomen perustuslakiin.
Hallituksen viime viikolla julkaisemat suunnitelmat pistävät epäilemään, että siellä tätä historiaa ei tunneta. Pienituloisiin painottuvat leikkaukset, työehtosopimusjärjestelmän kyseenalaistaminen ja piittaamattomuus valtiosääntömme perusteista viittaavat siihen, että verraten nuori ministerikaartimme ei muista, että ammattiyhdistysliikkeestä on muuhunkin kuin syömään kokouspullaa.
Jotkut ovat sitä mieltä, että lakkojen ja mielenosoitusten sijaan pitäisi edelleen etsiä neuvotteluyhteyttä. Niin pitäisikin. Työtaistelun hinta on niin kova, että neuvottelun pitää aina olla ensisijainen keino.
Tosiasia kuitenkin on, että työmarkkinoiden neuvottelumekanismit kasvavat lakoista. Ammattiyhdistysliike kelpaa tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi niin kauan kuin toinen osapuoli uskoo sen kykenevän lakkoon. Jos uskottavaa työtaisteluvalmiutta ei ole, työntekijäpuolen yli kävellään sen kummemmin neuvottelematta. Juuri kuten hallitus nyt yrittää tehdä.
Useat elinkeinoelämää lähellä olevat toimijat ovat uhonneet, että hallituksen viimeviikkoinen esitys on vasta alkua. Minulla ei ole mitään syytä epäillä näiden ihmisten uhoa. Jos vastusta ei nyt löydy, edessä on johdonmukainen vallan ja vaurauden siirto palkansaajilta pääomalle. Paluu takaisin siihen maailmaan, jonka isovanhempamme jo kerran jättivät taakseen.
Nyt ei anneta periksi.
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kansanedustaja.
Suomalainen yhteiskunta toimi kun valtiolla oli tuottavia ja osin omillaan tulevia erialojen laitoksia ja työpaikkoja. Silloin pystyttiin erilaisilla varainsiirroilla tasoittaa valtion kuluja. Pystyttiin vastaamaan hyvinvointiyhteiskunnan haasteisiin ja kehittämään palveluita. Kaikki meni hyvin kunnes alkoi valtion yritysten, siis niiden tuottavien, myynti ja usein ulkomaiseen omistukseen jolloin pää osa tuotoista siirtyi verottajan tavoittamattomiin. Samaa kaavaa noudatettiin 90 – luvun lamassa mutta Nokia oli vielä voimissaan ja siten se syvin pohja jäi koluamatta. Nyt ei valtion omistuksessa ole kuin kaatuneita kaivosyrityksiä tuottavien laitosten tuotot veroparatiiseissa, eikä myytävää omaisuutta ole. Näin ollen kun vielä valuutallakaan ei voida pelata, aletaan olemaan kapitalistisen pääoman sijoittamiselle huono kohde eikä omillaan nousu ole helppoa. Siksi pitää saada nämä ”ryöstäjät” myös osallistumaan maan tilanteen pelastamiseen, eikä vain että luikkivat veroja pakoon muualle.
No siinähän käydään sitten kaikki iloisesti töissä, kun ei ole enää kellään rahaa maksaa palkkaa.
Kyllä kyse on aina molempipuolisesta tarve-hierarkiasta. Työnantaja tarvitsee työntekijöitä, jotta saa pääomansa tuottamaan voittoa myytävistä tuotteista ja kasvattamaan pääomaansa. Vastaavasti työntekijä tarvitsee sen työnantajansa saadakseen palkkaa ja pärjätäkseen työn ulkopuolisessa elämässä. Se on mutuaalisuhde.
Silloin kun työnantajalla on vaikea aika ja tuotteet eivät mene kaupaksi, työntekijän tulisi joustaa eikä lakkoilla. Tällä varmistetaan työnantajan pystyssäpysyminen sinne hyville ajoille.
