Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

17.9.2015 klo 16:07

Suomi tarvitsee kysyntäloikan

Teksti: TANELI HÄMÄLÄINEN ja ANNA KONTULA
Hallitus yrittää laskea yritysten työvoimakustannuksia, jotta Suomi pärjäisi paremmin kilpailussa työpaikoista. Miksi vasemmisto haraa vastaan?

Ensinnäkin Suomen viennin ongelmat eivät johdu siitä, että työntekijöiden palkkaaminen olisi liian kallista. Kansainväliselle kilpailulle herkässä vientiteollisuudessa pahimmat verrokkimaamme maksavat työntekijöistä selvästi Suomea enemmän:

työvoimakust_503x307

 

Nimenomaan teollisuudessa palkkojen osuus kustannuksista noin yleensä on vähäinen, Suomessa alhaisempi kuin Saksassa ja Ruotsissa. [1] Siten palkka-alella ei olisi juurikaan vaikutusta työn tuottavuuteen. [2]

Toiseksi, työvoimakustannusten alentaminen ei ole työpaikka-automaatti, kuten hallitus antaa ymmärtää. Viime vuosien kokemusten valossa työvoimakustannusten laskemisesta säästyneet eurot ovat valuneet pikemminkin osinkoihin kuin uusiin työpaikkoihin. Työpaikkoja ei tullut yritysten sosiaaliturvamaksujen alennuskokeilusta Pohjois-Lapissa ja Kainuussa. [3] Myöskään Kela-maksun poistolla vuonna 2009 ei tiedetä olleen merkittäviä työllisyysvaikutuksia eikä niitä liioin tuonut yhteisöveron lasku vuonna 2013.

Ongelma kun ei ole, millä se viiden prosentin loikka tehdään, vaan miksi se pitäisi ylipäätään tehdä. Miljardiluokan päätöksien tekeminen ilman laskelmia tai realistisia vaikutusarvioita on vastuutonta politiikkaa, johon Suomella ei nyt ole varaa.

 

Mutta jostainhan meidän täytyy leikata, kun julkinen sektori on paisunut niin, että meillä ei ole siihen varaa!

Pitää ymmärtää, että hallituksen ehdotuksessa on kyse lähivuosien suurimmasta varallisuudensiirrosta (pienituloisilta) palkansaajilta (suurille) yrityksille, ei valtion budjetin tasapainottamisesta. Suurin osa muutoksista laskee suoraan yritysten kuluja ja julkisen sektorin hyöty käytetään työantajien eläkemaksujen alentamiseen ja pienempiin yritystukiin.[4] Mainittakoon vielä, että kevään osinkotuotoista ennustettiin meheviä jo ennen hallituksen päätöstä, joten tässä tilanteessa niiden tuskin pitäisi olla ensisijainen avustuskohde.[5]

Vasemmiston mielestä suuret yritykset eivät ole se taho, jota meidän ensimmäiseksi pitäisi avustaa. Muistellaanpa, miten kävi 1990-luvun lamassa, kun kansakuntaa viimeksi pelastettiin talkoilla: vaikka kaikkien piti olla mukana, jotenkin siinä vain kävi niin, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät.[6] Ja yritysten voitosta pääomalle lohkesi aikaisempaa suurempi siivu, palkansaajille taas pienempi. [7]

Ei myöskään pidä paikkaansa, että julkinen sektori kärsisi jostain pöhötystaudista. Kiinteähintaisilla luvuilla (Tilastokeskuksen laskema) julkisen sektorin kasvu oli vuosina 2000-2012 noin 16 prosenttia. Samalla jaksolla Suomen väkiluku kasvoi 4,5 prosenttia ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 31 prosenttia. Näin julkisen sektorin palvelutason voi olettaa pysyneen suurin piirtein ennallaan, ehkä jopa hieman supistuneen.

Suomen talous ei ole vaikeuksissa siksi, että menot olisivat kasvaneet kohtuuttomasti. Taloudenpidon ongelma on ennen muuta tulojen pienentyminen. Suomi kamppailee samanaikaisesti kansainvälisen talouskriisin ja mittavan kotimaisen elinkeinorakenteen murroksen kanssa.

 

No mutta, eikö silti ole selvää, että Suomi velkaantuu huolestuttavaa tahtia ja sille on tehtävä jotain?

