Teksti ja kuvat: JORMA MÄNTYLÄ
Britannian EU-kansanäänestyksen tulos ei ollut yllätys. Tiedotusvälineiden puolueellisuus sen sijaan ylitti kaikki järjelliset mittasuhteet. Euroopan vasemmistossa pitää arvioida uudelleen Euroopan unionia. Peruuttamattomaksi luultu liittovaltio tuli käännekohtaan.
Olen asunut ja opiskellut Englannissa. Sittemmin olen seurannut brittiläistä mediatutkimusta sekä marxilaista talous- ja luokkatutkimusta. EU-kansanäänestyksen tulos ei ollut minulle mikään yllätys. Ihmettelin jo talvella, miksi pääministeri David Cameron uskalsi ottaa riskin luvatessaan kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Jokainen Britanniassa käynyt on nähnyt vahvan EU-vastaisuuden. Eurotähtiliput eivät liehu kaduilla, kuten muualla EU:n kaupungeissa.
Kansanäänestyksessä oli kyse Euroopan liittovaltiosta. Vote leave –liike ja sen päätähdet Nigel Farage ja Boris Johnson eivät harhauttaneet äänestäjiä. Faragen UKIP-puolueen pääiskulause oli We want our country back, haluamme maamme takaisin. Express -lehden artikkelissa 21. kesäkuuta Farage korosti Euroopan unionin olevan kehittymässä liittovaltioksi, jossa Britannia menettää itsenäisyytensä. Lontoon entinen pormestari ja konservatiivien kansanedustaja Boris Johnson vertasi The Telegraph -lehden kohuhaastattelussa 15. toukokuuta Euroopan unionia Hitlerin Saksaan ja laukoi: “Saksa on ottamassa haltuunsa Italian ja Kreikan taloudet”.
Farage ja Johnson ovat oikeassa. Saksa toteuttaa talouden avulla sen, mihin se ei kyennyt aseellisesti kahdessa maailmansodassa. Federalismi on vahvimmillaan euroalueella. Saksa on luomassa yhteisvaluutta euron avulla ympärilleen velkaantuneiden siirtomaiden verkoston. Euroalueen kartta muistuttaa kolmannen valtakunnan ja sen liittolaisten karttaa vuonna 1943.
Suomen medioissa Faragen ja Johnsonin retoriikka herättää ivaa ja pilkkaa. En ole milloinkaan nähnyt median yhtä täydellistä puolueellisuutta ja kiistan toisen osapuolen halventamista. Yleisradion mukaan Johnson oli ”moottoriturpa” (19.6.). ”Äänestäjille valehdeltiin aivan suoraan tai sitten vain puolittain” (Hanna Vesala, Ilta-Sanomat 28.6.). ”Muukalaiskammo…puolalainen putkimies” (Kalevi Suomela, KU 24.6.). ”Tietämättömyys, turhautuminen ja kaipuu menneeseen” (Maija Salmi, Kaleva 25.6.).
Miksi se, mikä Suomessa herättää kummastusta ja syytöksiä populismista, toimii ja vaikuttaa Britanniassa?
Brittiläinen nationalismi on erilaista, kuten historiantutkija Eric Hobsbawm toteaa klassikkoteoksessaan Nationalismi (1994). Kirja on tänäänkin ajankohtainen. Se paljastaa, miksi Euroopan unioni ei ole kansakunta tai valtio.
Brittien ja erityisesti englantilaisten kansallistunne nousee suurvalta-ajalta. Brittiläinen imperiumi oli suurin koskaan luotu siirtomaajärjestelmä. Sen alueella ”Aurinko ei koskaan laskenut”. Imperiumissa oli 1900-luvun taitteessa lähes puoli miljardia ihmistä. Brittinationalismin ydintä on ollut tunne kuulumisesta maailmanmahtia johtavaan valtioon.
Britannia on käynyt kaksi maailmansotaa Saksaa vastaan. Saksa myöhästyi siirtomaiden jaosta ja yritti ottaa osuutensa aseellisesti. Britannia voitti sodat liittoutumalla Yhdysvaltojen, Venäjän ja Neuvostoliiton kanssa. Sen uhraukset Hitlerin natsi-Saksan kukistamisessa olivat suuret, ja vanhemmat britit muistavat kärsimykset. Nuorilla ei ole sotakokemuksia Saksasta.
Euroopan unionista on tulossa Saksan johtama liittovaltio. Se on briteille kuin neljäs valtakunta. Alistuminen Saksan valtaan on historiallisesti heille äärimmäisen vastenmielistä.
Suomalainen nationalismi on erilaista, koska olemme Ruotsin ja Venäjän entinen alusmaa. Suomelle on ollut mahdollista liittoutua Saksan kanssa, kuten tapahtui 1918 ja 1941. Virallisen historiankirjoituksen mukaan näin puolustettiin itsenäisyyttä.
EU-komissio erehtyi pahoin julkistaessaan muutamia viikkoja ennen Britannian kansanäänestystä esityksen jäsenmaille määrättävistä pakolaiskiintiöistä. Jos niitä ei noudateta, maa maksaisi sakkoa 250 000 euroa joka pakolaisesta (Independent 4.5.).
