Teksti: SINIKKA TORKKOLA, kuvat: PENTTI HÄNNINEN
– Käsitöiden tekeminen voimaannuttaa. Käsillä tekeminen vaikuttaa myös ajatteluun. Vitun virkkaajaksi ryhtyminen on syvällinen kokemus, jossa on iloa ja huumoria. Se vapauttaa keskustelua, kuvailee kädentaitojen ohjaaja Merja Lehtonen syitä siihen, miksi ryhtyi järjestämään virkkaustapahtumaa.
Sovinnnaiseksi ja söpöksi puuhasteluksi mielletyt käsityöt taipuvat radikaalien käsityöläisten käsissä yhteiskuntakritiikiksi. Tavaksi olla feministi ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäjä.
– Vittua virkatessa kysymykset, mitä on olla nainen, mies, ihminen pääsevät uuteen lentoon, kuvailee Lehtonen virkkausta ajattelun kirvoittajana.
– Miksi joku ei olisi feministi, ihmettelee Villiä ja vapaata virkkausta -tilaisuuden toinen järjestäjä Minna Jaakola toimittajan kysymystä, miksi olet feministi.
Ristipistoja ja muuta radikaalia
Lehtosen ja Jaakolan idea vittujen virkkauksesta sai sysäyksen Kaija Papun teoksista. Papu on tunnettu neulegraffiteistaan ja virkatuista taideteoksista, kuten virkatusta poliisiautosta. Pirkanmaan kuudenteen triennaaliin Papu osallistui kolmella jääkaapinovigallerialla. Gallerioista yksi, galleria Rezina järjestettiin Jaakolan kotona
Kädentaitojen ohjaajaksi opiskelevalle Jaakolalle käsityöt ovat yhteiskunnallisen osallistumisen tapa. Hän on ollut mukana järjestämässä radikaalit ristipistot ja neulotaan pakolaisille tapaamisia.
Feministinen ajatushautomo Hattu tuki virkkaustilaisuuden järjestämistä. Hatun verkkosivuilla on julkaistu myös kaksi vitun virkkausohjetta.
Hatun takana on kolme naista; kirjailjja Rosa Meriläinen, tutkija Saara Särmä ja toimittaja Johanna Vehkoo. Ajatushautomo lupaa tarjota punnitun feministisen näkökulman asiaan kuin asiaan, vaikkapa aidanseipääseen. Ajatushautomo järjestää myös feministisiä kiroiluiltamia.
Lisää aiheesta Vasen Kaistalla
Naiset kyykkyyn mars (11.9.2015)
Mitä feminismi on? (25.5.215)
Tamperelaistutkija lyö miesvaltaa Davis Hassekhoffilla (16.5.2015)
Äitikansalainen (10.5.2015)
Lisää aiheesta muualla verkossa
Radikaalit ristipistot Facebookissa
Jääkaapinovigalleria
Ajatushautomo Hattu
Kaija Pavun verkkosivut
Tekstiä korjattu 29.10. klo 13.50. Muutettu neulotaan pakolailsille tapahtuma tapaamiseksija lisätty tapaamisen FB-linkki.
Feminismi on yksi niistä perversseistä ideologioista ja ihanteista, joita sionistit ovat luoneet tuhotakseen länsimaiset yhteiskunnat sisältäpäin. Kuten ne itse sanovat: ”Usutamme gojimien naiset miehiään vastaan ja lyömme heidän perheensä hajalle.”
https://www.youtube.com/watch?v=-Hvwza0FVns
Vittujen virkkaaminen – kun työtä ei todellakaan ole enää tehtävänä.
” Vittua virkatessa kysymykset, mitä on olla nainen, mies, ihminen pääsevät uuteen lentoon, kuvailee Lehtonen virkkausta ajattelun kirvoittajana.” Virkkajat, jättääkää tuo keskimmäinen, mies, pois. Kysykää meiltä, miehiltä!!!