Kyllä ja ei. Vaikka Suomi on 60 prosentillaan ylittänyt EU:n asettaman velkarajan, on se edelleen eurotalouksista vahävelkaisin. Ohi ajavat sellaiset mallimaat kuin Saksa (74 %), Ranska (93 %), (Iso-Britannia (89 %) ja USA (102 %), varsinaisista velkaongelmamaista nyt puhumattakaan.[8] Lisäksi Suomella on enemmän saatavia kuin sillä on velkaa.[9]

Juuri nyt velka ei siis ole Suomelle akuutti ongelma. Taantumassa valtion kulut kasvavat niin sanottujen ”automaattisten vakauttajien” vuoksi ja tulot pienenevät, jolloin velanotto on normaalia suhdannepolitiikkaa. Totta kuitenkin on, ettei hyvässä taloudenpidossa sovi velkaantua loputtomasti. Vasemmisto on yhtä mieltä oikeiston kanssa siitä, että valtion talous pitää saada tasapainoon – me vain olemme eri mieltä keinoista ja aikataulusta.

 

 No miten vasemmisto hoitaisi talouden kuntoon?

Mitä jos lopettaisimme täällä Suomessa kepeän uskomushömpän roiskimisen ja ryhtyisimme tekemään tunnollista, laaja-alaiseen tutkimustietoon ja ihmisten kuuntelemiseen perustuvaa talouspolitiikkaa?

Suomi menettää vuosittain veronvuodon seurauksena noin 6-8 miljardia euroa, siis saman verran kuin leikkaukset ja lainanottotarve yhteensä. Pelkästään säätämällä 30 prosentin lähdevero hallintarekisteröidyistä osakkeista, siirtymällä maakohtaiseen kirjanpitoon sekä harmonisoimalla ansiotulo- ja pääomatuloverotus Suomi nettoaisi varovaisimpienkin arvioiden mukaan yli miljardi euroa. [10]

Suomen työpahointivointivelka on 40 miljardia, siis yli 2/3 valtion koko budjetista. Samaan aikaan Suomi on työhyvinvoinnin tutkimuksessa maailman huippua. Jos tahtoa löytyisi, tätä velkaa voisi helposti ja todistetusti pienentää miljardeilla, eikä hyöty olisi keneltäkään pois. [11]

Kaikki tietävät, että markkinatalous ei toimi ilman elävää yrityssektoria, mutta yrityksiä ja yrittämistäkin on moneen lähtöön. Vasemmisto onkin puolustanut paikallisten pk-yritysten kilpailuasemaa suhteessa suuriin yrityksiin, jotka monesti voittavat kilpailutukset taitavan verosuunnittelun ansiosta.[12]  Me olemme vaatineet alv-rajan nostoa, mikä helpottaisi etenkin yhden miehen firmoja ja puhuneet paljon siitä, miten työttömyysturvan vastikkeellisuus ja yrittäjän heikko sosiaaliturva kaatavat monta yritysideaa jo alkumetreille. [13] Elinkeinoelämän uusiutumisen kannalta äärimmäisen tärkeää olisi, että ihmisillä olisi mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä ilman riskiä jopa minimitoimeentulon menetyksestä. Tässä perustulon lupaus on suuri.

Jos meidän vientimme vetää näitä maita huonommin, on vika jossain muualla. Esimerkiksi siinä, että vaikka työllistävät yritykset yhä useammin ovat pieniä tai keskisuuria, elinkeinoelämää ohjataan edelleen suuryritysten intresseistä käsin, [14] jolloin myös kyky reagoida toimintaympäristön muutoksiin kärsii. Vientiteollisuuden kannalta kriittisin uudistus olisi nopea siirtymä pois fossiilisten energiamuotojen miljardituista (,joihin kukaan ei maailmalla enää sijoita) uusiutuvien energioiden (,joiden buumiin ehkä juuri ja juuri voisi vielä ehtiä) tukemiseen ja käyttöön, joka samalla pohjustaisi siirtymää tuontienergiasta energiaomavaraisuuteen.

Uusiutuvissa on nyt valtavat korkean teknologian myyntivolyymit ja Suomella on sen hyödyntämiseen hyvä potentiaali, mutta mitä tässä tilanteessa tekevät ministerimme? Brändäävät Suomesta keskeneräisten ydinvoimalahankkeiden hautausmaata.