Silloin kun työnantajalla on hyvä aika ja tuotteet tekevät kauppansa, työntekijän tulee vaatia oma osuutensa vaikka väkisin niillä lakoilla ja työnantajan tulisi olla myötämielinen.
Näin toimien tarvehierarkia pysyy tasapainoisena. Jos tätä sotketaan, tehdään vain molemminpuoleista vahinkoa, joka pahimmillaan päätyy sekä työnantajan että -tekijän kohtaloksi. Summasummarum: Voi kun joku aivot vasemmistoliitollekin myisi.
Näinhän se on, mutta kukaan ei ole paljon nostanut tätä näkökohtia esille. Me luovutaan vähän vaan kitisten kaikesta minkä vuoksi edelliset sukupolvet ovat taistelleet tehdäkseen maailman paremmaksi tuleville sukupolville. He ovat lakkoilleet meidän vuoksi ja minkä me annamme lahjaksi tuleville sukupolville????
Näinhän se on, mutta kukaan ei ole paljon nostanut tätä näkökohtia esille. Me luovutaan vähän vaan kitisten kaikesta minkä vuoksi edelliset sukupolvet ovat taistelleet tehdäkseen maailman paremmaksi tuleville sukupolville. He ovat lakkoilleet meidän vuoksi ja minkä me annamme lahjaksi tuleville sukupolville????
Niin, leipää ja oikeutta kaikille. Vaan mistä ne revitään? Käydään seinästä ottamassa tililtä? Devalvaation tarve on isompi kuin mitä tähän asti on ehdotettu, joten tosiaan alkusoitto on kyseessä.
Täyttä asiaa. Tätä olen työpaikalla kertonut nuorille kun sanovat ettei ay-liike heitä koske. Olen aina kysynyt, mistä ne oikeudet palkansaajalle oikein on tulleet. Työnantajien hyväntahtoisuudesta?
Tämän päiväisessä Aamulehdessä STTKn ekonomisti Ralf Sund ( Vas) on selväsi ns pienemmän pahan kannalla. Perjantain mielenilmaus on perusteltua. Mutta entä sen jälkeen ? Sundin mukaan lomapalkan puolituksesta eivät olisi pahoillaan edes pätkätyöläiset. Hyväpalkkaisen ay- ekonomistin suusta sanottua, mutta menee Vasemmistoliitosta välittyvän mielikuvan piikkiin. Tämäkö se on Vasen kaista tässä tilanteessa ?
Ralf Sundin kompromissihalukkuus laittaa kysymyään: onkohan nyt(kään)tosi kysymyksessä ? Näyttää siltä, että Sipilän junttademokratia toimii sittenkin. Siinä on tosinkymyksessä. Ellei tuota pysäytetä, palaamme vuosikymmenien takaiseen halpatyövoiman ja tyrannosaurusten aikakauteen.
Kun et itsekään kirjoituksessasi esitä vaihtoehtoa hallituksen ottamalle suunnalle, jään miettimään, että josko todellinen ”vaihtoehtonne” onkin tuo lomarahojen puolitus, josta kokonausuutena kertyy miljardien tulonsiirto yrityksille. Sekö ollaan ay-liikkeessä valmiit ottamaan ”torjuntavoittona” ? Jos näin on, otsikkosi on todellakin paikkansa pitävä: nyt on tosi kyseessä..
Työn ja pääoman välisessä taistelussa ei tunneta pysyvää rauhaa. Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien kapitalismilla on ollut yliote. Suomessa Sipilän hallitus toteuttaa IMFn ohjeen mukaista talouspolitiikkaa, mikä vahvistaa työnantajaosapuolen asemia työmarkkinaosapuolten kampailussa. Järjestäytymisoikeuden ja jäsenmaksujen perimisvelvollisuuden poistaminen työnantajalta tullee seuraavaksi agendalle, jos ay-liike häviää meneillään olevan taistelun.