Esitys herätti raivoisan myrskyn Britanniassa. Vote leave -kampanja käytti sitä hyväkseen. Bussien kylkeen ilmestyi kuvia pakolaisjonoista. Britannialta oltiin viemässä valtiolle kuuluva oikeus päättää, kuka saa muuttaa maahan ja saa kansalaisuuden. Unioni käytti humanitaarista kriisiä hyväkseen kaapatakseen kansallisvaltioiden valtaa. Samoin se menetteli eurokriisin aikana, jolloin talouskurisopimus vietiin läpi ja komissio pääsi käsiksi euroalueen jäsenmaiden budjettivaltaan.
Medioissa tosin jäi vähälle huomiolle, että Lähi-idän pakolaiskiriisi on brittien itsensä aiheuttama. Työväenpuoluelainen Tony Blair oli George W. Bushin assistentti, kun liittokunta hyökkäsi Irakiin 2003 ja sai aikaan yhä jatkuvan sotatilan. EU ja sen päämaat Saksa ja Ranska eivät olleet mukana hyökkäyksessä.
Britit valtasivat 2003 toistamiseen Basran kaupungin käyttäen ensimmäisen maailmansodan karttoja vuodelta 1914. Brittiläinen imperiumi oli aikoinaan suuri ja mahtava, mutta se jätti jälkeensä enemmän rajariitoja ja sotia kuin mikään muu siirtomaavalta.
Vanhat englantilaiset istuvat silti pubeissaan muistellen miten hyvin kaikki oli silloin ennen vuotta 1947, kun Intia itsenäistyi.
Brittien pyhä kolminaisuus on parlamentti, raha ja kuningashuone. Maan parlamentti on vuodelta 1066. Se on ”kaikkien parlamenttien äiti”, josta muut eduskunnat ovat ottaneet mallia, myös Suomi.
Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on suvereeni. Mikään muu valtiollinen elin ei voi olla sen yläpuolella. Siksi sen valta on rajaton. Parlamentti on brittiläisen poliittisen vallan ja julkisuuden ydin. Siellä tapahtuvat tärkeät asiat.
Britit ovat ihmeissään, kun tuhatvuotisen parlamentin rinnalle tulee joku Euroopan parlamentiksi kutsuttu hökötys joka ei tiedä edes kotipaikkaansa. Sille ja EU-komissiolle pitäisi jakaa suvereenin parlamentin valtaa.
Ei käy, vote leave
Englannin raha on maailman vanhin. Sen historia ulottuu vuoteen 760 ja punnan kolikoita alettiin lyödä 1158. Englannin pankki perustettiin 1694. Millään muulla rahalla ei ole yhtä pitkää kirjoitettua ja tilastoitua historiaa.
Britit ovat ihmeissään, kun yli tuhatvuotisen rahan tilalle pitäisi vaihtaa joku euro. Sitä markkinoi saksalaisten johtama pankki Frankfurtissa, ja yhteisvaluutassa ovat inflaatiomaat Kreikka, Italia ja Espanja.
Meilläkö pitäisi olla yhteinen raha Kreikan kanssa? Margaret Thatcher ennusti euron vaikeuksia Britannian parlamentissa marraskuussa 1990.
Kun iltapäivälehdet vielä väittivät kuningatar Elisabeth II:n olevan EU:ta vastaan, ei kansanäänestyksen lopputulos ollut yllätys. Daily Mirror uutisoi äänestyksen jälkeen, että kuningatar voi hyvin ja on hyvällä tuulella tavattuaan Sinn Fein -puolueen edustajia Pohjois-Irlannissa 28.6.
Kansanäänestyksen tulos olisi voinut olla vielä selvempi, mutta radioyhtiö BBC:n ja euromyönteisten lehtien populistinen kauhupropaganda talousromahduksesta sekä eristäytymisestä tehosi nuoriin äänestäjiin.
Daily Mirror uutisoi 28.kesäkuuta, että työväenpuolue labourissa on puhjennut 172 kansanedustajan kapina puheenjohtaja Jeremy Corbyniä vastaan. Hän ei tehnyt riittävästi työtä EU:n puolesta. Uudeksi puheenjohtajaksi noussee joku euromyönteinen. Corbynin tie lienee loppu.
Miksi työväestö ei tue Euroopan liittovaltiota, vaikka sitä on yritetty 22 vuotta?
Euroopan vasemmistopuolueiden pitkään jatkunut alamäki johtuu kansalaisluottamusta vailla olevasta liittovaltiohankkeesta. Espanjan kohuttu podemos-puolue kärsi vaalitappion, ja seuraavaksi sen kohtaa Kreikan syriza. Puolueet yrittävät mahdotonta, eli olla samanaikaisesti yhteisvaluutta eurossa ja rikkoa sen sääntöjä.
Ei käy, sanoo saksalainen. Kaiken pitää olla järjestyksessä, sääntöjä ei saa rikkoa. Ordnung muss sein.
Brittiläisten iltapäivälehtien herkku-uutisia ovat vuosia olleet eurokriisin tuhot Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Kypros ja Irlanti ovat entisiä brittiläisen imperiumin alusmaita. Yhteisvaluutta euro on pilannut näissä maissa miljoonien nuorten elämän ja alistanut taloudet Saksan valtaan.
Eurokriisimaat ovat olleet kauan Manchesterin, Liverpoolin, Bradfordin ja Salfordin rapistuneiden työläislähiöiden asukkaiden seuramatkakohteita.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija ja Kangasalan kunnanvaltuutettu.
Lisää aiheesta Vasen Kaistalla
Brexit (27.6.2016)