Hallituksen kaavailemat julkisen sektorin leikkaukset ja palkka-ale johtavat kotimaisen kokonaiskysynnän laskemiseen tilanteessa, jossa ulkomainen kysyntä edelleen köhii pahasti.[15] Tuottavuusloikan sijaan taloutemme tarvitsi nyt pikemminkin kysyntäloikkaa: sokkiluonteista kotimaisen kysynnän käynnistämistä viisailla investoinneilla koulutettuun väestöön ja vakaaseen yhteiskuntaan – tekijöitä, jotka yleensä samanaikaisesti lisäävät ihmisten ja kansantalouden hyvinvointia.

Tälläkin hetkellä me syömme tulevan nousun ehtoja, kun annamme teiden rapistua ja nuorison sairastua homekouluissa. Kun nämä korjaukset on kuitenkin joskus tehtävä, miksi emme tekisi niitä nyt, kun raha on halpaa ja työttömyys korkealla?

 

Tässäkö se nyt oli, vasemmiston visio?

Ei. Vasemmiston visio on paljon enemmän. Vasemmiston visio on maailma, jossa kaikkien oikeudet toteutuvat ja kaikilla on tilaa kukoistaa. Jossa vapaus ei riipu rahapussin paksuudesta eikä kenenkään tarvitse selvitä yksin. Jossa me emme törsää lastemme ekologisia elinehtoja.

Mutta sellaista maailmaa ei saavuteta vuodessa tai parissa, eikä ainakaan ilman välivaiheita. Nämä esitykset voisivat olla ensimmäinen askel.

 

[1] http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/euro_ja_talous/talouden_nakymat/Documents/ET313_Tyokustannuskehitys.pdf

[2]http://yle.fi/uutiset/emeritusprofessori_arvioi_palkkojen_alentaminen_viidella_prosentilla_nostaisi_teollisuuden_tuottavuutta_vain_alle_prosentin/8131840

[3] https://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t163.pdf

[4] http://vnk.fi/documents/10616/1266558/Kilpailukykya-korjaavat-toimet.pdf/7ff5537e-e921-4bbf-a54a-6f2a0f681faa

[5] http://www.taloustaito.fi/Sijoitukset/Karon-porssiviikko/Hurja-osinkokevat/

[6] http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_001.html

[7] http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t87.pdf

[8] http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Public_balance_and_general_government_debt,_2011%E2%80%9314_(%C2%B9)_(%25_of_GDP)_YB15_II.png

[9] http://tilastokeskus.fi/til/jyrt/2015/01/jyrt_2015_01_2015-06-30_fi.pdf

[10] http://www.vasemmistofoorumi.fi/wp-content/uploads/2014/11/varjotalous_taitto_netti.pdf

[11] http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyo_ja_terveys_suomessa/Documents/Tyo_ja_Terveys_2012.pdf

[12] http://www.vasemmistofoorumi.fi/wp-content/uploads/2014/11/varjotalous_taitto_netti.pdf

[13] http://www.vasemmisto.fi/politiikka/pienyrittaejaeohjelma-turvaa-ja-jatkuvuutta-pienyrittaejaen-arkeen/

[14] https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/liiketoimintaosaaminen.pdf

[15] http://www.labour.fi/ptblogikommentit.asp?AiheID=177

 

III

Etusivun kuvassa Anna Kontula Pirkanmaan vasemmistoliiton piirikokouksessa marraskuussa 2014. Kuvaaja Cai Melakoski.

Kommentteja: 8

  1. Kysyntä loikka saavutetaan vain sillä että tuoteet ovat oikean hintaisia ja markkinoille sopivia. Ilman kilpailukyvyn parannusta ei synny tuotteita joilla olisi markkinoilla kysyntää. Itse olen ollut työelämässä 30 vuotta joista puolet saksassa ja puolet suomessa. Tiedän hyvin että suomen ja saksan työkuluja on vaikea vertailla yhdellä käyrällä. Sakan palkkahaitari on laaja palkka on hyvinkin pieni alemman asteen töissä ja suomen tasolla akateemisissa tehtävissä olevilla. Suurimman harhan käyrään tuo työkultuuri. Saksassa työntekijä on tunnollinen ja tekee työtä paljonkin omalla ajallaan toisin kuin suomessa. Olisi suotavaa että jos esittää näkemyksiä palkkakuluista niin perehtyisi tarkemmin maiden työkultuuri eroihin ennen kuin julkaisee tuloksia.