Nimenomaan virkkaamisessa on kyse ajatusten vaihtamisesta ryhmässä ja kyllä, kyseisessä tapahtumassa myös miehen virkkasivat ja keskustelivat tästä ”kuumasta perunasta”. Käsitöiden äärellä on luontevaa vaihtaa intiimejäkin ajatuksia vieraiden ihmisien kanssa, toisia kunnioittaen ja arvostaen kunkin mielipiteitä.
Nainen on ollut ja on edelleen sukupuolensa tähden alistettu ja vähemmän ihminen kuin mie ja jopa poika. Tyttö on vain tyttö. Sievistely ei auta. Kyllä minä olen kuunnellut kauhuissani busseissa teinityttöjen kielenkäyttöä, mutta kauhuni keskellä olen miettinyt myös sitä mahdollisuutta, että he eivät enää alistu samalla tavalla kuin vielä suurten ikäluokkien naisia on alistettu.
Tasa-arvoa on etsitty ”kunniallisilla” tavoilla ihmeemmin onnistumatta. Ymmärrykseni mukaan voimme etsiä tasa-arvoa vaikka virkkaamalla vittuja. Sinnehän ihmisiä yleensä käsketään painumaan, kun heihin hermostutaan.
Naisen ja miehen välisellä epätasa-arvolla ovat syvät historialliset juuret. Työtä tasa-arvon puolesta pitää tehdä ja voimaannuttaa naisia.
Kunhan vastasin kysymykseen siitä, miksi joku ei olisi feministi. Juuri siksi, että suurille massoille feminismi näyttäytyy tällaisena puuhasteluna, jolla ei ole yhteiskunnalle mitään annettavaa. Kuten sanoin, tuollaista saa harrastella, mutta jos haluaa edistää feminismiä laajemmin yhteiskunnassa, sitä ei tällaisilla jutuilla tehdä.
”Eikä jokaiseen lehtijuttuun voi mahduttaa koko feminismin historiaa.” Ei varmaan voikaan. Ei varmaan tarvitsekaan. Mutta onko tuo ymmärrettävä niin, että feminismi ei tee tänä päivänä mitään yhteiskunnallisesti merkittävää? Sitä en usko. Mainitsemasi Särmän projekti on jo huomattavasti parempi idea.
En halua loukata tämän harrastuksen ystäviä, mutta miettisin toimittajien asemessa enemmän, millainen kuva suurelle yleisölle halutaan antaa aatteesta, johon jo muutenkin suhtaudutaan vähän naureskellen. Jos feminismillä olisi laajalti hyväksytty positiivinen maine, en näkisi tällaisissa jutuissa mitään ongelmaa.
En oikein ymmärrä ensimmäistä kommenttia. Kaikenlaista feminististä aktivismia tarvitaan. Karnevalisointi on yksi keino. Eikä jokaiseen lehtijuttuun voi mahduttaa koko feminismin historiaa.
Kannattaa tutustua esim. Särmän ”Congrats, you have an all male panel!” -projektiin, jos myös rakenteisiin vaikuttaminen huumorin keinoin kiinnostaa.
”Miksi joku ei olisi feministi, ihmettelee Villiä ja vapaata virkkausta -tilaisuuden toinen järjestäjä Minna Jaakola toimittajan kysymystä, miksi olet feministi.”
Siksi, että aina, kun alkaa miettiä, että feminismi on oikeastaan ollut hyvä ja hyödyllinen liike, jostain ilmestyy joku vitunvirkkaaja sisäistä jumalatartaan voimaannuttamaan ja antaa taas kerran kansakunnalle sen kuvan, että feminismi ei ole koskaan ennenkään tehnyt mitään hyödyllistä ja järkevää.
Saahan sitä harrastella, mutta julkisuudessa ja etenkin feministisessä julkaisussa feminismistä puhuttaessa olisi syytä ottaa esille sen historiallis-yhteiskunnallisia saavutuksia, mikä antaa feminismistä positiivisen kuvan sen sijaan, että tekisi siitä enää pahempaa vitsiä kuin se jo massojen silmissä on.
No, saanee Henry Laasanen tästä taas aiheen uuteen blogitekstiin.