  2. Kysyntä loikka saavutetaan vain sillä että tuoteet ovat oikean hintaisia ja markkinoille sopivia. Ilman kilpailukyvyn parannusta ei synny tuotteita joilla olisi markkinoilla kysyntää. Itse olen ollut työelämässä 30 vuotta joista puolet saksassa ja puolet suomessa. Tiedän hyvin että suomen ja saksan työkuluja on vaikea vertailla yhdellä käyrällä. Sakan palkkahaitari on laaja palkka on hyvinkin pieni alemman asteen töissä ja suomen tasolla akateemisissa tehtävissä olevilla. Suurimman harhan käytään tuo työkultuuri. Saksassa työntekijä on tunnollinen ja tekee työtä paljonkin omalla ajallaan toisin kuin suomessa. Olisi suotavaa että jos esittää näkemyksiä palkkakuluista niin perehtyisi tarkemmin maiden työkultuuri eroihin ennen kuin julkaisee tuloksia.

  3. Suosittelen lukemaan tuon lähteen numero yksi uudelleen ajatuksella, jos tuo on ainoa asia mikä siitä jäi käteen.

    Tiettyjen työvoimakustannusten vähentäminen lisää työpaikkoja ja toisten taas vähentää. Sunnuntailisä on syy miksi moni teollisuus ei investoi Suomeen tai lähtee pois Suomesta, koska ei ole kannattavaa tehdä tuotantoa viikonloppuisin. Lisäksi koneiden alasajo viikonlopuksi ei ole kannattavaa vaan tuotantoa pitäisi pystyä tekemään 24/7. Näin ollen sununtailisän leikkaaminen olisi tärkeää työpaikkojen takia.

    Sen sijaan pitemmät työpäivät ja alhaisemmat ylityökorvaykset taas vähentäisivät työpaikkoja, joten ne ovat ehdoton no no.

    Vaikka teollisuudessa työvoimakustannukset näyttävät pieneltä osuudelta kokonaiskustannuksiin, niin ne ovat suuri osuus kun ajattelee tuotannon kannattavuutta. Esimerkiksi metsäteollisuudessa puu maksaa älyttömästi ja sellutetaalla puu aiheuttaa 70% liikkuvista kustannuksista, mutta ei siihen voi vaikuttaa. Puu on kilpailijallakin kallista (jos ei huomioida lyhytkuitusta). Eikä se vähennä yhtään työvoimakustannusten merkitystä kannattavuuteen. Niillä tekijöillähän siinä kilpaillaan joihin pystyy vaikuttaa, ei niillä jotka ovat suurimpia.

    1. Metsäteollisuus on viime vuosituhannen kasvuala. Tällä hetkellä, tällä innovaatiotasolla siitä ei ikävä kyllä ole Suomen viennin pelastajaksi. Suomea ei raaka-aine- ja matalan jalostustason viennillä nosteta ylös.

      1. Eli oletko myös vastaan mitä artikkelissa sanotaan? Työvoimakustannuksethan ovat sitten suuriosa kustannuksista muissa kuin raaka-aine aloilla vai mikä tämän kommentisi tarkoitus nyt on? Voimme puhua Tulevaisuuden alasta jos haluat mihin kommenttini ei liittynyt ollenkaan. Sanohan mikä on tämä uusi innovaatio mihin pitää investoida ja missä meillä olisi mahdollisuus pärjätä muita maita paremmin? Itse uskon uusiutuvien luonnon varojen mahdollisuuksiin. Suomessa jo tehdään liukosellua jolla hyvöt tulevaiauuden näkymät. Lidäksi Suomesssa on ainoa kuivan ligniinin tuotantolaitos, joka korvaa liimat ja tulevaisuudessa tiesmitä (hiilikuitu?).Nettikauppa lisääntyy ja fossiili johdannaisista materiaaleista täytyy päästä eroon niin näen kyllä uusiutuvan kuidun hyvin tärkeänä raakam

  4. Parempi myöhään…olispa ek-vaalien alla vasemmistoliitolla ollut tällainen teksti käytettävissä. Miten nämä vastaukset saadaan kansalle? Antaisikohan Yle Annalle tv-aikaa. Puheenjohtajalle paperi taskuun. ”Eikä saa hukata”.

  5. Paluuviite: Aaron Kallinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *